kertokaas nyt: eli onko PAKKO

Täytyy kyllä vastata tälle "viisaalle" provoilijalle joka väitti minunkin synnytystäni "luonnolliseksi": se, että synnytys saadaan läpi keinotekoisesti lääkkeillä, fyysisesti repimällä ja lopuksi älyttömällä tikkaamisella plus vielä synnytyksen jälkeen tarvittavat leikkaukset päälle on kyllä todella kaukana luonnollisesta. Tuommoisen kommentin jälkeen ei valitettavasti voi kuin toivoa omakohtaista kokemusta vastaavasta, niin loppu p.askan jauhaminen.

Kaikki synnytykset, jotka tapahtuvat sairaaloissa ja joihin puututaan lääketieteellisesti ovat hyvin kaukana luonnollisesta.

 

Nostetaan nyt näitä, ettei tarvitse koko ajan aloittaa samoja ketjuja.

 

ajatelkaa jotain läheistä ihmistä teille...ja sitä että hän on/olisi raskaana.synnytykseen lähtiessään te odotatte innoissanne että saatte kuulla miten meni ja kumpi tuli jne....no,puhelu ei olekkaaan ihan tuollainen vaan saatte kuulla ystävänne kuolleen :'( ....minulle kävi näin...luonnollistako..en tiädä,mutta aivan hirveää!!!!!!siitä johtui omat pelkoni...jotka käsitin vasta itse tulleeni raskaaksi!!!!ja kyllä yritin päästä peloistani(pelkopoli),mutta turhaan...en kuitenkaan saanut pelkosektiota vaan synnytykseni käynnistettiin....eikä mielestäni ollut "luonnonmukainen"...oksitosiinitippaa vaan täydet mitä laittaa saattoi koko synnytksen ajan ja ennätyspitkä ponnistus(yli 3 tuntia) ja sen jälkeen todella paha repeämä kohdussa ja runsas verenvuoto(yli 4litraa)....hmmmmm...luonnollista?????en tiädä,mutta eipä pelkoni mihinkään ainakaan kadonneet...niin ja tiedoksi että minä en pelännyt kipua...

 

\

\

\

Uteliaalle: vauva oli n. 3400 g ja minun lantio arvioitu ensin ahtaaksi synnytystapa-arviossa. Koska kuitenkaan epäsuhta ei ollut lääkäreiden mielestä "riittävä" jouduin siis kokemaan täysin järjettömän ja todellakin luonnottoman alatiesynnytyksen ja nyt kärsimään seurauksista lopun elämääni.

Alatiesynnytys on kylläkin aina luonnollinen asia, tuli sitten jotain seurauksia tai ei...sektio taas ei ole luonnollinen. Ja jos ei tätä myönnä, kannattaisi lukaista sanakirjasta mitä tarkoittaa sana luonnollinen .

Aina? No ei sentään. Itselläni synnytystä käynnistettiin monta päivää ja lopulta koko synnytys "vietiin läpi" tipan voimalla. Alatiesynnytys kyllä, mutta en luonnollisesta puhuisi. Jos oltaisiin menty luonnollisesti niin siinä tilanteessa joko minä tai vauva oltaisiin kuoltu, tai molemmat.

Älä vääristele. Alatiesynnytys on kyllä luonnollinen, mutta luonnollakin on omat erehdyksensä. Sen vuoksi on hyvä, että sektio tai muut toimenpiteet voidaan tehdä tarpeen mukaan, luontoa auttaen homman hoitamisessa kotiin

 

\

Älä vääristele. Alatiesynnytys on kyllä luonnollinen, mutta luonnollakin on omat erehdyksensä. Sen vuoksi on hyvä, että sektio tai muut toimenpiteet voidaan tehdä tarpeen mukaan, luontoa auttaen homman hoitamisessa kotiin

Siis MITÄ?! Vääristele?! Sulla on nyt termit ihan hukassa. Mitä vääristelyä tuossa on? Alatiesynnytys voi olla, ja usein kai onkin, luonnollinen. Mutta ei aina. Sano vaikka pilkunviilaukseksi, mutta vääristelyä se ei ole. Keinotekoisesti käynnistetty ja imukuppiin päättyvä synnytys ei ole juurikaan sen luonnollisempi kuin sektio. Ei se reitti mitä kautta vauva syntyy synnytyksestä luonnollista tee!

 

\

\

Älä vääristele. Alatiesynnytys on kyllä luonnollinen, mutta luonnollakin on omat erehdyksensä. Sen vuoksi on hyvä, että sektio tai muut toimenpiteet voidaan tehdä tarpeen mukaan, luontoa auttaen homman hoitamisessa kotiin

Siis MITÄ?! Vääristele?! Sulla on nyt termit ihan hukassa. Mitä vääristelyä tuossa on? Alatiesynnytys voi olla, ja usein kai onkin, luonnollinen. Mutta ei aina. Sano vaikka pilkunviilaukseksi, mutta vääristelyä se ei ole. Keinotekoisesti käynnistetty ja imukuppiin päättyvä synnytys ei ole juurikaan sen luonnollisempi kuin sektio. Ei se reitti mitä kautta vauva syntyy synnytyksestä luonnollista tee!

