Kertooko miehenne teille kaiken?

Kertooko miehenne teille kaiken? Mun miehellä sellainen - mun näkökulmasta- outo tapa jättää usein asioita kertomatta. Ihan tavallisia asioita. Ei esim sano puhelimessa mun kanssa puhuessaan, että on menossa kotimme viereiseen baariin syömään. Tai ei sano että tapaa töissä jonkun yhteisen ystävämme. Ja kuulen sen sitten siltä ystävältä, että "nähtiinpä tuossa Reinon kanssa..." Siis eihän hän tietenkään ole minulle tilivelvollinen, mutta jotenkin tuntuu ärsyttävän keskenkasvuisen uhmakkaalta, ettei voi ohimennen mainita kaikkia menojaan. Niin kuin murrosiässä, kun teki mieli olla kertomatta äidille kaikkia kouluasioita. Itselläni on tapana ihan päivän kuulumisia keroessani höpötellä myös noita merkityksettömiä pikkuasioita. Juuri siksi ettei niillä tai hänen niistä tietämisellään ole mitään merkitystä. Lisäksi huolestuttaa tietysti ettei voi esim tulla kotiin syömään, haluaako perheestään vapaata, mut ei voi sitä sanoa. Vai onko miehet vaan tollasia?

 

No ei onneks. Sittenhän sen pitäis puhua koko ajan, ja haluanhan minäkin välillä suunvuoron.

 

Ei kai kukaan kerro toiselle ihan kaikkea?

 

Ei kai kukaan kerro toiselle ihan kaikkea?

Ehkä sellanen ihminen, jolla on tosi vähän ajatuksia?

 

Ei varmaankaan, eikä tarvitsekaan. Mutta menoista tiedotamme molemmat toisillemme.

 

Kertooko miehenne teille kaiken? Mun miehellä sellainen - mun näkökulmasta- outo tapa jättää usein asioita kertomatta. Ihan tavallisia asioita. Ei esim sano puhelimessa mun kanssa puhuessaan, että on menossa kotimme viereiseen baariin syömään. Tai ei sano että tapaa töissä jonkun yhteisen ystävämme. Ja kuulen sen sitten siltä ystävältä, että "nähtiinpä tuossa Reinon kanssa..." Siis eihän hän tietenkään ole minulle tilivelvollinen, mutta jotenkin tuntuu ärsyttävän keskenkasvuisen uhmakkaalta, ettei voi ohimennen mainita kaikkia menojaan. Niin kuin murrosiässä, kun teki mieli olla kertomatta äidille kaikkia kouluasioita. Itselläni on tapana ihan päivän kuulumisia keroessani höpötellä myös noita merkityksettömiä pikkuasioita. Juuri siksi ettei niillä tai hänen niistä tietämisellään ole mitään merkitystä. Lisäksi huolestuttaa tietysti ettei voi esim tulla kotiin syömään, haluaako perheestään vapaata, mut ei voi sitä sanoa. Vai onko miehet vaan tollasia?

miehet ei vaan höpöttele kaikkea päivän aikana sattunutta kuten naiset... ja kuten aiemmin johonkin ketjuun vastasin, niin pikkulapsiperheen isät mielellään uppoutuvat töihin, ettei tarvitsisi töistä tullessa ryhtyä taas uuteen, ja vielä raskaampaan työhön, eli perhe-elämään! harmillista mutta totta!

 

Ei kai kukaan kerro toiselle ihan kaikkea?

Ehkä sellanen ihminen, jolla on tosi vähän ajatuksia?

Ja mitenköhän toi korreloi semn kanssa, ettei kerro kaikkea.

 

No ei kai kaikkea tule aina kerrottua, siis ei välttämättä muista tai ajattele sen olevan mitenkään "tärkeää tietoa". Mutta en koe että mies multa mitään pimittäis, siitä ei ole pelkoa.

