vierasa
Pyörittäminen on sitä että saadaan asiat pyörimään eli rullaamaan eli kulkemaan eteenpäin. Muitakin asioita voi pyörittää esimerkiksi yritystä. Asiat ei siis pyöri myötä- eikä vastapäivään vaan eteenpäin.
möåplok
Sehän on elämää jonka olet itse vapaaehtoisesti valinneet. Ei siinä pitäisi olla mitään valittamista.
vierasmies78
Täyttä paskaa.. Jäisin heti koti-isäksi jos akka löytäis semmoisen työn että pärjättäis. Tuo arjen pyörittäminen on sitä että nukutaan pitkään, luuhaillaan facessa yms netissä ja kun mies tulee kotiin niin nalakutetaan sille niin kauan kuinka raskasta on istua perseellään koko päivä tietsikan edessä ja lopetetaan vasta sitten kun ukko tekee kaikki yllättäen rästiin jääneet kotityöt. Ehkä käyt jossain välissä nakkaamassa pyykit koneeseen ja painat nappulasta sen käyntiin mutta ukko ainakin tyhjentää!
= MILLOIN TAHANSA VOIN ALKAA KOTI-ISÄKSI JA SILLOIN NAISENI EI TARVITSISI TEHDÄ MITÄÄN MUUTA KOTONA KUIN LEVITTÄÄ AIKA-AJOIN JALKANSA MULLE EIKÄ SITÄKÄÄN JOS OTTAA POSKEEN!!!!!!
= MILLOIN TAHANSA VOIN ALKAA KOTI-ISÄKSI JA SILLOIN NAISENI EI TARVITSISI TEHDÄ MITÄÄN MUUTA KOTONA KUIN LEVITTÄÄ AIKA-AJOIN JALKANSA MULLE EIKÄ SITÄKÄÄN JOS OTTAA POSKEEN!!!!!!
Mollie
Jep, taitaa tämä suomen "pyörittäminen" olla käännös englannin "to run" -ilmaisusta. Puhutaanhan myös yrityksen pyörittämisestä.
Mäkään en ole koskaan pitänyt tuosta sanasta. Pitäisi keksiä joku parempi tilalle.
Luetunymmärtäminen muuten taas ihan loistotasoa palstalla. Kaikki alkoivat heti luetella töitään, vaikkei aloituksessa ollut siitä kyse.
M32
Minusta arjen pitäisi olla helppoa ja mukavaa ja "pyöriä omalla painollaan". Puoli tuntia kotitöitä päivässä on aika lailla sellainen mukava maksimi, jonka jaksaa ärsyyntymättä tehdä. Arjen logistiikka on hyvin tylsää, eikä elämää pitäisi tuhlata siihen enempää kuin on aivan välttämätöntä.
"Tiina"
Kuten tuossa muutama jo kirjoittikin, pyörittäminen tulee varmaan siitä, että samat työt toistuvat eivätkä lopu koskaan. Joskus sinkkuaikoina sitä työtä oli vähän, mutta kun tulee perhettä, arki alkaa helposti tuntua pyörittämiseltä, kun on monen ihmisen pyykit, ruuat, siivoukset ja aikataulut hoidettavana eikä se työ lopu koskaan.