Tutustupa ihmisen anatomiaan. Yksikään vauva tuskin on tullut luonnollisesti mahan läpi.

 

\

\

\

Älä vääristele. Alatiesynnytys on kyllä luonnollinen, mutta luonnollakin on omat erehdyksensä. Sen vuoksi on hyvä, että sektio tai muut toimenpiteet voidaan tehdä tarpeen mukaan, luontoa auttaen homman hoitamisessa kotiin

Siis MITÄ?! Vääristele?! Sulla on nyt termit ihan hukassa. Mitä vääristelyä tuossa on? Alatiesynnytys voi olla, ja usein kai onkin, luonnollinen. Mutta ei aina. Sano vaikka pilkunviilaukseksi, mutta vääristelyä se ei ole. Keinotekoisesti käynnistetty ja imukuppiin päättyvä synnytys ei ole juurikaan sen luonnollisempi kuin sektio. Ei se reitti mitä kautta vauva syntyy synnytyksestä luonnollista tee!

Tutustupa ihmisen anatomiaan. Yksikään vauva tuskin on tullut luonnollisesti mahan läpi.

Öh, eihän tämä kommentoija väittänytkään että mahan läpi tuleminen olisi luonnollinen synnytys, vaan että kaikki alatie-synnytykset eivät ole luonnollisia. Ihan samaa mieltä olen, esim. kaksi vuorokautta oksitosiinitipalla aikaan saatujen supistusten jälkeen imukupilla maailmaan revitty vauva -> tuskin on LUONNOLLINEN alatiesynnytys???

 

Aadaselena

Ei tietenkään ole juuri se kyseinen synnytys luonnollinen jota tipoilla käynnistellän jne, mutta se synnytystapa itsessään on tarkoitettu alakautta tapahtuvan.

 

Tulenpa heittämään keskusteluuni muutaman oman mielipiteeni.
Taustani on sellainen, että yksi alatiesynnytys takana ja toista EI TULE. Jos minulle seuraava lapsi vielä tulee, aion vaatimalla vaatia sektion.

Pari kommenttia:

1) Miksi 40++ puhuu siellä puukosta, eikös se ole hieman provosoivaa?

2) Minkä takia synnytyksestä puhuttaessa halutaan olla niin luomuja... katsokaa ympärillenne missä me elämme. Moniko teistä olisi satoja vuosia sitten edes hengissä. Me ajamme autoilla, käytämme tietokoneita, puhumattakaan lääkkeistä, antibiooteista...

Jos alatiesynnytystä puoltaa ainoastaan sillä, että luonto on tarkoittanut niin, tulee seistä sanojensa takana ja olla käyttämättä myös muuta lääketiedettä.

3) Epiduraaleineen sun muineen alatiesynnytys ei ole erityisen luomu sekään.

4) Eikö nykyihmiselle kaikkine nykyarvoineen ole jopa luonnollisempaa synnyttää sektiolla. Eikö se sovi enemmän psyykeellemme. Suomessa noin 10 000 äitiä sairastuu vuodessa masennukseen ja usea niistä johtuu synnytyskokemuksista, hormoneista ja imetysongelmista. Nykyaika ei tue mitään luomuajattelua - me olemme kulttuurina kasvaneet siitä ulos.

5) Sektiokomplikaatoiden 'vaarat' ovat usein liioteltuja. Leikkaushan se toki on, riski komplikaatioihin noin nelinkertainen, mutta siinä ovat mukana myös hätäsektiot. Komplikaatioita taas tapahtuu marginaalisen vähän ylipäätään. Kuten joku sanoi, liikenteessä kulkeminenkin on vaarallista. Eikä täältä muutenkaan kukaan hengissä selviä.

6) Oletteko miettineet stressin vaikutusta vauvalle, jos äiti stressaa tosissaan yhdeksän kuukautta synnytystä pelätessään? Stressin vaikutukset ovat varmasti suurempia kuin mahdollisten sektiokomplikaatioiden. Stressinhän on todettu aiheuttavan jopa syöpää ja tappavan ihmisiä!

 

Jos pelkää jo valmiiksi synnytystä, niin MIKSI SITTEN HANKKIUDUTTE RASKAAKSI??? Taitaa vaan tää nyky maailma mennä siihen suuntaan, että kaikesta pitää päästä ns. helpolla.

En kyllä voi sektiota kenellekään suositella, mut joskus tilanne pakottaa siihen. Itse jouduin hätä sektioon otsatarjonnan vuoksi. Paikat oli auki jo 9cm, kun lääkäri totesi ettei mahdu tulemaan. Olisin kyllä mielelläni synnyttänyt alateitse, ku siihen asti kaikki oli mennyt loistavasti.