 

miehillä ei ole välttämättä tämmöistä "sosiaalisten" asioittensa jakamistarvetta niinkuin naisilla. Eli meillä toisinaan kuulee vastaukseksi (kun kysyn että miksi et kertonut että näit "reinon" siellä tai tuolla...) että "on tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin tommoset pikkujutut"; meillä aikas paljon miehen aivokapasiteetista kuluu työasioita (on yrittäjä) miettiessä - välistä on vaikea saada keskustelua aikaan arjen ja tämänpäivän asioista. Esim. hän ei välillä muista(?) mukamas että on ollut puhetta jostain aiheesta; on kai sit vaan niin hajamielistä sorttia! vähän kausiluontoisia juttuja

 

Luojan kiitos ei! Enkä odottakaan hänen kertovan minulle kaikkea menemisistään, tulemisistaan, tapaamistaan ihmisistä ja heidän kuulumisista. Mulla on kumminkin aikuinen, lojaali, luotettava mies puolisona eikä mikään keskenkasvuinen pentu tai alati vahdittava tapaus.

Tai sitten minulla vaan ei ole koko maailman asioita kattavaa tiedontarvetta.

Piika-äiti

 

ei kerro,eikä tarttekaan,elämmehän kumpikin myös omaa elämäämme,teemme omia juttuja eikä kaikesta tarvii ilmotella vaikka yhessä elelläänkin..

 

Meillä kyllä kerrotaan paljonkin asioita. Aina jutellaan esim. töissä tapahtuneet jutut ja ystävien kuulumiset yms. Me ollaan parhaita ystäviä mieheni kanssa ja kyllä me halutaan jakaa asiat toistemme kanssa. Siis ei tietenkään tyyliin: lounaalla söin neljä perunaa tms. mutta tosi paljon kuitenkin =) . Ja heti kun jotain erikoista sattuu päivän aikana, niin ensimmäiseksi tulee mieleeni että tämä täytyy päästä kertomaan miehelleni .

 

Miten voisin sen tietää? Luulen, ettei kerro. En haluakaan tietää "kaikkea", enkä itse kertoa kaikkea kenellekään =)

 

Kyllä mun mies varmaan kaiken oleellisen kertoo, ei nyt tietenkään ihan kaikkea. Mut aika avoimelta tuo kyllä vaikuttaa ja on aina siltä vaikuttanut... Kova ainakin on puhumaan, myyntitykki kun on. Enemmän se mulle asioistaan puhuu kuin mä sille...

 

kyl mä uskon että kertoo..

 

Mun mies kertoo aina työpäivän kulun vähän liiankin yksityiskohtaisesti.
Ja muutenkin kyllä me aina toistemme menot tiedetään.

 

Ehkä itse olisin enemmän kanssa sitä tyyppiä, että jaetaan kaikki kuten hyvin läheiset ystävät, niin kuin että "näinpäs reinon tänään, kertoi että ovat lähdössä lomalle". Ja sit en oo kyllä ihan varma onko niin kuin luulen että mies ei tieten tahtoen kerro. Siis ei mua välttämättä kiinnostaiskaan tietää kaikkia ihmisiä ja lounaspaikkoja, lounaista nyt puhumattakaan, mutta ärsyttää silti se tunne, että miehellä on tarve olla "itsenäisempi" osapuoli. Että hällä on tämä kuuluisa oma elämä tässä rinnalla, kun sitten taas mä en sellaista omaa elämää ehkä sillä tavalla koe tarvitsevani. Omat ystävät tietysti kyllä on mullakin. Taitaa kuulostaa aavistuksen sekavalta, mutta ehkäpä ymmärrätte kuiteski mitä tarkoitan...

 

ei kerro, eikä se useimmiten haittaa.

