KESÄ 2010 hoidot

voi Baby, mun on niin surullinen mieli kans sun puolesta, mut niinku joku jo kirjotti, niin oikeesti teillä on kaikki mahdollisuudet eessä!! Ootteko päättäny vielä, et kysytteks aikaa yksityiseltä tässä välissä? Lilin tavoin mua kans kirpasee erityisesti, jos ei oo vielä yhtään lasta (vaikka nyt tän oman ainokaisen myötä onkin koko ajan tullu enempi ymmärrystä myös siitä, mikä tekee ns. lapsellisesta lapsettomuudesta ihan huippuvaikean). ..ja sori kun taisin jossain vaiheessa muistaa väärin, et teillä jo olis lapsi.. :ashamed:

voi hyvänen aika kun Iiniksen tilannetta saa nyt jännätä... huhhuh, ihan älyttömän älyttömän paljon toivonTOIVONTOIVON

Mullakin on Gabi pyöriny mielessä ja mietin itekseni ihan samaa ku despe, et voi kun Gabi saataisiin porukkaan mukaan tuolla 2plussan ulkopuolella.. Mut ymmärrän kyllä, että se on ehkä haave vain. Lämmöllä sua ajatellaan Gabi :heart:

snoww miten jaksat!? Ootko yhtään päässy rentoutuu näistä asioista?

Wilma, niin pitkällä säkin jo!!Onnea ultrakuulumisista :heart:

 

Huomenta murut:kiss: Tuntuu ikuisuudelta, kun viimeksi olen kirjottanut tänne, vaikka ei kait siitä oikeesti ole edes montaa päivää aikaa:ashamed:

Baby, mäkin olen edelleen tosi surullinen ja pahoillani teidän puolesta:'( Niin kovasti olisin teille sitä plussaa toivonut! Mutta tosiaan teillä vasta eka IVF takana, joten mahdollisuudet on vielä vaikka mihin! Ja huhtikuuhan on ihan kohta, täällä vissiin monet olleet hoidoissa yksityisellä, kun kauhistelette kahden kuukauden jonotusta, meillähän jonot oli aina 6 kk ja vika hoidossa pidempikin:O
Mutta toki ihanaa teidän kannalta, jos hoito vielä aikaistuu=) Voimia kovasti ja iso halaus:hug:

Nyt sit jännätään Iiniksen testipäivää:O Minkäslaisilla fiiliksillä tänään mennään? Toivotaaaaaaaaaaaaaaan:kiss:

Wilma, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista:heart: Mitäs Marlaalle kuuluu, sullakin varmaan jo rakenneultra takana? Tulkaahan tekin tonne faceen Ja kaikki muutkin, jotka vielä ette siellä ole=)

Evita ja Lakka, aika hurja yhteensattuma, maailma on tosiaan pieni

Saatoin jälleen kerran unohtaa jotakin mitä piti kirjoittaa, mutta vanhuus ei tuu yksinään Tänne suunnalle ei mitään uutta, kovasti liikkeitä odottelen, mut ei mun pikkuinen halua vielä ilmottaa itsestään sitä kautta. No kai ne joskus tuntuu, toivottavasti:heart:

Mukavaa laskiaissunnuntaita kaikille, pitääkin tässä alkaa valmistautumaan tukimuksujen kanssa pulkkamäkeen ennen kun alkaa se luvattu lumimyrsky: /

 

Iinamiina, miten piinailu sujuu? opcorn: Onpas aika mennyt nopeasti, keskiviikkona jo verikoe! Niinhän se oli? Olet varmasti eri mieltä, aika matelee, eiks ni Ajattelen sinua ja toivon niin teidän onnistuvan!! Onko oireita tai tuntemuksia?

Kiitos taas kaikille tasapuolisesti tuesta. Kai me sinnitellään sinne huhtikuuhun. Kiire melkein tulee jos yksityiselle mentäis tässä välissä. Onneksi töissä ihan mieletön kiire, niin olen saanut ajatukset muualle. Kyllä tämä tästä!

Toivottavasti myrsky on rauhoittunut myös muualla Suomessa ja pääsette nauttimaan sunnuntaipäivästä!!

:heart:

 

Ei tänne mitään kuulu. Negaa negaa. Ja suoli huonona, maha kipee, mieli musta.

 

MitäMitäMitä??? Et vielä voi tietää, ethän? Suuren suuri halaus täältä ja toivon, ettet ole vielä heittänyt toivoa kokonaan... Jospa kuitenkin :heart:

 

Iinis :hug: Ei kai se vielä näy, näin ainakin toivon kädet ristissä.
Mutta eikös mahakipu enteilisi positiivista...

