Kesäkuiset 2022

Meillä oli esikoisella unipesä pinnasängyssä 1,5-vuotiaaksi. Annettiin olla, kun protestoi aina kun yritettiin vieroittaa siitä. Se on siis sellainen jalkopäästä avattava malli, että hyvin mahtui siellä nukkumaan isompanakin. Mekin epätoivon hetkinä välillä kokeiltiin perhepetiä silloin kun tyttöä ei millään meinannut saada rauhoittumaan omaan sänkyyn (ihan ekoina kuukausina), mutta ei hän niinä kausina sen kummemin rauhoittunut viereenkään (oli sylissä tyytyväinen mutta laskit mihin tahansa muualle, niin ei). Enkä osannut itse yhtään nukkua tyttö vieressä, vaikka hän unipesässä siinä olikin. Oli koko ajan sellainen olo etten uskalla asentoa vaihtaa ettei toinen herää, ja paikat puutui ja tuli niin kipeäksi että ei vaan pystynyt nukkumaan. Pinnasänky on siis jatkossakin meidän juttu.

 

Niin mielenkiintoisia nämä kaikki pohdinnat et miten kukakin haluaa toimia omien lasten kanssa asiassa kuin asiassa.

Ite liputan lapsentahtisuuden nimeen ja kiintymysvahemmuus monilta periaatteiltaan tuntuu omalta. En koe sitä raskaaksi, että elämä menee monilta osin ensimmäiset vuodet "lapsen ehdoilla", sillä tiedän et jokainen tissi suussa nukkuvakin lapsi kasvaa eikä se ikuisesti siinä tissi suussa nuku vaikka mitä tekis. Mulla oli myös alkuun sitä pelkoa että jos totutan lapsen johonkin niin oon ihan jumissa sitte aina mut sehän on ihan höpsö ajatus. Muutoksia voi tehä aina siinä kohtaa kun niitä tarvii joko lapsen tai vanhemman tarpeesta tehä. Meillä kaikki on menny tosi luontevasti. Lapsi on tottunu ilman mitään "koulutuksia" ja isompia itkuja siihen ettei esim. tissille nukahdeta, ettei yöllä syödä enää tissiä ja että isi nukuttaa myös ja että äiti on joskus yön töissä jne. Niinpä uskallan ja ehdottomasti haluan ottaa toisenkin vauvan viereen ja pitää häntä siinä niin kauan kun hän sitä tosi tiivistä läheisyyttä tarvii. Tiedän että tuun myöhemmin haikeudella muistelemaan näitä vuosia. Joskus yöt on pitkiä (ja päivätkin!) mutta vuodet on lyhyitä.

 

Mulla isolta osin seisomatyö, ja meinaa väsähtää jo tässä vaiheessa melko herkästi. Maha ei oo tullu vielä häiritsemään, näyttää siltä, että olisin vaan lihonnut.
Lihaskunto tuntuu olevan melko heikko (käytännössä joulukuun makasin sängyssä ja sohvalla hyperemeesin kourissa). Nyt eilen ajoin ensimmäistä kertaa työmatkan (6 km/suunta) pyörällä. Matkaan meni 10 min pidempään kun normaalisti ennen ja olin jo ensimmäisen kilometrin jälkeen väsähtänyt. Ja pyörän satulaan osuvat istumalihakset oli varsin arat. Töistä lähtiessä ei oikein ensimmäiseen kilometriin kärsiny istua satulaan. Ja tää tuntui tosi oudolta. Kun oon koko ikäni pyöräily ympäri vuoden ja nyt 1 1/2 kk tauko. Jospa sitä jaksais käydä kuntosalilla jonkun treenin tekemässä tänään ja vähitellen sais palautettua entiselleen lihaskuntoa.