Joku kirjoitti tuossa, että töissä olessa on paljon rankempaa kuin kotiäitiaikana, mutta unohti kokonaan miehen roolin siinä vaiheessa, kun oli palannut työelämään. Minä väittäisin että töissä käyvillä yksinhuoltajilla vasta on ihan oikeasti rankkaa. Olen miettinyt tuota asiaa, kun mieheni työpaikka siirtyi pari kuukautta sitten toiselle paikkakunnalle ja me ollaan oltu lapsen kanssa viikot kahdestaan. Joka aamu on herätys kuudelta, aamutoimet, lapsi päiväkotiin, minä töihin, töiden jälkeen ehdin tarvittaessa käydä työpaikan vieressä olevassa Siwassa, lapsi hoidosta 9,5 h hoitopäivän jälkeen ja sitten kotityöt, ruuanlaitot ja muut iltatoimet. Jos minulle tulee joku hoidettava asia viikolla, olen pulassa, kun en ehdi töiden jälkeen käydä vaikka apteekissa tai pankissa, kun pitää ehtiä hakea lapsi hoidosta. Joudun erikseen järjestämään lapsenvahdin, jos on oikeasti pakko päästä hoitamaan joku pienikin asia. Lauantaisin kun mies on palannut kotiin, lähden aina keskustaan isommille kaupoille kun haluan ostaa jotain muutakin ruokatavaraa kuin mitä kuuluu Siwan valikoimiin ja monesti pitää myös hakea lapselle tai itselle jotain vaatetta tai tarviketta. Kaupoilla ramppaaminen ei ole kovin rentouttavaa, joten koen että minun vapaa-aikani alkaa vasta la-iltapäivällä, kun keskustareissu on tehty ja viikonlopun ruoka on valmiina uunissa. Jos olisin yksinhuoltaja, joutuisin viikonloppuisin lähtemään pienen lapsen kanssa keskustaan tai järjestämään lapsenvahdin joka viikko, mutta kaipa tuokin sujuisi jos olisi pakko. Omaa tilannettani en koe hirveän vaikeaksi, mutta kyllä yksin ollessa arjen pyörittäminen on tosi paljon hankalampaa kuin jos kotona on toinen aikuinen. Harmittaa sekin, kun ehdin juuri ennen miehen töiden muutosta aloittamaan harrastuksen, joka piti sitten jättää, vaikka se on vain kerran viikossa. Lapsen nukkuma-aika on aikaisemmin kuin mitä minä olisin kotona, muuten olisin ehkä voinut harkita jotain lapsenvahtijärjestelyä.
Joku kirjoitti tuossa, että töissä olessa on paljon rankempaa kuin kotiäitiaikana, mutta unohti kokonaan miehen roolin siinä vaiheessa, kun oli palannut työelämään. Minä väittäisin että töissä käyvillä yksinhuoltajilla vasta on ihan oikeasti rankkaa. Olen miettinyt tuota asiaa, kun mieheni työpaikka siirtyi pari kuukautta sitten toiselle paikkakunnalle ja me ollaan oltu lapsen kanssa viikot kahdestaan. Joka aamu on herätys kuudelta, aamutoimet, lapsi päiväkotiin, minä töihin, töiden jälkeen ehdin tarvittaessa käydä työpaikan vieressä olevassa Siwassa, lapsi hoidosta 9,5 h hoitopäivän jälkeen ja sitten kotityöt, ruuanlaitot ja muut iltatoimet. Jos minulle tulee joku hoidettava asia viikolla, olen pulassa, kun en ehdi töiden jälkeen käydä vaikka apteekissa tai pankissa, kun pitää ehtiä hakea lapsi hoidosta. Joudun erikseen järjestämään lapsenvahdin, jos on oikeasti pakko päästä hoitamaan joku pienikin asia. Lauantaisin kun mies on palannut kotiin, lähden aina keskustaan isommille kaupoille kun haluan ostaa jotain muutakin ruokatavaraa kuin mitä kuuluu Siwan valikoimiin ja monesti pitää myös hakea lapselle tai itselle jotain vaatetta tai tarviketta. Kaupoilla ramppaaminen ei ole kovin rentouttavaa, joten koen että minun vapaa-aikani alkaa vasta la-iltapäivällä, kun keskustareissu on tehty ja viikonlopun ruoka on valmiina uunissa. Jos olisin yksinhuoltaja, joutuisin viikonloppuisin lähtemään pienen lapsen kanssa keskustaan tai järjestämään lapsenvahdin joka viikko, mutta kaipa tuokin sujuisi jos olisi pakko. Omaa tilannettani en koe hirveän vaikeaksi, mutta kyllä yksin ollessa arjen pyörittäminen on tosi paljon hankalampaa kuin jos kotona on toinen aikuinen. Harmittaa sekin, kun ehdin juuri ennen miehen töiden muutosta aloittamaan harrastuksen, joka piti sitten jättää, vaikka se on vain kerran viikossa. Lapsen nukkuma-aika on aikaisemmin kuin mitä minä olisin kotona, muuten olisin ehkä voinut harkita jotain lapsenvahtijärjestelyä.