Kielo hyvin täällä jaksellaan, ei hopututa viä yhtään takas hoitoihin. Ja sitä todellakin lisää nämä kolmet viimeisimmät kuukautiset kun ei mitenkää normaalit ole olleet. Mutta mieli on parempi kuin koskaan vai johtuuko se vain siitä että on hetkeksi heittänyt hoitosuunnitelmat nurkkaan, sitä se varmaan on.:stick:

 

Noh tytöt, varmaankaan ette viitsi väittää että enää pp9 vahva nega miksikään muuttuisi? Huomenna kuitenkin veritesti eli pp11 kun mulla sattuu olemaan vapaapvä niin vapaudun selittelyiltä töissä. Ja ei, mahakipu ei koskaan tiedä hyvää mun kohdalla.. Colitis ulcerosa se siellä jyllää ja veret vaan roiskuu :'( Ilmeisesti 5mg kortisonia on mulle aivan liian vähän

 

Alle 1. Myrkkykohtu. Läpivammanen ikipaska.

 

Voi Iinamiina :hug:

Sanoisin ne oikeat sanat, jos sellaiset olisi... Ajattelen sinua ja lähetän voimahaleja :'(

 

Voi Iinis :'( Olen tosi pahoillani:hug: Eipä tähän tilanteeseen ole mitään sanoja...

 

Iinis: voima :hug: !! :'(

Lili: Kiitos, olipa nätisti sanottu :heart: Mikäs sulla vointi, joko jotain oireita on ilmaantunu?

wilmalle laitan synnytyskertomusta... ja hyviä vointeja sinnekkin!

 

Nii ja Lakalle piti sanoa, että sullahan on ollu ihan huippu kätilö sitte! :heart: Mäkin sain evitalta niin superhyvät vastaukset synnytystä koskeviin kysymyksiin, että! Kiitos vielä evita! :heart: Mut melkoinen sattuma kyllä toi, että noin on teillä käyny, maailma todella ON pienenpieni! :O

Ja facebookista, vaitiolovelvollisuus tottakai pätee siellä! Mulla ei vissii oo kenenkää kanssa sattunu olee yhtää yhteistä kaveria, ei ees Susun kanssa, vaikka niin lähekkäin asutaan täällä pienissä piireissä

 

Iinis :'(

 

Iinis :'( Oon surullinen teidän puolesta. Koittakaa jaksaa :hug: Ihan epäreilultahan toi vaan tuntuu...

Sera Ei edelleenkään mitään... mut ihan hyvä niin

 

Kukkuuu! Onko täällä enää ketään?

Ei minullakaan asiaa, mutta harvemmin täällä näin pitkiä taukoja on...

Miten Iinamiina olet toipunut? Onko parempi fiilis?

Snoww, mitä sinun talveen kuuluu? Aikaa jää harrastuksille ja muulle elämälle, kun tietoisesti ottaa etäisyyttä tästä maailmasta. Näin minä sen koen ainakin. Tuntuu harvinaisen heloplta elämä juuri nyt!

Auringonpaistetta päiväänne :heart:

 

En oikein tiiä mitä mulle kuuluu.. Hetkittäin ihan hyvää ja tasaista ja sitten taas musertavaa harmautta ja ahdistusta. Pelottaa mitä seuraa muutaman viikon päästä kun olen lopetellut masennuslääkkeitä tässä pikkuhiljaa ja nyt se on kokonaan loppu. Tänään viimeksi autolla kotiin ajaessa tuli semmonen sekunnin pituinen tuttu pelottava musta fiilis. Tai lähinnä muistin mitä se voi olla. En halua sitä enää. Pelottaa. Tuntui vaan silloin reilu kk sitten että voin hyvin ja aika on kypsä lopettaa se lääkitys. Ja jos se auttais raskautumista.. Tosi hissuksiin olen sitä vähennellyt. Töissä mulle lastataan hommia jotka ei mulle edes kuulu ja olen aika paniikissa siellä koko ajan, vielä 6h työajalla pitäis saada tehtyä, kun ei ees siinä ajassa omistakaan hommista selviä Saan varmasti vielä aikaan sotkua ja tuhoa. Kukaan ei ehdi neuvoa tarpeeksi. Vaikka pääsen kolmelta jo töistä, tuntuu että aivot ei oikein toimi loppupäivästä, hyvä ku oman nimensä muistaa. Aika usein kyllä ahdistaa herätä aamulla.

Ja kieltämättä mua ihmetyttää kun multakin hoitaja kysyi puhelimessa että ootko nyt varma että jaksat.. että jos haluat vaikka pitää taukoa hoidoista??? Sanoin kyllä että en voi mitenkään ymmärtää miten se vois mua auttaa millään lailla että se raskaus ja lapsi siirtyisi VIELÄKIN kauemmas ja vielä omasta tahdosta! Ja tämän ikäisenä. Ei vaihtoehto.