Vaatteita oon vielä ostellut kirppiksellä ja nyt alkais olla aika sopivasti jo vaatteita. Neutraaleja kun ei tiedetä vielä kumpaa sukupuolta meidän pikku tyyppi edustaa. Rakenneultrassa toivottavasti se selviää. Pinnasänkyä ja sittereitä oon käytettynä katellu, en vielä kuitenkaan ostanu. Jalallista kylpyammetta myös katellu. Ja vauvan tarvikkeille lipastoa. Listan oon kuitenkin tehny, että mitä olis hyvä hankkia. Meille esikoinen tulossa, nii kaikki tarpeellinen hankittava.

 

Lapset on tosi erilaisia Sen huomaa niin hyvin esim. näissä nukkumistavoissa ja siinä, mihin tyytyy / tottuu. Yksi nukkus vaan sylissä, toinen vieressä ja kolmas tottuu heti omaan sänkyyn. Siksi mäkin liputan ”lapsentahtisuutta”, koska se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Meillä esikoinen on ollu aina ”parempi” nukkumaan kuin kuopus, joka on myös kaivannu läheisyyttä eri tavalla. Esikoinen halusi jossain vaiheessa itse omaan sänkyyn nukkumaan eikä hänelle pidetty mitään ”kouluja”. Kuopusta sen sijaan oli pakko alkaa vierottaa musta 1,5v iässä, kun en enää jaksanu herätä imettämään 3-5krt yössä… Pahimmillaan en saanu enää unta imetysten välissä. Unikoulusta ei tosin tullu mitään, kun ei kestetty miehen kanssa sitä itkua - onneksi eri huoneessa nukkuminen ja päiväimetysten vähentäminen autto myös öihin Nyt on kiva, että lapset on tottuneet nukkuu keskenään niin voin rauhassa taas nukkua uusi vauva kainalossa

 

Mulla isolta osin seisomatyö, ja meinaa väsähtää jo tässä vaiheessa melko herkästi. Maha ei oo tullu vielä häiritsemään, näyttää siltä, että olisin vaan lihonnut.
Lihaskunto tuntuu olevan melko heikko (käytännössä joulukuun makasin sängyssä ja sohvalla hyperemeesin kourissa). Nyt eilen ajoin ensimmäistä kertaa työmatkan (6 km/suunta) pyörällä. Matkaan meni 10 min pidempään kun normaalisti ennen ja olin jo ensimmäisen kilometrin jälkeen väsähtänyt. Ja pyörän satulaan osuvat istumalihakset oli varsin arat. Töistä lähtiessä ei oikein ensimmäiseen kilometriin kärsiny istua satulaan. Ja tää tuntui tosi oudolta. Kun oon koko ikäni pyöräily ympäri vuoden ja nyt 1 1/2 kk tauko. Jospa sitä jaksais käydä kuntosalilla jonkun treenin tekemässä tänään ja vähitellen sais palautettua entiselleen lihaskuntoa.

Vaatteita oon vielä ostellut kirppiksellä ja nyt alkais olla aika sopivasti jo vaatteita. Neutraaleja kun ei tiedetä vielä kumpaa sukupuolta meidän pikku tyyppi edustaa. Rakenneultrassa toivottavasti se selviää. Pinnasänkyä ja sittereitä oon käytettynä katellu, en vielä kuitenkaan ostanu. Jalallista kylpyammetta myös katellu. Ja vauvan tarvikkeille lipastoa. Listan oon kuitenkin tehny, että mitä olis hyvä hankkia. Meille esikoinen tulossa, nii kaikki tarpeellinen hankittava.

Suositellaanhan sitä pitämään yllä hyvää kuntoa raskausaikana, mutta kropan ehdoilla Kyllä ehdit pyöräillä myöhemminkin, sitäpaitsi nyt on ollut superliukas ainakin meilläpäin Suomea - ei meinaa pysyä pystyssä ees omassa pihassa

 

Niin mielenkiintoisia nämä kaikki pohdinnat et miten kukakin haluaa toimia omien lasten kanssa asiassa kuin asiassa.