Toisaalta oli hyvä, etten ehtinyt panikoida sitä sektiota ku kaikki kävi niin nopeesti. Toivoin koko ajan että kaikki menee luonnollisesti, mutta ei. Toipuminen ei ole ollut niin nopeaa, haava muistuttaa koko ajan olemassa olostaan nipistelyllä yms.

 

\

Aadaselena

Ei tietenkään ole juuri se kyseinen synnytys luonnollinen jota tipoilla käynnistellän jne, mutta se synnytystapa itsessään on tarkoitettu alakautta tapahtuvan.

No joo, kyllähän se näin on, että synnytystapahtuma on tarkoitettu alakautta tapahtuvan. Itse kommentoin alunperin tätä:

"Alatiesynnytys on kylläkin aina luonnollinen asia, tuli sitten jotain seurauksia tai ei..."

Ristiriitaa, on AINA luonnollinen, EI TIETENKÄÄN ole luonnollinen...

 

\

"Tottakai alatiesynnytyksessä on riskejä, mutta todella harvoin sattuu mitään peruuttamattomia vaurioita"

No niin niitä peruuttamattomia vaurioita sattuu todella harvoin suunnitellussa sektiossakin.

"Ei ole yksi eikä kaksi vauvaa joilla on ollut hengitysvaikeuksia suunnitellun sektion jälkeen ja ovat tarvinneet siihen hoitoa."

Ei ole yksi tai kaksi vauvaa joilla on ollut vaikka sun mitä vaikeuksia kun äiti on päättänyt synnyttää alateitse!

"Aikaisemmin kaikki äidit synnyttivät alateitse eikä siitä tehty niin suurta numeroa kuin nykyään"

Montakos sataa vuotta arvon vieras on elänyt kun tällaista väittää? Ennen ei ollut vaihtoehtoja, nykyään on. Ennen kuolleisuus synnytyksissä oli melko huima, mutta senhän tiedätkin kun tiedät niin hyvin miten asiat olivat "aikaisemmin".

"Nykyiset äidit ovat vain niin mukavuudenhaluisia, että haluavat leikkauksen ettei vaan tuntuisi kipua."

Mukavuudenhaluako se on, kun ei halua kiduttaa kroppaansa vuorokautta ja jättää kenties ikuisia jälkiä arkaan alapään kudokseen? Olen sitä mieltä, että mukavuudenhalu on ihan eri juttu, sektiotoiveessa on kyse jo itsensä suojelusta. Lisäksi tiedoksi vieraalle, Suomessa ei edes saa sektiota mukavuussyistä, etten oikeastaan edes ole varma mistä nyt puhut..

"Joskus ihmettelen miten synnyttämättömät naiset voivat pelätä synnytystä niin paljon kun eivät ole sitä koskaan kokeilleet."

Pelottaisiko sinua loikkia pilvenpiirtäjän katonreunalla ilman turvaköyttä? Eipä tietenkään kun et ole sellaista koskaan kokeillut. Et varmaan myöskään pelkäisi ajaa kahdensadan kilometrin tuntinopeudella pikkutietä ilman turvavyötä, olisihan se ensimmäinen kerta kun sellaista kokeilet...

:wave: :wave: :wave: :wave: :wave:
Todellakin asiaa!!!!
Hyvä, että joku kertoo asiat suoraan!!!

 

\

Ihan käsittämätöntä! Aina puhutaan siitä että leikkaus on riski ÄIDILLE. On tietysti iso riski äidille mutta keikkaus on riski myös lapselle ja sitä todella harvoin kukaan ajattelee. Ja nyt siis puhun pelkästään suunnitellun sektion riskeistä. Ei ole yksi eikä kaksi vauvaa joilla on ollut hengitysvaikeuksia suunnitellun sektion jälkeen ja ovat tarvinneet siihen hoitoa.
Tottakai alatiesynnytyksessä on riskejä, mutta todella harvoin sattuu mitään peruuttamattomia vaurioita. Aikaisemmin kaikki äidit synnyttivät alateitse eikä siitä tehty niin suurta numeroa kuin nykyään. Nykyiset äidit ovat vain niin mukavuudenhaluisia, että haluavat leikkauksen ettei vaan tuntuisi kipua. Joskus ihmettelen miten synnyttämättömät naiset voivat pelätä synnytystä niin paljon kun eivät ole sitä koskaan kokeilleet.

Olen täysin samaa mieltä yllä olevan kanssa! Minun mielestäni sekstiot pitäisi olla vaan sellaisille jotka ei yksinkertaisesti pysty synnyttämään alakautta. nEi sekstiot ole tarkoitettu sitä varte,että mua nyt sattuu toi synnytys pelottaan nii mitä jos napattas se muksu tosta mahan kautta nii pääsis helpommalla. Sit vois liukuhihna työskentelyllä tehä nuita lapsia. Sektiossa on tosiaankin riskejä. Kyllä on nykuymaailma menny #&%?$!* ku lapsia halutaan mut pitäs ne ulos saaha mahollisimman kivuttomasti. Mitenkähän on ennen pärjätty?miettikääpä sitä...