Keittiönoita
Minusta arjen pyörittämiseen kuuluu paljon muutakin kuin vain nuo päivittäiset siivoukset, ruuanlaitot ja kaupassakäynnit. Siihen kuuluu aikojen varaaminen lasten neuvolatarkastuksiin (ja tietty lasten käyttäminen siellä neuvolassa), huolehtiminen siitä, että lapsilla on aina oikeaa kokoa olevat ehjät ja puhtaat sään vaatimat vaatteet, huolehtiminen siitä, että lapsilla on tarvittavat välineet (luistimet, sukset, uimapuvut jne), huolehtiminen siitä, että lasten hiukset tulee säännöllisesti leikattua ja hampaat hammaslääkärillä tarkistettua, huolehtiminen siitä, että isomummun 80-vuotispäiville kaikilla on juhlavaatteet ja että isomummulle on mieleinen synttärilahja hankittuna, huolehtiminen siitä, että lapsilla on kaverisynttäreille mennessään lahjat ja siistit juhlavaatteet, huolehtiminen synttärikutsujen lähettämisestä ja synttäreiden järjestämisestä, varsin usein myös huolehtiminen siitä, että lapsella on yhteys isovanhempiinsa, sukulaisiinsa ja kummeihinsa, huolehtiminen siitä, että mikäli lasta kiusataan päiväkodissa tai koulussa, asiaan puututaan, jne jne jne
Ei lapsia mutta
Vastapäivään se pyörii...hitaasti ja tuskaisasti, yksin minun varassani...Hoidan sairaan asioita, syömisiä, hoitokäyntejä, laskuja, pihatöitä, talousongelmia, lääkkeitä, turvallisuutta, remonttiasioita, siivousta, kauppa-asioita, kiinteistöomistuksia...sitovan työn ohella.
jdj
Voi kun saisikin nukkua pitkään. Mä herään joka aamu siinä 5 - 7 välillä, koska lapsikin herää. Meillä ei kyllä miehen tartte tehdä mitään siivouksia, pyykin pesuja ja laittoja yms. Harvoin edes omia astioitaan laittaa itse astianpesukoneeseen. Mutta mä en koe kotona oloa erityisen rankkana, vaan enemmänkin puuduttavana ja tylsänä. Joka päivä samat hommat tehtävänä. Meillä saisi mieluusti mies jäädä kotiin, mutta ei se tahdo.
virta nen
Arjen pyörittäminen on kuin pyllyn pyöritystä liian isoissa verkkareissa. Helvetinmoinen vatkaus, mutta kukaan ei huomaa. Katkeraksihan siinä tulee. Ostakaa liian tiukat pöksyt, takaa muiden huomion, eikä pipon kiristystä huomaa hetkeen.
niih niih
Mä en ymmärrä mitä SÄ tarkoitat. Miten niin v-tuttaa? Siis tekeekö sun mieli sitä, vai tuntuuko susta että oot se vai miksi käytät sitä sanaa? Mutta toisin kuin sinä, en halua että edes kerrot. Mutta voit kyllä lopettaa sen käyttämisen as well.
Täällä on taas viisaat ripittämässä tyhmiä ja laiskoja kotiäitejä siitä, mitä niiden arki siellä kotona OIKEASTI on. Omilla kokemuksilla ja tuntemuksilla ei ole mitään painoa...
Itsellä ei ole suurta perhettä. Töissä käyn ja lopun ajan pyhitän perheelle. Elämän koin paljon raskaammaksi silloin kun olin hoitovapaalla, "vain" kotona. Hienoa että jollekin se on lomaa, mutta älkää ihmeessä mitätöikö muiden tuntemuksia! Se todella tuntui paljon raskaammalle kuin tämä nykyinen arki töissäkäynteineen.
Arjen PYÖRITTÄMINEN on minun vastuulla, vaikka ihan hyvä ukkokin kotoa löytyy. Jokainen suunnitelma aikataulusta, ruoasta, välipalasta, lähdöstä ja tulemisesta, vaatteista, siivouksesta ja pyykistä on minun tehtävä, tai muuten ei tapahdu. Sitä kai se pyöritys tarkoittaa, jatkuvaa organisointia, priorisointia, tehtävien jakoa, samoja rutiineita...