Ite liputan lapsentahtisuuden nimeen ja kiintymysvahemmuus monilta periaatteiltaan tuntuu omalta. En koe sitä raskaaksi, että elämä menee monilta osin ensimmäiset vuodet "lapsen ehdoilla", sillä tiedän et jokainen tissi suussa nukkuvakin lapsi kasvaa eikä se ikuisesti siinä tissi suussa nuku vaikka mitä tekis. Mulla oli myös alkuun sitä pelkoa että jos totutan lapsen johonkin niin oon ihan jumissa sitte aina mut sehän on ihan höpsö ajatus. Muutoksia voi tehä aina siinä kohtaa kun niitä tarvii joko lapsen tai vanhemman tarpeesta tehä. Meillä kaikki on menny tosi luontevasti. Lapsi on tottunu ilman mitään "koulutuksia" ja isompia itkuja siihen ettei esim. tissille nukahdeta, ettei yöllä syödä enää tissiä ja että isi nukuttaa myös ja että äiti on joskus yön töissä jne. Niinpä uskallan ja ehdottomasti haluan ottaa toisenkin vauvan viereen ja pitää häntä siinä niin kauan kun hän sitä tosi tiivistä läheisyyttä tarvii. Tiedän että tuun myöhemmin haikeudella muistelemaan näitä vuosia. Joskus yöt on pitkiä (ja päivätkin!) mutta vuodet on lyhyitä.

Tottakai eletään lapsen ehdoilla! Mutta joillekkin tulee perhepedissä ongelmaksi se että lapsi ei osaa nukkua yksin. Se oli vain se ajatus mitä itse tässä hain takaa. Meillä lapset saavat edelleen tulla meidän viereen vaikka ovatkin jo isoja! Ja viime yökin nukuttiin kymmenvuotiaan kanssa yhdessä kun muut oli poissa!
Nyt varsinkin monien vuosien jälkeen ja yhden keskenmenon jälkeen olen erityisen innoissani tästä pienestä joka meille vielä tulee! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Edelleen on pieni pelko koko ajan kunnes pääsee sinne rakenneultraan! Sen jälkeen osaa ehkä ottaa vähän rennommin!
Ihanaa odotusta kaikille!!

 

Lapset on tosi erilaisia Sen huomaa niin hyvin esim. näissä nukkumistavoissa ja siinä, mihin tyytyy / tottuu. Yksi nukkus vaan sylissä, toinen vieressä ja kolmas tottuu heti omaan sänkyyn. Siksi mäkin liputan ”lapsentahtisuutta”, koska se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Meillä esikoinen on ollu aina ”parempi” nukkumaan kuin kuopus, joka on myös kaivannu läheisyyttä eri tavalla. Esikoinen halusi jossain vaiheessa itse omaan sänkyyn nukkumaan eikä hänelle pidetty mitään ”kouluja”. Kuopusta sen sijaan oli pakko alkaa vierottaa musta 1,5v iässä, kun en enää jaksanu herätä imettämään 3-5krt yössä… Pahimmillaan en saanu enää unta imetysten välissä. Unikoulusta ei tosin tullu mitään, kun ei kestetty miehen kanssa sitä itkua - onneksi eri huoneessa nukkuminen ja päiväimetysten vähentäminen autto myös öihin Nyt on kiva, että lapset on tottuneet nukkuu keskenään niin voin rauhassa taas nukkua uusi vauva kainalossa

Meillä oli ihan sama. Esikoinen (poika) oli heti synnyttyään todella tarkka rytmistään ja nukkui kaikki yöt omassa sängyssään ja päikkäritkin aina samaan aikaan. Tyttö sen sijaan ei nukkunut edes päikkäreitä, joskus saattoi mennä koko päivä vartin unilla ja yöt nukkuikin tissi suussa, mutta siinä vaiheessa kun olit itse niin väsynyt niin se oli helpoin ratkaisu!
Jokainen varmasti löytää omat keinonsa selviytyä arjen koukeroista! Mutta mun mielestä on tärkeää myös kuunnella muiden keinoja ja neuvoja niin voi itse soveltaa siihen omaan arkeensa oikeat keinot!