 

\

\

Ihan käsittämätöntä! Aina puhutaan siitä että leikkaus on riski ÄIDILLE. On tietysti iso riski äidille mutta keikkaus on riski myös lapselle ja sitä todella harvoin kukaan ajattelee. Ja nyt siis puhun pelkästään suunnitellun sektion riskeistä. Ei ole yksi eikä kaksi vauvaa joilla on ollut hengitysvaikeuksia suunnitellun sektion jälkeen ja ovat tarvinneet siihen hoitoa.
Tottakai alatiesynnytyksessä on riskejä, mutta todella harvoin sattuu mitään peruuttamattomia vaurioita. Aikaisemmin kaikki äidit synnyttivät alateitse eikä siitä tehty niin suurta numeroa kuin nykyään. Nykyiset äidit ovat vain niin mukavuudenhaluisia, että haluavat leikkauksen ettei vaan tuntuisi kipua. Joskus ihmettelen miten synnyttämättömät naiset voivat pelätä synnytystä niin paljon kun eivät ole sitä koskaan kokeilleet.

Olen täysin samaa mieltä yllä olevan kanssa! Minun mielestäni sekstiot pitäisi olla vaan sellaisille jotka ei yksinkertaisesti pysty synnyttämään alakautta. nEi sekstiot ole tarkoitettu sitä varte,että mua nyt sattuu toi synnytys pelottaan nii mitä jos napattas se muksu tosta mahan kautta nii pääsis helpommalla. Sit vois liukuhihna työskentelyllä tehä nuita lapsia. Sektiossa on tosiaankin riskejä. Kyllä on nykuymaailma menny #&%?$!* ku lapsia halutaan mut pitäs ne ulos saaha mahollisimman kivuttomasti. Mitenkähän on ennen pärjätty?miettikääpä sitä...

"Äippä" on hyvä ja miettii, paljonko verrattuna nykyaikaan ennenvanhaan kuoli naisia synnytyksiin puhumattakaan kuolleista ja vammautuneista lapsista :headwall:
Ja jos vähänkään on älliä päässä, tietää, että naisten asema oli "hiukan" eri ennen; pidettiin itsestäänselvyytenä, että nainen on se hautomakone, jonka ei kuulu valittaa, vaan repiä peränsä lasten takia valittamatta. Nykyään on sallittua pelätä luonnollisiakin asioita, hyvä tietysti sinun naureskella, kun et tiedä peloista mitään. Et tietäne myöskään siitä, ettei kellekään lapselle ole hyväksi se, että häntä odottava äiti on p.askajäykkänä koko odotuksen ajan. Ainiin, mutta eihän lapsia saisi tehdä jos pelkää..... Sehän se synnytystapahtuma onkin se äitiyden ja koko kasvatuksen perusta...
Mitenkä sitten voidaan hyväksyä hedelmöityshoidot, kohdunvuokraukset yms. eikö sellaistenkin pitäisi vain tyytyä olemaan ilman lasta, jos eivät saa sitä sikiötä normitavalla alulle??
Ja tietämättömyyttäsi osoittaa kaiken muun lisäksi sekin, että kuvittelet sektion olevan kivuton; korkeintaan se hetki, kun lapsi mahasta nostetaan, on kivuton, mutta siitä ne kivut vasta alkaa jahka puudutus häviää. Yhtälaillahan sitä voisi sanoa, että alatiesynnyttäjät pääsee helpolla, niiden kivut kun kuulemma loppuu kuin seinään lapsen mulskahdettua ulos....
Myöskään liukuhihna-tyylillä lapsia harva pystyy sektoiden tekemään, yleisin sektioiden määrä kai lienee 3, toisten kohtu kestää enempi, toisten ei kestä kuin 1 tai 2 sektiota.
Sanothan tuossa toki, että hyväksyt sektiot, jos ei kertakaikkiaan pysty synnyttämään.... Onko käynyt mielessä, että ihan tuo päänuppikin voi sen estää, ei pelkästään ahdas lantio. Tietty sinun mielestäsi synnytyspelkoiset ovat sen verran sairaita, ettei meidän tarvitsisikaan saada lapsia, mutta onneksi sinä et sentään siitä päätä.

 

Miksi ylipäätään pitää jatkuvasti pelotella synnytyksen riskeillä? Kyllähän se on jokaiselle odottavalle selvää että synnytys on rankka sekä äidille että lapselle, mutta ei tämä pelottelu ja hysterian lietsominen asiaa ainakaan mitenkään (varsinkaan synnytyspelosta kärsiviä) auta. Vauvan on synnyttävä, sama se mistä, pääasia että synnytys menee molempien osalta mahdollisimman hyvin.

