Heippa!:wave:
Minäkipä yritä kirjoittaa nyt vähän kuulumisia!
töitä olen yrittäny pakertaa, motivaatiopula vaan vähän vaivaa. Työ on äärimmäisen raskasta tällä hetkellä, koska porukka on nii pientä. 4 lasta, joista 2.5v vanhin... Nuorin ei edes vielä kävele, kukaan ei pue itse täydellisesti, ei syö itse täydellisesti, ja kaikilla on ainaki osittai vielä vaippa Että kun poreukka on koossa, niin mulla ei käsityöt lopu kesken päivän. Mutta on ne vaan nii ihania!
Venla on vähän mustis hoitolapsista, ja illat tosi kiinni minussa. Omaa tahtoa löytyy, mutta se on pientå siskoonsa verrattuna. Venlasta on tosi nyt alkau tulla esiin semmosia tupajumin piirteitä, että tekee pientä piruutta salassa. Että osaa tämäkin järjestää actionia. Venla opettelee kovasti puhumaan, joka päivä tulee uusia sanoja. Ja mikä leikkijä tämä onkaan!! Ihan uskomattoman pitkäjännitteinen, ja leikinkehitys on tosi pitkällä. Palapelit on alkau kiinnostamaan nyt, ja kaikki pelit on Venlasta ihania.
Surua o taas meillä ollut... Pienempi koira alko tammikuun lopulla oireilla kummallisesti, ja meni viikossa niin huonoon kuntoo, että se piti lopettaa. Eläinlääkärin tuomio oli tyly: oireiden perusteella (sokeutui viikossa, oksenteli verta, mikään ei pysyny sisällä, raju ruokahalu muutos n vuotta ennen kuolemaa, vatsan päältä kokeilemalla maksa tutui ell:n käteen liian isolta ja kovalta jne ) sillä oli maksasyöpä :'( Koira oli melkei 10v, mun oma mussukka, ja nyt tuntuu, etten pääse yli sen kuolemasta Tytöt molemmat reagoi myös tähän, esikoinen vielä enemmän, kuin Venla.
Miä myin kaikki Venlan vauvatarvikkeet-, ja kamppeet pois! :O Kun ei me meinattu enää lisääntyä, niin mitäs noita pyörittelemään. Hoitopöytä vielä lojuu lämpimässä varastossa, ja pinnasängyssä Venla vielä nukkuu, mutta muuten kaikki lämpöpussista ja itkuhälyttimestä taaperkärryyn ja yhdistelmävaunuihin on myyty pois.
Kuinkas monella vielä on lapsukainen selkä menosuuntaan autossa? Venla on pieni kokoinen, ja sopii olemaan noin, mutta viihtyis paremmin kasvot meosuutaan. Miettyny tässä, et uskaltaiskohan jo käätää...
Tämmösiä tänne, arjen keskelle
-Sisu ja Venla
Minäkipä yritä kirjoittaa nyt vähän kuulumisia!
töitä olen yrittäny pakertaa, motivaatiopula vaan vähän vaivaa. Työ on äärimmäisen raskasta tällä hetkellä, koska porukka on nii pientä. 4 lasta, joista 2.5v vanhin... Nuorin ei edes vielä kävele, kukaan ei pue itse täydellisesti, ei syö itse täydellisesti, ja kaikilla on ainaki osittai vielä vaippa Että kun poreukka on koossa, niin mulla ei käsityöt lopu kesken päivän. Mutta on ne vaan nii ihania!
Venla on vähän mustis hoitolapsista, ja illat tosi kiinni minussa. Omaa tahtoa löytyy, mutta se on pientå siskoonsa verrattuna. Venlasta on tosi nyt alkau tulla esiin semmosia tupajumin piirteitä, että tekee pientä piruutta salassa. Että osaa tämäkin järjestää actionia. Venla opettelee kovasti puhumaan, joka päivä tulee uusia sanoja. Ja mikä leikkijä tämä onkaan!! Ihan uskomattoman pitkäjännitteinen, ja leikinkehitys on tosi pitkällä. Palapelit on alkau kiinnostamaan nyt, ja kaikki pelit on Venlasta ihania.
Surua o taas meillä ollut... Pienempi koira alko tammikuun lopulla oireilla kummallisesti, ja meni viikossa niin huonoon kuntoo, että se piti lopettaa. Eläinlääkärin tuomio oli tyly: oireiden perusteella (sokeutui viikossa, oksenteli verta, mikään ei pysyny sisällä, raju ruokahalu muutos n vuotta ennen kuolemaa, vatsan päältä kokeilemalla maksa tutui ell:n käteen liian isolta ja kovalta jne ) sillä oli maksasyöpä :'( Koira oli melkei 10v, mun oma mussukka, ja nyt tuntuu, etten pääse yli sen kuolemasta Tytöt molemmat reagoi myös tähän, esikoinen vielä enemmän, kuin Venla.
Miä myin kaikki Venlan vauvatarvikkeet-, ja kamppeet pois! :O Kun ei me meinattu enää lisääntyä, niin mitäs noita pyörittelemään. Hoitopöytä vielä lojuu lämpimässä varastossa, ja pinnasängyssä Venla vielä nukkuu, mutta muuten kaikki lämpöpussista ja itkuhälyttimestä taaperkärryyn ja yhdistelmävaunuihin on myyty pois.
Kuinkas monella vielä on lapsukainen selkä menosuuntaan autossa? Venla on pieni kokoinen, ja sopii olemaan noin, mutta viihtyis paremmin kasvot meosuutaan. Miettyny tässä, et uskaltaiskohan jo käätää...
Tämmösiä tänne, arjen keskelle
-Sisu ja Venla