 

Hyvää keskustelua täällä taas.
Mä en oo vielä edes miettinyt miten meillä tullaan nukkumaan. Aikapa sen näyttää. Esikoinen nukkui vieressäni heti ensimmäisestä sairaalassa olleesta yöstä alkaen, kun ei rauhoittunut omaan sänkyynsä sielläkään. Saas nähdä käykö nyt samoin. Toivoisin vähän ns helpompaa tapausta nukkumisen suhteen.

Tuosta liikunnan harrastamisesta tuli mieleen, että kyllä sitä vaan on pitänyt jo tahtia hidastaa. Mulla tulee herkästi jomotuksia alakertaan, jos liian vauhdilla menee.

Onko teillä mitään ruokahimoja ollut? Mulla ei erityisemmin, mutta ruokamäärät on ihan valtavat nykyään. Yölläkin pitää jotain syödä. Kai tässä paisuu ihan kunnolla jo senkin takia kun tulee niin paljon syötyä. Onko teillä paino noussut jo paljon?

 

@KirJoh89 Täytyy muistaa olla itelle armollinen. Ei nyt tarvi jaksaakaan liikkua samalla tahdilla kuin ennen raskautta. Se, että jotenkin pyrkii vähän arjessa pitämään yllä fyysistä aktiivisuutta, on jo ihan riittävästi. Tuo kuntosali tosin kuulostaa hyvältä, mut vain jos se tuntuukin hyvältä.

Vierailija, mun ruokahimot on ollu tosi vaihtelevia, ne on siis saattanu muuttua ihan päivittäin. Tällä hetkellä eniten tekee mieli sitrushedelmiä, smoothieita ja hiilihapotettuja juomia. Toisaalta myös hampparit ja ranut maistuis vaikka joka päivä.

Viime neuvolakäynnillä oli paino noussu yhteensä 1.5kg, mut en ota painosta stressiä. Ekassa raskaudessa en mitenkään ihan älyttömästi liikkunu, mut toki kävelin paljon koiran kanssa yms, ja sit söin tosi normaalisti ja sitä mitä mieli teki enkä kieltäny itseltäni mitään. Paino nousi yhteensä 12kg. Mut nämähän on tosi yksilöllisiä juttuja, eikä pidä liikaa numeroita tuijottaa.

 

Voi että kun pääsisi Uudellamaallakin salille! Toisin kuin edellisessä raskaudessa, niin nyt minulla olisi energiaa liikkua vielä hyvinkin, mutta kun ei pääse ulkoilla toki voi ja jumpata kotona, mutta minulle se ei ole sama ja nyt kun kaikki koronan takia koko ajan kotona, niin vaikea löytää tilaa ja aikaa ottaa välineitä esiin. Edellisessä raskaudessa en liikkunut ollenkaan kun koko ajan supisteli ja tuntui pahalta.

Se on muuten uskomatonta, miten lapsen persoona näkyy jo vatsassa ja vauva-aikana, hyvin tulee esiin tässä nukkumis- ja unikeskustelussa. Toiset vaan nukkuvat helpommin ja toiset eri paikoissa. Meillä edellinen oli kyllä niin vaativa, että nyt olisi ihana saada hyvin nukkuva ja helppo vauva

Nyt rv 19+0, kylläpä aika juoksee.

 

Itselle ajatus perhepedistä on kovin vieras ja näkisin, että oma nukkuminen ja siten vanhempana olo on parempaa kun saa "omqn tilan". Itsellä kosketuspintaa asiaan ei ole, mutta kaksi asiaa, joita kaverit (joilla siis lapsia) toitottaa, on 1. Panosta hyviin vaunuihin ja 2. Äkkiä omaan sänkyyn, tai olet kusessa mutta tässäkin sitten saa nähdä, kuinka odotukset ja todellisuus kohtaa. Ja minusta on tärkeintä, että jokainen saa tehdä kuten parhaalta oman lapsen kanssa tuntuu, ilman tuomitsemista ja ihmettelyä yksilöitä on lapset, mutta niin myös vanhemmat!