On toki hyvä asia, että asioista keskustellaan, mutta tätäkin ketjua selatessa on varmasti jokainen huomannut että seassa on aivan naurettavia kommentteja. toivottavasti kukaan ei siis tee sen suurempia päätöksiä täällä esiintyvien kommenttien perusteella.. eikä varmasti teekään.

Itsellä ei ollut lainkaan synnytyspelkoa, kunnes kuulin että vauvallemme synnytys voi tulla olemaan ongelmallinen sukurasituksen vuoksi. Tällä hetkellä en siis haluaisi valita kummastakaan synnytystavasta!

Mutta pakkohan se pienokainen on ulos saada. Mitä todennäköisimmin hän tuleekin maailmaan sektiolla, joka minun ja vauvan osalta on se vähemmän vaarallinen vaihtoehto.

Ikävää, ettei nämä keskustelut useinkaan pysy täällä asiallisina. Mielipiteitä saa ja pitääkin ilmaista, mutta joku taso niissäkin.. Mitä sitten jos välillä joku kysyy "tyhmiä"? Ei kai siitä huolimatta tarvitse heti olla lynkkaamassa?? Varsinkin ensimmäistä odottaville nämä foorumit ovat monessakin asiassa helpotus (kuten minulle), ei tarvitse joka asiaa tarkistaa neuvolasta - kun kysymyksiä pulpahtaa mieleen päivittäin!

Ja te jotka olette jo pidemmällä, tai odotatte toista ja kolmatta, teidän kokemuksiahan tässä kovasti halutaan kuulla ja verrata omiamme niihin. Jotenkin välillä tuntuu että foorumin olemassaolon syy unohtuu, tukea ja vastauksiahan täältä on tarkoitus hakea.. Ikävistä kommenteista, riitelystä ym kun saa tarpeekseen muuallakin.

No aika lailla eksyin aiheesta, hyvää odotusta ja turvallista synnytystä kaikille odottaville!

 

On eräs elämän perustosiasia, joka ei koskaan muuksi muutu. Kuoltava on. Joskus. Jokaisen. Parhaimmalta se varmasti tuntuisi vanhuksena, kaiken nähneenä ja eläneenä.

Mutta että vältettäisiin kuolema sektiosynnytyksellä alatiesynnytyksen kautta, on todella outoa. Nimittäin anestesia ei koskaan ole täysin vaaraton. Mikään leikkaus ei ole koskaan täysin vaaraton. Kirurgi työpaikallani sanoi, että jo siinä, kun lähdetään kaivamaan tikkua sormesta, on omat riskinsä.

Minä en sairaanhoitaja ymmärrä, mistä niin monet äidit repivät sen käsityksensä, että sektio olisi paras ratkaisu juuri kuoleman- tai vammautumisen pelkoon. Myös sektio on erittäin haavoittuvainen tapahtumana. Entäpä, jos vaikka extuboidaan sekunti liian aikaisin? Mitä tahansa voi tapahtua niin alatiesynnytyksessä, kuin sektiossakin. Ei meille ole annettu takuita mistään.

Elämän haurauteen on kuitenkin jossain vaiheessa suostuttava. Vanhemmuus on nimenomaan sitä, että aina on pelko persiissä.

 

\

On eräs elämän perustosiasia, joka ei koskaan muuksi muutu. Kuoltava on. Joskus. Jokaisen. Parhaimmalta se varmasti tuntuisi vanhuksena, kaiken nähneenä ja eläneenä.

Mutta että vältettäisiin kuolema sektiosynnytyksellä alatiesynnytyksen kautta, on todella outoa. Nimittäin anestesia ei koskaan ole täysin vaaraton. Mikään leikkaus ei ole koskaan täysin vaaraton. Kirurgi työpaikallani sanoi, että jo siinä, kun lähdetään kaivamaan tikkua sormesta, on omat riskinsä.

Minä en sairaanhoitaja ymmärrä, mistä niin monet äidit repivät sen käsityksensä, että sektio olisi paras ratkaisu juuri kuoleman- tai vammautumisen pelkoon. Myös sektio on erittäin haavoittuvainen tapahtumana. Entäpä, jos vaikka extuboidaan sekunti liian aikaisin? Mitä tahansa voi tapahtua niin alatiesynnytyksessä, kuin sektiossakin. Ei meille ole annettu takuita mistään.

Elämän haurauteen on kuitenkin jossain vaiheessa suostuttava. Vanhemmuus on nimenomaan sitä, että aina on pelko persiissä.

Mikäli tarkoitat tällä kirjoituksella minua, niin mun kirjotuksen pointti ei ollu tuossa kuoleman- tai vammautumisen pelossa, otin ne vain esille sen takia, koska taas alettiin jeesustelemaan tyyliin- onhan sitä ennenkin synnytetty. Omalla kohdallani pelkosektion syyt eivät olleet todellakaan oman kuoleman- tai lapsen vammautumisenpelossa, mutta itse pelkäävänä kuitenkin ymmärrän, että sekin voi olla ylitsepääsemätön pelko.