Itsellä ei ole suurta perhettä. Töissä käyn ja lopun ajan pyhitän perheelle. Elämän koin paljon raskaammaksi silloin kun olin hoitovapaalla, "vain" kotona. Hienoa että jollekin se on lomaa, mutta älkää ihmeessä mitätöikö muiden tuntemuksia! Se todella tuntui paljon raskaammalle kuin tämä nykyinen arki töissäkäynteineen.
Arjen PYÖRITTÄMINEN on minun vastuulla, vaikka ihan hyvä ukkokin kotoa löytyy. Jokainen suunnitelma aikataulusta, ruoasta, välipalasta, lähdöstä ja tulemisesta, vaatteista, siivouksesta ja pyykistä on minun tehtävä, tai muuten ei tapahdu. Sitä kai se pyöritys tarkoittaa, jatkuvaa organisointia, priorisointia, tehtävien jakoa, samoja rutiineita...
Mä olen myös ihmetellyt. Meillä 2 alle 3 vuotiasta ja yksi kouluikäinen. Arki pyörii kyllä ihan itsestään. Välillä teen kotitöitä kun tarve on, eikä mulla kyllä koskaan ole rankkaa. Mä olen ihan lomalla nyt niin kauan kun oon lasten kanssa kotona. Ehkäpä jotkut äidit tahtoo tehdä itsestään tärkeitä paasamalla koko ajan miten on NIIIIIN rankkaa koko ajan.
Kohta muuten tulee lokaa niskaan.
Kohta muuten tulee lokaa niskaan.
[QUOTE="Tyyne";29647682]Kun kaikki aika menee siivoomiseen, kokkaamiseen, ym
Eikä jää omaa aikaa tai sitten ei jaksa enää mitään....
Valmiset vie voimat, jatkuva stressi kaikesta, huoli lapsista..[/QUOTE]
Kannattaa ulkoistaa joku homma.... Esim kotiavun palkkaaminen ei ole niin kallista kuin aina kuvitellaan.
Eikä jää omaa aikaa tai sitten ei jaksa enää mitään....
Valmiset vie voimat, jatkuva stressi kaikesta, huoli lapsista..[/QUOTE]
Kannattaa ulkoistaa joku homma.... Esim kotiavun palkkaaminen ei ole niin kallista kuin aina kuvitellaan.
"hippuli"
Onko vertauskuvat sulle ap noin yleisestikkin vaikeita?
Aika useinhan äiti on se arjen pyörittäjä aka koordinoija. Äiti huolehtii että lapsilla ja jopa miehellä on puhdasta vaatetta kaapissa, äiti huolehtii että kaupasta ostetaan sitä pesuaineitta jolla vaatteet saadaan pestyä. Äiti huolehtii että tulee varattua neuvolat, lääkärit, harrastuspaikat ym, ja katsoo miten ne saadaan sovitettua muiden aikataulujen kanssa. Äiti pitää huolen että kaupasta tuodaan kotiin edes vähän jotain ruokaympyrää muistuttavaa, eikä pelkästään pepsiä ja paahtoleipää. Äiti usein on myös se joka tekee perheen budjetit ja huolehtii laskuista ym raha-asioista. Jnejnejne.
Kyllä ap varmaan ymmärtää, jos on edes jokseenkin aikuistunut mies. Ja kyllähän ne miehetkin voi olla joissain perheissä niitä arjen pyörittäjiä, siinä missä vaimo vaan jättää paskavaipat viikoksi keittiön roskikseen lojumaan ja puhtaiden sukkien loppuessa suuntaa kauppaan ostamaan uudet, kun ei osaa/jaksa/kykene käyttämään pyykkikonetta. Joissain perheissä asiat menee suht kivasti fifty-sixty, tai sinnepäin.
Sit tähän toiseen aiheeseen: työäiti vs kotiäiti. Molemmat osat voi olla rankkoja tai ne voi olla helppoja, tai ne voi olla kumpaakin sekä että. Jos kotielämä on hirrrrveen rankkaa, suosittelen menemään töihin. Jos taas toiselle se työelämä on niin kestämätöntä, niin ehkä pitää sitten jäädä himaan piipittämään ja miettiä uutta uraa, joka ei ota niin helvetin koville joka armias päivä.