Täällä paniikki seulontaverikokeista, hcg oli 4 ug/l ja olin jo varma, että kohtukuolema. Sitten tulin järkiini ja totesin, että kyllä se elossa on ja mulla verikoe otettiin vasta 16+0 kun tieto raskaudesta meni niin myöhäiselle. Tuolloin hcg on hurjasti laskenutkin. Piti hakea silti vastustamani doppler ja hienosti kaveri siellä sykkii ja no, on sitä hentoista liikehdintääkin, mutta ei sitäkään uskonut täysin. Tarinan opetus: ÄLÄ TULKITSE YKSITTÄISIÄ VERIKOEARVOJA, noista tulee suhdeluvut jne ja nuo viikot vaikuttaa

 

@Zabadabaduu minkäikäiset lapset teillä olikaan entuudestaan? Meillä täyttävät tänä vuonna 12 ja 9, joten oikeastaan kaikki hankinnat täytyy nyt tehdä vauvaa varten kun juuri mitään ei ole enää jäljellä. Toisaalta mukavaa, mutta toisaalta rahanmeno kauhistuttaa, koitetaan löytää paljon tarvikkeita käytettynä kuitenkin.

Joku kysyi painosta. Mulla on tullu tähän mennessä raskautta jo 6 kg. Aiemmissa raskauksissa mulle tuli 12 kg, et nyt jos painonnousu ei tasoitu, niin tulee kyllä enemmän. Liikkumaan en nyt pääse, supistelu ja ikävä paineen tunne alkaa jo lyhyelläkin kävelylenkillä, joten en stressaa painosta nyt, pääasia et vauvalla olisi kaikki hyvin. Ennen raskautta oon painanut n. 50 kg, joten onhan tää prosentuaalisesti jo iso muutos kehossa. Mut jos maitoa tulee samalla lailla kuin aiemmista, niin paino voi taas tippua imettäessä nopeasti. Haaveilen jo pitkistä vaunulenkeistä myös

Sain perjantaina kerrottua esimiehelle raskaudesta, hän oli aidosti iloinen ja jopa liikuttui kyyneliin Eli stressasin tätä asiaa ihan turhaan.

Mä olin myös neuvolalääkärissä viime ke. Lääkäri oli todella nuori ja vähän sählä, ja ei saanut sydänääniä ollenkaan kuulumaan, dopplerin ruudulla kyllä näkyi luku 150. Lisäksi pissassa oli pieni määrä valkuaista, jonka todettiin luultavasti johtuvan valkovuodosta, jota mulla onkin nyt todella runsaasti. Kuitenkin tulevalla viikolla on nyt sitten kontrollikäynti pissan takia ja kuunnellaan sydänäänet samalla. Onneksi olen tuntenut nyt päivittäin liikkeitä jo useamman viikon, muuten olisin kyllä noista sydänäänistä hermostunut. Kehittelen nyt muutenkin murhetta milloin mistäkin, joten koitan nyt vain ottaa rennosti ja nauttia tästä raskaudesta

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille

 

@Pampula3 Meillä on 10 ja 7-vuotiaat. Aika pitkään säilöin parhaimpia vaatteita, mutta jossain vaiheessa hankkiuduin kaikista eroon kun kolmatta ei kuulunut... Ja kovasti kädet syyhyäis ostoksille, mutta en uskalla kyllä ostaa mitään ennen rakenneultraa. Ehkä sitten jonkun ihanan vaatteen.

 

18+0. Sen kunniaksi bebe potkaisi aika tuntuvasti kaksi kertaa heti kun olin heränny ja vielä selällään sängyssä makoilin. Oli jotenkin aiempaa voimakkaampia ja "isompia" liikkeitä.

 

18+0. Sen kunniaksi bebe potkaisi aika tuntuvasti kaksi kertaa heti kun olin heränny ja vielä selällään sängyssä makoilin. Oli jotenkin aiempaa voimakkaampia ja "isompia" liikkeitä.

Mullakin on viikon sisään kovasti voimistunut liikkeet, huomenna 19+0. Ihanaa!