 

En tarkoittanut ketään erityisesti, kunhan yleisellä tasolla kirjoitin.

Kaikilla meillä on alueita, joilla olemme herkkiä ja joita pelkäämme. Olisipa jokaisen pelkoon ratkaisuna jokin leikkaus, vieläpä täydellisenä ratkaisuna. Olisi julmetun helppoa elää.

 

\

Kaikilla meillä on alueita, joilla olemme herkkiä ja joita pelkäämme. Olisipa jokaisen pelkoon ratkaisuna jokin leikkaus, vieläpä täydellisenä ratkaisuna. Olisi julmetun helppoa elää.

Nyt menee jo naurettavaksi näinkin vakava aihe.. ONNEKSI on erilaisia hoitoja eri pelkoihin, eikä tarvitse valita niin dramaattista vaihtoehtoa kuin leikkaus. Pelkoja on niin monta kuin on pelkääjääkin vaikka puhuttaisiin samasta pelosta/pelon aiheesta. Vaikea mennä sanomaan miten pelottavana kukin minkäkin asian kokee ja mitä hoitoa niihin tarvitaan.

Jos lapsen synnyttämiseen olisi täysin riskitön tie vaikka suun kautta niin eiköhän meistä aika moni valitsisi sen. Annetaan hyvänen aika ihmisten synnyttää niin kuin he (ja asiantuntijat) parhaaksi näkevät! Tuskin kukaan arvalla valintaansa tekee, vaan pitkän pohdinnan jälkeen.. Eihän nuo muiden synnytystavat ole meiltä lopuilta mitenkään pois??

 

\

Alatiesynnytyksessä vauvan stressihormonipitoisuus lisäksi kasvaa. Se valmentaa häntä kohdun ulkopuoliseen elämään. Siksi alatietä kannattaa joskus kokeillakin ennen sektiota.

Niinhän ne sanovat..Vaikka lapseni synty 6vk ennen LA ei ollut mitään hegitysvaikeuksia.Synnytys kesti 13h ..Mielestäni alatiesynnytys on paras vaihtoehto synnyttää, meille naisille on luotu tällainen keho.Lähes koko raskauden ajan keho valmistautuu synnytykseen(harjotus suppareita) ja lopussa lapsen hormoonitaso nousee vamistautuen kohdun ulkopuoliseen elämään..Synnyttäminen alateitse ei ole nykyään niin vaarallista kuin ennevanhaa oli. Sectio on kuitenkin pelastanut monen äidin ja lapsen hengen.Onhan toki hyvä että on vaihtoehtoja tarvittaessa..

 

Toivottavasti te synnyttämättömät osaatte suhtautua kriittisesti lukemaanne. Itse olen synnytyksiä kokenut useamman, ja kauhistuin luettuani ketjun. Niin paljon mutu-tietoutta, ja kuten aiemmilla sivuilla joku kirjoittikin, selvästi painottuen synnytyspelkoisten keskusteluksi, jotka ovat se synnyttäjien selvä vähemmistö.

Aivojen evoluutiosta joku kirjoitteli, ihmisaivot ovat muista nisäkkäistä poiketen verraten pienet syntymän hetkellä juuri sen vuoksi, että pää mahtuisi synnytyskanavasta. Siksi vauva on syntyessään niin avuton ja kehittyy ensimmäisen kahden vuoden aikana aivan valtavasti (ja pää kasvaa aivojen koon suuretessa, siis KOHDUN ULKOPUOLELLA).

Alatiesynnytyksessä lapsi puristuu supistusten voimalla lantion luisten rakenteiden ohitse, kallon luut ovat vielä irti toisistaan (kokeile vauvan päätä, tunnet lakiaukileet) jotta pää mahtuisi synnytyskanavasta. Puristus aiheuttaa vauvan elimistössä mm. kortisoli-hormonin erittymisen ("stressihormoni"), mikä edesauttaa oman hengityksen käynnistymistä. Myös ihon jäähtyminen ja valo sekä koskettelu edesauttavat ensimmäistä hengenvetoa. (jälkimmäiset toteutuvat tietenkin myös sektiossa)

Tietenkin kaikki lääkkeelliset kivunlievitykset vaikuttavat myös sikiön vointiin. Mutta myös luomu-synnytyksessä voi synnytys kivun vuoksi hidastua. Luottakaa kätilön ammattitaitoon, hän osaa arvioida millaista kivunlievitystä kannattaa käyttää missäkin synnytyksen vaiheessa. Viime kesänä oli laajasti uutisissa saakka keskustelua epiduraalipuudutusten liian löyhästä käytöstä. On totta, että puudutuksen liian aikainen antaminen hidastaa synnytyksen etenemistä, mutta oikealla hetkellä se nimenomaan edistää sitä. Luottakaa siis ammattilaisen arvioon.

Muutoinkin kannattaa muistaa, että synnytyssairaalassa kaikkien ensisijainen tarkkailun kohde on sikiö ja sen vointi. Kaikki päätökset perustuvat siihen. Siksi synnytyksen etenemistä seurataan sisätutkimuksella, eli kätilö kokeilee vauvan asennon, kohdunsuun avautumisen jne. Usein vauvan päähän kiinnitetään anturi, jolla seurataan sydämen sykettä. Näillä keinoin pystytään arvioimaan synnytyksen etenemistä, lääkkeellisten kivunlievitysten vaikutusta vauvaan jne.

Sektioon joudutaan jos jokin edellä mainitsemistani esimerkeistä "menee pieleen", eli jos vauvan tarjonta on väärä, tai sydänäänet jostakin syystä heikkenevät, tms, on useita syitä olemassa, mutta lähtökohtaisesti siis vauvan parasta siinäkin ajatellaan. Erikseen on sitten suunnitellut sektiot, jossa anatomisen syyn tai sikiön suuren koon vuoksi suunnitellusti synnytetään keisarinleikkauksella. Synnytyspelon vuoksi keskustelut pelon syistä ovat käsittääkseni ensisijainen vaihtoehto ennen sektioon ryhtymistä.

Kaikille äideille lapsen syntyminen on kuitenkin ihana tapahtuma, kaikkia se pelottaa etukäteen, mutta palkinto on hieno, synnytystavasta riippumatta.

 

\

Toivottavasti te synnyttämättömät osaatte suhtautua kriittisesti lukemaanne. Itse olen synnytyksiä kokenut useamman, ja kauhistuin luettuani ketjun. Niin paljon mutu-tietoutta, ja kuten aiemmilla sivuilla joku kirjoittikin, selvästi painottuen synnytyspelkoisten keskusteluksi, jotka ovat se synnyttäjien selvä vähemmistö.

Aivojen evoluutiosta joku kirjoitteli, ihmisaivot ovat muista nisäkkäistä poiketen verraten pienet syntymän hetkellä juuri sen vuoksi, että pää mahtuisi synnytyskanavasta. Siksi vauva on syntyessään niin avuton ja kehittyy ensimmäisen kahden vuoden aikana aivan valtavasti (ja pää kasvaa aivojen koon suuretessa, siis KOHDUN ULKOPUOLELLA).

Alatiesynnytyksessä lapsi puristuu supistusten voimalla lantion luisten rakenteiden ohitse, kallon luut ovat vielä irti toisistaan (kokeile vauvan päätä, tunnet lakiaukileet) jotta pää mahtuisi synnytyskanavasta. Puristus aiheuttaa vauvan elimistössä mm. kortisoli-hormonin erittymisen ("stressihormoni"), mikä edesauttaa oman hengityksen käynnistymistä. Myös ihon jäähtyminen ja valo sekä koskettelu edesauttavat ensimmäistä hengenvetoa. (jälkimmäiset toteutuvat tietenkin myös sektiossa)

Tietenkin kaikki lääkkeelliset kivunlievitykset vaikuttavat myös sikiön vointiin. Mutta myös luomu-synnytyksessä voi synnytys kivun vuoksi hidastua. Luottakaa kätilön ammattitaitoon, hän osaa arvioida millaista kivunlievitystä kannattaa käyttää missäkin synnytyksen vaiheessa. Viime kesänä oli laajasti uutisissa saakka keskustelua epiduraalipuudutusten liian löyhästä käytöstä. On totta, että puudutuksen liian aikainen antaminen hidastaa synnytyksen etenemistä, mutta oikealla hetkellä se nimenomaan edistää sitä. Luottakaa siis ammattilaisen arvioon.

Muutoinkin kannattaa muistaa, että synnytyssairaalassa kaikkien ensisijainen tarkkailun kohde on sikiö ja sen vointi. Kaikki päätökset perustuvat siihen. Siksi synnytyksen etenemistä seurataan sisätutkimuksella, eli kätilö kokeilee vauvan asennon, kohdunsuun avautumisen jne. Usein vauvan päähän kiinnitetään anturi, jolla seurataan sydämen sykettä. Näillä keinoin pystytään arvioimaan synnytyksen etenemistä, lääkkeellisten kivunlievitysten vaikutusta vauvaan jne.

Sektioon joudutaan jos jokin edellä mainitsemistani esimerkeistä "menee pieleen", eli jos vauvan tarjonta on väärä, tai sydänäänet jostakin syystä heikkenevät, tms, on useita syitä olemassa, mutta lähtökohtaisesti siis vauvan parasta siinäkin ajatellaan. Erikseen on sitten suunnitellut sektiot, jossa anatomisen syyn tai sikiön suuren koon vuoksi suunnitellusti synnytetään keisarinleikkauksella. Synnytyspelon vuoksi keskustelut pelon syistä ovat käsittääkseni ensisijainen vaihtoehto ennen sektioon ryhtymistä.

Kaikille äideille lapsen syntyminen on kuitenkin ihana tapahtuma, kaikkia se pelottaa etukäteen, mutta palkinto on hieno, synnytystavasta riippumatta.