Aika useinhan äiti on se arjen pyörittäjä aka koordinoija. Äiti huolehtii että lapsilla ja jopa miehellä on puhdasta vaatetta kaapissa, äiti huolehtii että kaupasta ostetaan sitä pesuaineitta jolla vaatteet saadaan pestyä. Äiti huolehtii että tulee varattua neuvolat, lääkärit, harrastuspaikat ym, ja katsoo miten ne saadaan sovitettua muiden aikataulujen kanssa. Äiti pitää huolen että kaupasta tuodaan kotiin edes vähän jotain ruokaympyrää muistuttavaa, eikä pelkästään pepsiä ja paahtoleipää. Äiti usein on myös se joka tekee perheen budjetit ja huolehtii laskuista ym raha-asioista. Jnejnejne.
Kyllä ap varmaan ymmärtää, jos on edes jokseenkin aikuistunut mies. Ja kyllähän ne miehetkin voi olla joissain perheissä niitä arjen pyörittäjiä, siinä missä vaimo vaan jättää paskavaipat viikoksi keittiön roskikseen lojumaan ja puhtaiden sukkien loppuessa suuntaa kauppaan ostamaan uudet, kun ei osaa/jaksa/kykene käyttämään pyykkikonetta. Joissain perheissä asiat menee suht kivasti fifty-sixty, tai sinnepäin.
Sit tähän toiseen aiheeseen: työäiti vs kotiäiti. Molemmat osat voi olla rankkoja tai ne voi olla helppoja, tai ne voi olla kumpaakin sekä että. Jos kotielämä on hirrrrveen rankkaa, suosittelen menemään töihin. Jos taas toiselle se työelämä on niin kestämätöntä, niin ehkä pitää sitten jäädä himaan piipittämään ja miettiä uutta uraa, joka ei ota niin helvetin koville joka armias päivä.
"hippuli"
No ei meillä ainakaan. Tuo teidän liitto tai perhe-elämä ei noin muutenkaan kuulosta kovin toimivalta.
Keittiönoita
Jep. Lasten kuskaamista harrastuksiin, päiväkotien ja koulujen vanhempainiltoja, lapsen urheiluseuran myyjäisiin leipomista ja myyjäisiin osallistumista jne jne. Mutta useimmiten itse voi vaikuttaa siihen, millaiseen ruljanssiin suostuu. Tunnen äitejä, jotka ovat aivan yliväsyneitä ja jotka joutuvat tarkistamaan kalenterista, ehtivätkö kolmen viikon päästä käymään pikaisesti kahvilla. Ja tunnen niitä, joille sopii kahvittelu käytännöllisesti katsoen milloin tahansa.
"kahden äiti"
No tuota, kun aina se elämä ei mene ihan siten kuin oli suunniteltu. Meillekin suunniteltiin yhtä lasta kerrallaan. Sain kaksoset.Alkuperäinen kirjoittaja möåplok;29647860:
Minä en ole ollut kotiäitinä kuin vähän reilun vuoden, kahden vauvan kanssa. Kaksosista toinen oli koliikkivauva jota sai kanniskella kuulosuojaimet päässä kotona rintarepussa. Ei käyty vauvauinneissa, vauvaleffoissa eikä muissa vauvariennoissa kun en kertakaikkiaan jaksanut.
Elämäni hirvein vuosi. Vaikka töissä olisi miten rankkaa niin siellä saa yleensä pitää lakisääteiset taukonsa. Yöllä heräili molemmat vauvat vuorotellen ja unet oli katkonaiset.
Töissäkäynti on lastenleikkiä tuohon vuoteen verrattuna. Joskus haaveilen että yksi lapsi vielä, jonka kanssa saisi kokea sen leppoisan vauvavuoden mutta en uskalla ottaa riskiä siitä että tulisi toiset kaksoset.
Se on jotain mitä miehet harvemmin edes huomaavat hoitaa tai olla hoitamatta 
:heart:
:heart:
"Gemma"
Niin, mitenpä mies sitä voisi ymmärtää, kun vaimot ne yleensä pyörittää arjen mallilleen, ettei mies sitä edes huomaa, vaan lekottelee valmiiille!