 

Huomenta tännekin pitkästä aikaa:ashamed: Jotenkin aika vaan menee niin hurjalla vauhdilla, ettei ennätä olevinaan mitään

Mä tulin Babyn ja Iiniksen negoista niin surulliseks, et tuntu jo jotenkin vaikeelta edes tulla tänne Toivottavasti ootte jo paremmalla mielellä? Iso halaus vielä molemmille:hug:

Jokos Baby hoidon aikataulu on tarkentunu ja tehdäänkö pitkä vai lyhyt kaava?
Entäs Iinis, millonkas sä haet pakkasukot kyytiin?
Ja Snoww, nyt on se maaliskuu, eiks teilläkin ollut tarkotus jatkaa hoitoja jo tässä kuussa Kaikille teille kovasti voimia ja niitä plussapuhureita

Marlaa on tainnut jättää meidät ihan kokonaan, varmaan kuukausi sitten jo kyselin sun kuulumisia, höh Tuuhan kertomaan miten jakselet=) Ja Wilman kuulumiset kiinnostas myös=)

Lilikö edelleen porskutat ilman pahojaoloja yms? Ihanaa, et saat nauttia raskaudesta ihan täysillä:heart: Jokos maha on alkanu kasvaa ja vaatteet kiristää

Ja kaikki te muutkin, tulkaahan välillä piipahtamaan täälläkin, oltiin jo pudottu kauas toiselle sivulle:kieh:

Oma olo jatkuu ennallaan, kevättä kovasti odotellaan. Mukavaa viikonloppua ihanaiset ja nautitaan nyt näistä keväisistä päivistä, jotka ainakin täälläpäin kestävät vain viikonlopun ajan:wave:

 

Baby: Ymmärsit "yskän", juuri noin tunnen minä myös Tämä viikko ollut talvilomaa ja siitä nauttien..

Barba: En mä taida tässäkään kuussa vielä hoitoihin, menkat reistaa, aluksi niitä ei meinannut kuulua millään. Nyt ne tulee liian usein. Mun lapsen saamiseen ei muutamat taukokuukaudet paljo hetkauta kun ei alkioita paljon jäljellä, mutta ennen kesää.... kyllä minä tulen kertomaan koska menen, en jätä tällä kertaa kertomatta, onhan teistä suuri tuki ja turva!!:heart:

 

Kiva että jaksatte tytöt olla positiivisia <3 Minä olen nyt vajonnut vähän johonkin ojanpohjalle vissiin.. Mikään ei jaksa kiinnostaa eikä innostaa. Inhoan omaa ulkomuotoanikin kun oon vanhentunut 10v (fyysisesti JA henkisesti) ja lihonutkin hirveeksi lehmäksi osittain varmaan kortisonin ja monen vuoden hormonien ja muitten lääkkeitten käytön ansiosta, osittain tietty ihan omaa saamattomuuttaan ja haluttomuuttaan, mutta silti ei oo voimia tehä mitään asian eteen. Puolessa vuodessa paukahtanu yli 5kg. Ja kymmenessä vuodessa yli 10kg.. repikää siitä.

Mut estrogeenia plus miljoonaa muuta lääkettä vedellään täällä taas napaan ja ehkä parin vkon sisään PAS, jos ne alkiot selviää. Pareittain ovat pakastettuna ne neljä poloista kaiken lisäksi.

 

Ehkä teillä onkin enemmän aikaa baby ja snoww?? Vai oletteko hirmuisesti yli 30v, ei oo tainnut koskaan tulla puheeksi, tai sit oon lahoaivo? Mun tsäänssit on nyt 37-vuotiaana romahtaneet jo muutenkin niin pohjamutiin ett viikkookaan en vapaaehtosesti pitkittäis jos mulla valta olisi.

 

En minäkään itteäni kovin nuoreksi koe enää mutta en jaksa vain murehtia. Täytän tänä vuonna 34vuotta ja täs kolmen vuoden aikana tullut se kymmenen kiloa lisää, Iinispiinis, joten tuo sun kymmenen kiloa kymmenes vuodes ei kuulosta kauheelta Oon tullut vain siihen tulokseen että jos lasta ei kuulu niin ei sitä sitten kuulu ja piste. Kuulostaa siltä niinku en haluaisi täysillä lasta mutta ei se niin ole, joskus ennemminkin oon sanonut että multa vedetty matto alta lapsensaannin toivomisesta, joten kai sitä jo silloin 5v. sitten rupes totuttelemaan ajatukseen että ehkä ei sitten...