Hyvä kirjoitus.

Itselläni on yksi lapsi ja odotan toista. Kurkkaan tälle palstalle neljän kuukauden tauon jälkeen. Raskauden alussa kävin lueskelemassa kirjoituksia usein. Päätin kuitenkin lopettaa, kun lukemisesta seurasi vain pelkoa ja ahdistusta: asioita paisutellaan ja hysteriaa melkeinpä lietsotaan joissain kirjoituksissa.


Ensimmäinen synnytykseni meni hyvin ja siitä jäi hyvät muistot. Onneksi en ensimmäisessä raskaudessa lukenut synnytyspalstan juttuja, olisin varmaan ollut kauhuissani tulevasta synnytyksestä.

 

Lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni, että itse toivon voivani synnyttää toisen lapseni myös alakautta. Ekassa synnytyksessä huonekaverini leikattiin. Hänen toipumisensa kesti todella paljon pidempään kuin alakautta synnyttäneiden. Lisäksi leikkauksesta seurasi kohtutulehdus. Leikattu oli erittäin uupunut, henkisesti väsynyt, eikä kyennyt edes pitämään vauvaansa sylissä, vaikka olisi todella halunnut. Leikkaus oli kylläkin välttämätön ja esti tässä tapauksessa vauvan kuoleman.

 

Suomessa ei tietääkseni sektiota saa muuta kuin erittäin pätevästä syystä, joihin tosin luetaan myös ylitsepääsemätön, vaikea synnytyspelko.

 

\

Suomessa ei tietääkseni sektiota saa muuta kuin erittäin pätevästä syystä, joihin tosin luetaan myös ylitsepääsemätön, vaikea synnytyspelko.

Valitettavasti Suomessakin näistä pelkosektioista vain osa tehdään äidin ylitsepääsemättömän synnytyspelon vuoksi. Useimmin sektiota voisi kutsua "mukavuussektioksi". Jotkut ihmiset ajattelevat nykyään pääsevänsä sektiolla helpommalla kuin alatiesynnytyksellä. Eihän sektio kuulostakaan pahalta jollei tiedä mitä kaikkea siihen liittyy (iso leikkaus, joka vaikuttaa myös tulevaisuuteesi varmasti sekä seuraaviin raskauksiin, pitkä toipumisaika, moninkertaiset komplikaatioriskit alatiesynnytyksiin verrattuna sekä sikiön selkeästi huononp sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään kuin alatiesyntymän jälkeen). Ymmärrän jos uudelleensynnyttäjällä on ollut henkisesti tai fyysisesti traumaattinen ensimmäinen synnytys ja hänelle on tästä jäänyt vaikea synnytyspelko. Tällöin pelkosektio voi olla perusteltu. Silloinkin on kuitenkin tärkeää käsitellä pelkoa ja koittaa hoitaa sitä. Ei pyyhkäistä sitä maan alle sektiolupauksella sen enempää käsittelemättä asiaa. Pelko jää tällöin hoitamatta ja vaikuttaa mahdollisesti äiti-lapsi-suhteeseenkin.

Ensisynnyttäjien synnytyspelot liittyvät usein kuultuihin tai luettuihin kauhutarinoihin synnytyksistä. Synnytyskipuun ei kukaan vielä ole kuollut, kaikki siitä selviävät. Sitä paitsi nykyään kipuun on enemmän hoitokeinoja kuin ikinä ennen. Repeämispelko liittyy monesti luettuihin kertomuksiin. Näilläkin palstoilla pahasti revenneet ylestävät kokemuksiaan kertoen lähes kaikkien synnyttäneiden kulkevat vaipat housuissa lopun elämäänsä. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Ensisynnyttäjillä repeämät ovat yleensä pieniä (uudelleensynnyttäjillä vielä vähemmän) ja itseasiassa alapäähaavat paranevat parhaiten koko elimistössä hyvän verekkyyden ansiosta. Näitä peräsuolen sulkijalihaksen repeämiä tulee oikeasti hyvin harvoin! ja näistäkin suurin osa paranee hyvin.

Vauvan vammautumista pelätään myös paljon. Tosiasiassa sikiön seuranta Suomessa on kuitenkin hyvin tarkkaa ja vielä viime vuosina kehittynyt paljon niin että tarvittaessa myös sikiön sydänlihaksen toimintaa voidaan hyvin tarkoin seurata synnytyksen aikana. Tämä kertoo tarkoin sikiön kapasiteeteistä kestää syntymää. Sikiön vointi synnytyksen aikana on siis hyvissä käsissä.

Tämän mielipiteen ei ole tarkoitus loukata ketään synnytystä pelkäävää vaan toivon mukaan rohkaista. Synnyttäminen ei ole niin kamalaa kun olet saattanut lukea. Se on oikeasti maailman luonnollisin asia ja hienointa mitä nainen voi tehdä! Uuden elämän synnyttäminen.