 

Kiinnostavaa lukea keskustelua lapsen nukkumisesta, kun ei ole mitään kokemusta itsellä. Ajattelen, että kokeilen ja katson, millainen vauva on ja miten itse jaksetaan, vaikea päättää etukäteen mitään, kun ei tiedä millainen persoona sieltä tulee Ja sukupuolikin jo selvisi, oli se, mitä koko ajan aavistin eli poika! Eipä sukupuolella ole väliä mutta hauska päästä nimiä miettimään ja mulle hän on todellisempi, kun on tällainen tieto jo. Enää 1,5 viikkoa ja puoliväli, nyt 18+5 <3

 

18+0. Sen kunniaksi bebe potkaisi aika tuntuvasti kaksi kertaa heti kun olin heränny ja vielä selällään sängyssä makoilin. Oli jotenkin aiempaa voimakkaampia ja "isompia" liikkeitä.

Ihanaa, odotus todella palkittiin

 

Kiinnostavaa lukea keskustelua lapsen nukkumisesta, kun ei ole mitään kokemusta itsellä. Ajattelen, että kokeilen ja katson, millainen vauva on ja miten itse jaksetaan, vaikea päättää etukäteen mitään, kun ei tiedä millainen persoona sieltä tulee Ja sukupuolikin jo selvisi, oli se, mitä koko ajan aavistin eli poika! Eipä sukupuolella ole väliä mutta hauska päästä nimiä miettimään ja mulle hän on todellisempi, kun on tällainen tieto jo. Enää 1,5 viikkoa ja puoliväli, nyt 18+5 <3

Onnea poikalupauksesta Vauvasta tulee jotenkin ”konkreettisempi” sen sukupuolen myötä, helpompaa ainakin itelle luoda mielikuvia!

Ja näin sen oikeasti on: sitä voi suunnitella vanhemmuuttaan ja toimintatapoja vaikka miten etukäteen, mutta kyllä se on lapsi, joka päättää Ja opettaa!

 

Täällä vaihtui 19+0 eli enää viikko puoliväliin Ylimääräsessä labrassa kävin aamulla, kun neuvolalääkärin mielestä olin tosi kalpea + väsymys on vaivannut viime aikoina. Raudat ja kilppari ainakin tsekataan…

Kävin parilla kirppiksellä kiertämässä, mutta mukaan tarttui lähinnä isommille juttuja Täälläpäin ei oikeen tunnu löytyvän mitään neutraalia, kaikki minivaatteet on selkeesti vaaleensinistä tai -punasta Shoppaillaan sitten, kun sukupuoli on selvillä!

 

@Wasi Onnea!! Kyllä sitä vaan odottaa niin kovasti että sais sen sukupuolen tietoon. Ei väliä kumpi tulee mut just tuo nimien miettiminen ja vaatteiden ostaminen syyhyttää jo niin paljon! Meillä vielä reilu 3 viikkoa ultraan. Miten se tuntuu niin kaukaiselta!

Liikkeiden odottelu täällä tosiaankin palkittiin, sillä nyt ihan parissa päivässä tyyppi on alkanu potkia niin kovaa että tunnen sen jo vatsan päältä. Tuntuvat ihan alhaalla ja tuolla vasemmalla niinkuin oon koko ajan odottanutkin.

Vitsi, ihanaa kun ei tarvi stressata nyt koko ajan että onko kaikki hyvin. Mulle riittää että tuntisin joka päivä edes jotain, ja nyt se on toteutunu.

 

Meidän vaunut saapui tänään ja ai että ne on niin hienot!! Olen sairaslomalla kovan flunssan vuoksi, niin on aikaa kärrytellä ympäri asuntoa
Täällä alkanut liikeet nyt tuntumaan lähes päivittäin. Edelleen hentoisina, etuistukka varmasti vaimentaa myös. Edellispäivänä tosin tuntui eka ihan oikea potkukin kaikki vasemmalle kohdistuva tuntuu selkeämmin, kun istukka on enemmän oikealla puolella. Kokoajan tulee todellisemmaksi se, että minusta tulee pienen pojan äiti

Tänään 20+3. Ensi viikolla rakenneultraan.