Pakko sitä on nauttia siitä mitä on ja olla onnellinen että on joskus edes saanut aikaiseksi lapsen. Oon minäkin joskus masentunut ollut ja lääkkeitä määrätty (joita en sitten ikinä hakenut kun en usko niihin) ja terapiassakin käynyt. Mutta tuohon tilaan en enää ikinä halua, siks uskon että sullekin tekis hyvää pitää sitä taukoa ja unohtaa täydellisesti nämä hoidot hetkeksi, ja kuule todella moni tekee vasta 40+ muksuja siis ne jotka niitä tekee tosta noin vain *spruit* Eli et sä vanha mielestäni ole.

 

En mäkään häviä siinä asias mitään oikiasti että pidänkö pari kuukautta-lähes puoli vuotta taukoa taukoa nyt näis hoidois kun kerta käyn julkisella, hidasta ON muutenkin kun seuraavan kerran pääsee tuoresiirtoon(9kk jono oli viimeksi), niin täs välis on aivan sama milloin mä passeja käyn hakemas..
Mutta tämä on aivan eri asia mulla kun en ole yksityisellä...

 

No mutta jos mun omasta mielestä mulle ei tee yhtään hyvää pitää taukoa? Se asia on kuitenkin _kokoajan_ mielessä, siitä ei pääse mihinkään. Ennenkuin joku ratkaisu tulee, se on kokoajan mielessä, piste. Ehkä siinä olemme erilaisia. Mä en pysty unohtamaan. Muuten, aika jännää tuo että ei "usko" psyykenlääkkeisiin.. Varmaan kuitenkin uskot insuliiniin diabeteksen ja tyroksiiniin kilpirauhasen hoitamisessa? Ei noissa psyykenlääkkeissä mitään sen kummempaa mystiikkaa ole kuin edellä mainituillakaan, niillä vaan hoidetaan aivoja. Ja voin kertoa ainakin omalta kohdalta kyllä sen, että en tiiä missä jamassa minä ja meidän perhe olis nyt jos en olis niitä lääkkeitä alkanut syödä. Ja nyt kun lopetin ne, sama alkoi toistua joten aloitin uudestaan, alkoi pelottaa liikaa. Sen verran arvokkaana kuitenkin pidän sitä omaa ainutta lastani, joka ollaan aikaan saatu, etten enää ikinä sille halua sitä mitä joskus oli. Siinä ei paljon auta kymmeneen laskemiset ja kivojen asioitten ajattelut tai päätökset että nyt mä tästä reipastun ja lähden lenkille, ja lopetan tän jokapäiväisen itkemisen ja huutamisen ja raivoomisen ja tavaroiden hajottamisen.. Käytän masennuslääkkeitä sitten vaikka loppuelämäni jos niikseen tulee. Ihan vaan sen takia että lapsella ois hyvä olla.

 

Ilmeisesti en ole psyykelääkkeitä tarvinnut kun oon itse selvinnyt, ei ole ollut niin pahaa masennusta sitten, ehkä sen laukaisi mun kohdalla erittäin huono ihmissuhde silloin ja kun siitä ihmisestä pääsi lopullisesti eroon niin rupes elämä hymyilemään. Ja onhan niistä psyykelääkkeistä tietoa joskus tullut että välttämättä ei mitään hyötyä(tai jotakin negatiivista tietoa joskus radiosta kuulin) ja kuten muissakin sairauksissa, vääriä diagnooseja tehdään kaiken aikaa ja sitten syödään jopa monta vuotta turhaan lääkkeitä vaikka koko sairautta ei ole koskaan olemassa ollutkaan.

Mutta anteeksi jos tuotin lisää tuskaa kirjoittelemalla, kumma kun usein tuntuu että kun yrittää sua lohduttaa/piristää niin tuntuu kuin vain ärsyyntyisit.

Minä hiljenen nyt, kattellaan joskus.

 

Hei neidit,

Koitanpa herätellä tätä ketjua takaisin kun tuntuu että viimeiseksi jäänyt vähän paha mieli Snowwlle ja Iinikselle..

Iinikselle lähetän kovasti voimia tätäkin kautta, ja tulehan kertomaan josko olet sinne PAS:iin nyt kohta menossa? Tai jos et halua kertoa niin tsemppiä silti hirmuisesti!! Olet ajatuksissani! Ja kukaan ei voi sanoa että miltä sinun masennus tuntuu, se on niin henkilökohtainen asia. Mä ymmärrän kyllä Snoww sunkin kannan siinä mielessä että mä olen varmaan aika samanlainen, helpommin pystyy pitämään sen positiivisuuden pinnalla, ja olla murehtimatta. Me ollaan kaikki erilaisia, ja hyvä niin!

Baby, alkaako teillä jo hoito häämöttää? Aika menee niin nopeasti!

Ja Marlaan ja Wilman kuulumisia mielellään kuulisi, siellä on raskaudet jo pitkällä!

Oikein ihanaa kevätviikkoa kaikille, olette muruja! :heart: