Kertokaa...

[Avun tarpeessa]

...Mitä tehdä...
Olen seurustellut viisi vuotta ja olemme kihloissa. Yhdessä emme asu vielä olosuhteiden pakosta. Nyt minulle on tullut usein mieleen, että haluanko yhtee muuttaakkaan. Minulla ja kihlatullani on monta asiaa joita olemme eri mieltä, tosin on paljon yhteisiäkin juttuja. Jotenkin vaan kaikki muut miehet tuntuvat paljon hohdokkaammilta ja tuntuu että mnien muiden kanssa olisi paljon enemmän yhteistä. Oma kihlattuni ei silmissäni näytä enää niin komealta kuin ennen eikä seksikään jaksa minua innostaa. Sen sijaan haaveilen jatkuvasti seksistä muiden miesten kanssa joihin ihastun. Tulee sellainen olo, että miten voin olla sitoutunut tähän yhteen ihmisiin, enhän voi tietää kuinka paljon paremman ja ihanamman miehen vielä tapaisin. Mietin, että onko kihlattuni sittenkään sitoutumisen arvoinen.

Toisinaan nämä ajatukset ovat tipotiessään ja yritän ajatella realistisesti. Uuden kumppanin kanssa olisi varmasti vähän aikaa ihanaa, mutta kyllä sekin siitä arkistuu... Ja enhän minä millään voi olla kaikkien haluttavien miesten kanssa tässä maailmassa...

Kertokaa muut vastaavassa tilanteessa olleet. Onko tällainen vaihe normaalia ja ohimenevää? Jos olette eronneet niin onko se sinkkuelämä ollut niin ihanaa kuin olette kuvitelleet ja onko uusi kuppani sitten lopultakaan ollut vanhaa parempi? Olen vasta päälle parikymppinen, joten aikaa minulla on, mutta en vain haluaisi tuhota suhdettani typerien seikkailuiden kanssa... Toisaalta en halua kuluttaa aikaa suhteessa joka saa minut tuntemaan näin... Silti eroaminen tuntuu hyvin vaikealta kun olemme olleet nuoresta asti yhdessä...

APUA!!!

 

[liuku]

Uusi kumppani ei varmasti ole vanhaa parempi, vähän aikaa on uuden kanssa kivaa ja se siitä. Koetahan nyt hillitä itsesi. Tuollaisia tulee varmaan jokaisen joskus ajateltua, ohimenevä kriisi luulisin. Joten jos nyt kuitenkin jatkaisit nykyisen kanssa ja koettaisitte piristää teidän suhdettanne ja ehkä sitten joskus jos ei tunteet palaa ennalleen niin luovutat.
Tosin jos olette kovin nuoresta asti olleet yhdessä etkä ole oikein koskaan päässyt elämään 'villiä' nuoruutta, niin voi olla että ennemmin tai myöhemmin haluat kokea muutakin kuin vakaata parisuhde-elämää miehesi kanssa, tiedä sitä sitten..

 

[kantsii miettiä]

oletko miehesi kanssa yhdessä pelkästä tottumuksesta? kun olette nuoresta asti ollu? tottakai ihmiset muuttuu aikuistuessaan, jolloin parit voivat kasvaa eri suuntiin. aina ei nuorena solmittu suhde kestä.
jos sitoutumisesi on noinkin huteralla pohjalla niin ehkä kannattaisi erota? mieluummin nyt kuin myöhemmin. (tuskin se miehesi siitä ihanammaksi muuttuu silmissäsi ja onko oikein jatkaa pari suhdetta hänen kanssaan, ehkä hänkin voisi löytää naisen joka rakastaa häntä ja omaa samanlaiset arvot).

 

[Avun tarpeessa...]

Niin haluan vielä täydentää, että nuoresta asti yhdessä olo tarkoittaa tässä tapauksessa, etta aloimme seurustella 19 vuotiaina... Että ei tämä ihan yläasteesta saakka ole kestäyt...

 

[liuku]

Minä olen itse hypännyt alkuhuuman jälkeen muutamaan otteeseen suoraa päätä uuteen suhteeseen ja voin kyllä kokemuksesta sanoa ettei se mies siitä vaihtamalla parane. Päinvastoin sitä rupee muistelemaan mitä hyviä puolia siinä entisessä oli mitä taas tässä nykyisessä ei ole .

 

[Manna]

Minä luulen, että olin vielä hetki sitten samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olet nyt. Aloin myös seurustella poikaystäväni kanssa vähän alle parikymppisenä, ja ehdimme olla yhdessä reilu kolme vuotta. Tästä ajasta reilun vuoden asuimme yhdessä.