 

Ehkä itse olisin enemmän kanssa sitä tyyppiä, että jaetaan kaikki kuten hyvin läheiset ystävät, niin kuin että "näinpäs reinon tänään, kertoi että ovat lähdössä lomalle". Ja sit en oo kyllä ihan varma onko niin kuin luulen että mies ei tieten tahtoen kerro. Siis ei mua välttämättä kiinnostaiskaan tietää kaikkia ihmisiä ja lounaspaikkoja, lounaista nyt puhumattakaan, mutta ärsyttää silti se tunne, että miehellä on tarve olla "itsenäisempi" osapuoli. Että hällä on tämä kuuluisa oma elämä tässä rinnalla, kun sitten taas mä en sellaista omaa elämää ehkä sillä tavalla koe tarvitsevani. Omat ystävät tietysti kyllä on mullakin. Taitaa kuulostaa aavistuksen sekavalta, mutta ehkäpä ymmärrätte kuiteski mitä tarkoitan...

Ehkä hän ei pidä noiden asioiden kertomista niin tärkeänä kuin sinä. Oletteko koskaan puhuneet tuosta asiasta keskenänne? Oletko kertonut että haluaisit vaihtaa enemmän kuulumisia ja muutenkin jutella enemmän? Mutta ehkä tosiaan miehesi vaan ajattelee että sinua ei edes kiinnosta tuollaiset jutut...

 

Oletan, että miekkonen kertoo kaiken, mutta jos jättää jotain kertomatta, niin mitenkäs mie voisin sen tietää, kun eihän se sitä kerro. Vaan elän onnellisesti siinä luulossa (?), että meillä jutskaillaan ihan kaikesta :xmas:

 

Oon joskus sanonut miehelle,että mun mielestä on kummallista ettei kerro kaikkea, ja joskushan vaan minäkin sitten saan tietää niitä juttuja, joita on jättäny kertomatta. Just ku törmään Reiskaan sattumalta tms. Eli en tietenkään tiedä mitä ei kerro muuten. Niin siis tietenkinhän alkaa mielikuvitustakin kutkuttamaan, että mitä kaikkea ukko ei sitte kerro. Mut se on sanonu ettei koe että sen tarviis kaikkea kertoa (oon samaa mieltä kyllä). Mut jotenkin se vaivaa, kun se tuntuu olevan sen valinta. Vaikka osittain ehkä sitäkin ettei tajua että mua tosiaan kaikki kiinnostais. Ja sit ehkä mua vielä jopa ärsyttää kun itse kaikki asiani pöpötän. Voisin olla hissukseen myös, mutta kun musta on kiva jakaa pienetkin arkipäivän jutut. Vaikka että törmäsinpä tuttuun ja mentiin kahville.

 

Haluan, että miehelläni on omakin elämä, eli ei ole tilivelvollinen kertomaan joka ikistä asiaa.

 

kertoo jos muistaa

 

Ei kai kukaan kerro toiselle ihan kaikkea?

Ehkä sellanen ihminen, jolla on tosi vähän ajatuksia?

Mulla on kyllä paljon ajatuksia, ja mä kerron ne myös ukolle. Tosin monesti alan vihjailla sille jotain "haluatko kuulla" ja se sanookin, että "sä haluat kuitenkin kertoa"

Ja ukosta, kyllä se tollasia tavanpäiväsiä höpöttelee ja kertoilee mulle. Eikä sillä mitään erityisen hurjan syvällisiä juttuja taida salaisuuksina ollakaan. Kuten, jos joku sen kaveri on vaikka ostanut asunnon.. ja se kertoo sen. Kysyn tietysti, että montako huonetta, neliötä jne. Niin usein vastaus on, että "en minä kysynyt"

 

No ei kai kaikkea tule aina kerrottua, siis ei välttämättä muista tai ajattele sen olevan mitenkään "tärkeää tietoa". Mutta en koe että mies multa mitään pimittäis, siitä ei ole pelkoa.

:wave: meillä mies niin lahopää etei muista sanoa tai ajattele että se nyt olisi tärkeää sanoa. muuten kyllä kerrotaan kaiki toisillemme,mutta tolta unotuu matkalla puolet