 

Täällä lähinnä taas (turhaa?) hermoilua, kun pari päivää sitten liikkeet tuntui jopa hyvin, nyt 2 vrk ei käytännössä mitään. Tänään ehkä jotakin? Rv18+1. Välillä kyllä tänään elohiirimäinen tuntemus vas nivusessa, mutta lieneekö se sitten elohiiri vai tuo tyyppi... melkein joka päivä panikoin, onko tuo hengissä tai onko jokin kehityshäiriö. Etenkin, kun seulontaverikokeissa hcg 4ug/l (huom rv 16+0 otettu, en edes ymmärrä miksi hcg otettiin kun piti ottaa tr2, kun nuo ekat seulat ei enää ole tulkintakelpoisia kuulemma. Tämä siis koska sain tietää raskaudesta vasta tuolloin rv 12+4.) Eiköhän kaikki hyvin ole, kahdesti ultrattu eläväinen vintiö ja kaikki rakenteet näyttäneet hyvältä♡

 

@Nml1 Todennäköisesti turhaan murehdit kyllä, mutta onhan se tosi ymmärrettävää. Tosi helposti alkaa itelläkin mielikuvitus laukata ihan pienistäkin jutuista välillä. Sitä vaan välittää jo niin paljon tuosta pienestä olennosta, ettei millään haluaisi sitä menettää. Toivotaan että alat tuntea liikkeitä taas selkeästi ja säännöllisesti.

 

@Nml1 Todennäköisesti turhaan murehdit kyllä, mutta onhan se tosi ymmärrettävää. Tosi helposti alkaa itelläkin mielikuvitus laukata ihan pienistäkin jutuista välillä. Sitä vaan välittää jo niin paljon tuosta pienestä olennosta, ettei millään haluaisi sitä menettää. Toivotaan että alat tuntea liikkeitä taas selkeästi ja säännöllisesti.

Vahvat sydänäänet löytyi tänään neuvolasta ja verikokeista oli konsultoitu viisaampia: turhaan ylipäänsä otettu eikä tulkintakelpoisia enää noilla viikoilla HUH! Tätä tää "äidin huoli" varmaan sitten tulee olemaan...

 

Täälläkin käyty tänään neuvolassa kontrollissa, kun viime viikolla oli pissassa proteiinia eikä lääkäri saanut sydänääniä kunnolla kuulumaan. Nyt sydänäänet kuului oikein hienosti ja pissakin oli puhdas. Vaikka tunnen liikkeitäkin päivittäin, jäi silti vähän huono fiilis viime viikon neuvolan jälkeen, mutta nyt on taas helpottunut olo Ensi viikolla olisi taas aika psykiatriselle sairaanhoitajalle, jossa pääsen juttelemaan rauhassa kaikesta raskauteen liittyvästä ja vaikka muustakin, ja rakenneultrakin on 2,5 viikon päästä. Sitä rakenneultraa kyllä odottaa jo malttamattomana. Tänään rv 18+5.

Liikkeet tuntuu toisina päivinä voimakkaasti pitkin päivää, ja toisina on taas hiljaisempaa niin että tuntuu kuin pikkuinen heräisi liikkumaan kunnolla vasta illalla. Tämäkin kuulemma normaalia, ja kun vauva on vielä niin pieni ettei kaikkia liikkeitä tunne, vaikka liikkuisikin.

Oletteko muuten muut julkaisseet raskausuutisen somessa tai muualla? Meillä edelleen tietää vain lähimmät sukulaiset ja ystävät, nyt myös esimies ja muutama työkaveri. Ajattelin, jos rakenneultran jälkeen uskaltaisi julkaista masukuvan somessa, mutta en tiedä uskallanko... Eihän tämä sinänsä salaisuus enää olisi, että vaikka useimmille kavereille voisi kertoakin, mutta kun ei ole nyt nähty oikein ketään niin on jäänyt kertomatta.