Poikaystäväni alkoi lopulta tuntua lähinnä hyvältä ystävältä ja veljeltä. Mitään dramaattista välillämme ei missään vaiheessa tapahtunut, eli halusin erota yksinkertaisesti siksi, että suhteestamme oli kadonnut kipinä. Luulin kipinän puutteen aluksi olevan ohimenevää, mutta vuoden ihmettelyn jälkeen muutin pois. Olisi tietysti ollut turvallinen vaihtoehto jäädä poikaystäväni kainaloon, sillä hän oli hyvin luotettava ja uskollinen tapaus. Jo nyt - vain muutama kuukausi eron jälkeen - olen saanut kantapään kautta kokea, miten kieroja miehet saattavatkaan olla. Minun sisälläni asuu kuitenkin pieni pelaaja, ja liian tasainen ja turvallinen meno suhteessa taisi saada minut kyllästymään. Olen jälkeenpäin kertonut myös (ex-)poikaystävälleni, miten kiitollinen olen siitä, että hän kohteli minua niin hyvin, kuten prinsessaa. Paria meistä ei kuitenkaan enää tule. Moni on varmaan ihmeissään, miten päästin sellaisen kultakimpaleen menemään. Mutta otin riskin, ja tähän mennessä se on kaikesta huolimatta ollut sen arvoista.

Täytyy lisätä tähän, että vapaudenkaipuu ja seikkailumieli eivät olleet ainoat asiat, jotka johtivat suhteen lopettamiseen. Meillä oli myös tietynlaisia näkemyseroja, jotka aina välillä joutuivat törmäyskurssille. Ehkä tärkeimmät perusarvot olivat meillä samanlaiset, mutta välillä minua harmitti rankasti se, että poikaystäväni ei hyväksynyt sitä, mitä ajattelin tietyistä asioista. Tässä siis ehkä se kaikkein suurin syy siihen, miksi en nähnyt suhteellemme ainakaan kovin pitkää tulevaisuutta.

Mieti ihan rauhassa, mitä oikeasti haluat. Anna ajan kulua vielä vähän. Minua ainakin alkoi lopulta ahdistaa niin paljon, että tiesin tekeväni oikean ratkaisun lähtiessäni. Kun on täysin varma tunteistaan, ei ainakaan ajaudu mihinkään on-off -suhteeseen. Sellaisessa toiseenkin sattuisi paljon enemmän, sillä hän elättelisi turhia toiveita yhteenpaluusta.

Mies ei vaihtamalla taida parantua, mutta vähän aikaa sinkkuna saattaa hyvinkin tuoda lisää valmiuksia sitoutua. Itse ainakin luotan siihen, että seuraavalla kerralla olen kypsempi ja valmiimpi sitoutumaan.

Tsemppiä sinulle hurjasti ja kuuntele sydämesi ääntä!

 

[niin]

Varmasti haluat olla hääpäivänäsi umpirakastunut? Mieti oletko tämän kumppanin kanssa.

 

[niin]

Varmasti haluat olla hääpäivänäsi umpirakastunut? Mieti oletko tämän kumppanin kanssa.

 

[Sma]

Siinähän se hankaluus onkin, että nuorena ja kokemattomana ei voi olla varma, onko vika suhteessa vai omissa odotuksissa. Minulla oli sama juttu kuin sinulla, ja omalla kohdallani ero kannatti. "Tylsyyttäkin" on erilaista. Nykyinen suhteeni on arkiintunut, mutta silti miljoona kertaa parempi kuin entinen. Edellisessä suhteessa olimme kuin veli ja sisko, nykyisessä suhteessa mies ja nainen.
Ensimmäisessä suhteessa meille kävi myös se tyypillinen juttu, että alkuun olimme liian sitoutuneita ja jännite väliltämme kului pois.
Eli hankala on antaa neuvoja...itse kuitenkin katsoisin, että jos jatkuvasti haaveilet muista miehistä, et pitemmän päälle tule olemaan onnellinen nykyisen miehen kanssa. Siitäkin huolimatta, että todellisuudessa myös muut miehet saattaisivat olla yhtä tylsiä. Mutta sitähän ei voi tietää, jos ei ole elämänkokemusta!
Pakkoko suhteen on olla täydellinen uraputki - myös tauko on vakavasti otettava mahdollisuus, enkä ymmärrä, miksi sen pitäisi loukata ketään. Silloin on tietenkin varauduttava myös siihen, ettei toinen halua sinua enää takaisin tauon jälkeen. Sellaistahan ei voi vaatia, että toinen odottaisi kiltisti sillä aikaa, kun itse liehuu muiden kanssa.

 

[mies]

Minun mielestäni ei kannata jatkaa suhdetta, jos tuntemuksesi ovat tuollaisia. Mielestäni pitää hankkia kokemuksia, vasta sitten osaat arvostaa kumppaniasi.