Otetaanpa esimerkki:
Vaimo tekee: ruan ajallaan pöytään perheelle (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Suunnittelee sitä ennen ostoslistan ja käy kaupassa ja huomioi perheen ruokabudjetin. Perheessä on mahdollisesti ruokarajoitteisia, jotka pitää ottaa erikseen huomioon. Kuorii perunat tms. esimelamistelut. Kattaa astiat pöytään. Annostelee lapsille sopivat annokse lautasille. Auttaa pienimpiä saamaan ruokaa suuhun asti. Ehkä syö itse jotain siinä lomassa, jos ehtii, koska jostain syytä vaimon kuuluu olla se, joka naousee ruokapöydästä hakemaan jääkaapista jotain pöydästä puuttuvaa. Korjaa ruokailujen jälkeen astiat pois pöydästä, tiskikoneeseen. Huolehtii mahdolliset ruan tähteet huomista varten jääkaappiin. Pyyhkii ruokapöydän ja lakaisee murut lattialta.
Mitä tekee mies? Istahtaa nälkäisenä valmiiseen pöytään ja poistuu tyytyväisenä syötyään.
You see? Naisen ja miehen arki on hyvin erilaista.
Otetaanpa esimerkki:
Vaimo tekee: ruan ajallaan pöytään perheelle (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Suunnittelee sitä ennen ostoslistan ja käy kaupassa ja huomioi perheen ruokabudjetin. Perheessä on mahdollisesti ruokarajoitteisia, jotka pitää ottaa erikseen huomioon. Kuorii perunat tms. esimelamistelut. Kattaa astiat pöytään. Annostelee lapsille sopivat annokse lautasille. Auttaa pienimpiä saamaan ruokaa suuhun asti. Ehkä syö itse jotain siinä lomassa, jos ehtii, koska jostain syytä vaimon kuuluu olla se, joka naousee ruokapöydästä hakemaan jääkaapista jotain pöydästä puuttuvaa. Korjaa ruokailujen jälkeen astiat pois pöydästä, tiskikoneeseen. Huolehtii mahdolliset ruan tähteet huomista varten jääkaappiin. Pyyhkii ruokapöydän ja lakaisee murut lattialta.
Mitä tekee mies? Istahtaa nälkäisenä valmiiseen pöytään ja poistuu tyytyväisenä syötyään.
You see? Naisen ja miehen arki on hyvin erilaista.
"huoh"
[QUOTE="Gemma";29648397]Niin, mitenpä mies sitä voisi ymmärtää, kun vaimot ne yleensä pyörittää arjen mallilleen, ettei mies sitä edes huomaa, vaan lekottelee valmiiille!
Otetaanpa esimerkki:
Vaimo tekee: ruan ajallaan pöytään perheelle (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Suunnittelee sitä ennen ostoslistan ja käy kaupassa ja huomioi perheen ruokabudjetin. Perheessä on mahdollisesti ruokarajoitteisia, jotka pitää ottaa erikseen huomioon. Kuorii perunat tms. esimelamistelut. Kattaa astiat pöytään. Annostelee lapsille sopivat annokse lautasille. Auttaa pienimpiä saamaan ruokaa suuhun asti. Ehkä syö itse jotain siinä lomassa, jos ehtii, koska jostain syytä vaimon kuuluu olla se, joka naousee ruokapöydästä hakemaan jääkaapista jotain pöydästä puuttuvaa. Korjaa ruokailujen jälkeen astiat pois pöydästä, tiskikoneeseen. Huolehtii mahdolliset ruan tähteet huomista varten jääkaappiin. Pyyhkii ruokapöydän ja lakaisee murut lattialta.
Mitä tekee mies? Istahtaa nälkäisenä valmiiseen pöytään ja poistuu tyytyväisenä syötyään.
You see? Naisen ja miehen arki on hyvin erilaista.[/QUOTE]Ja kuka usein mahdollistaa tämän kaiken? Kuka tekee kaiken työn sen eteen että ylipäätään on koti jota siivota, ruokaa jota laittaa ja vaatteita joita pestä ja pukea? Mitä ihmettä, siihenkö tarvitaan jonkun panosta oikeasti? Eikö se asuntolaina maksakaan itse itsensä ja numerot ilmesty tilille ja setelit lompakoihin tuosta noin vaan maagisesti?
Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Koska suomalainen palstamamma, kotiäiti, voi tuosta noin vaan yhdellä lauseella nollata koko miehen olemassaolon ja panoksen pulauttamalla ilmoille sen saman valituslauseen mitä tälläkin palstalla päivästä toiseen vuodesta toiseen hoetaan: "MIES EI TEE MITÄÄN".
Mutta merkitystähän on vain sillä kuka laittaa pyykkikoneen pyörimään ja vahtii hellaa. Jumaliste. Eivät nekään merkityksettömiä töitä ole mutta miettikää nyt edes vähän. Nykynaiset ovat usein aivan käsittämättömän itsekkäitä ja kiittämättömiä ja pitävät itsestäänselvyytenä sitä että kun omassa jalkovälissä on se taianomainen tavara eli pillu ja sieltä on pulautettu ulos lapsia niin sen jälkeen on yhteiskunnan ja/tai miehen tehtävä vastata koko katraan taloudellisesta ylläpidosta. Ja kun pyhä marttyyri, kultainen sädekehä päänsä päällä leijuva nainen vielä tekee niinkin vaativia ja mittavia asioita kuten laittaa ruokaa, hoitaa omia lapsiaan ja siivoilee kotiaan niin sehän on aivan uskomaton uhrautuminen.
Voi jeesus. Jatkakaa.
Otetaanpa esimerkki:
Vaimo tekee: ruan ajallaan pöytään perheelle (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Suunnittelee sitä ennen ostoslistan ja käy kaupassa ja huomioi perheen ruokabudjetin. Perheessä on mahdollisesti ruokarajoitteisia, jotka pitää ottaa erikseen huomioon. Kuorii perunat tms. esimelamistelut. Kattaa astiat pöytään. Annostelee lapsille sopivat annokse lautasille. Auttaa pienimpiä saamaan ruokaa suuhun asti. Ehkä syö itse jotain siinä lomassa, jos ehtii, koska jostain syytä vaimon kuuluu olla se, joka naousee ruokapöydästä hakemaan jääkaapista jotain pöydästä puuttuvaa. Korjaa ruokailujen jälkeen astiat pois pöydästä, tiskikoneeseen. Huolehtii mahdolliset ruan tähteet huomista varten jääkaappiin. Pyyhkii ruokapöydän ja lakaisee murut lattialta.
Mitä tekee mies? Istahtaa nälkäisenä valmiiseen pöytään ja poistuu tyytyväisenä syötyään.
You see? Naisen ja miehen arki on hyvin erilaista.[/QUOTE]Ja kuka usein mahdollistaa tämän kaiken? Kuka tekee kaiken työn sen eteen että ylipäätään on koti jota siivota, ruokaa jota laittaa ja vaatteita joita pestä ja pukea? Mitä ihmettä, siihenkö tarvitaan jonkun panosta oikeasti? Eikö se asuntolaina maksakaan itse itsensä ja numerot ilmesty tilille ja setelit lompakoihin tuosta noin vaan maagisesti?
Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Koska suomalainen palstamamma, kotiäiti, voi tuosta noin vaan yhdellä lauseella nollata koko miehen olemassaolon ja panoksen pulauttamalla ilmoille sen saman valituslauseen mitä tälläkin palstalla päivästä toiseen vuodesta toiseen hoetaan: "MIES EI TEE MITÄÄN".
Mutta merkitystähän on vain sillä kuka laittaa pyykkikoneen pyörimään ja vahtii hellaa. Jumaliste. Eivät nekään merkityksettömiä töitä ole mutta miettikää nyt edes vähän. Nykynaiset ovat usein aivan käsittämättömän itsekkäitä ja kiittämättömiä ja pitävät itsestäänselvyytenä sitä että kun omassa jalkovälissä on se taianomainen tavara eli pillu ja sieltä on pulautettu ulos lapsia niin sen jälkeen on yhteiskunnan ja/tai miehen tehtävä vastata koko katraan taloudellisesta ylläpidosta. Ja kun pyhä marttyyri, kultainen sädekehä päänsä päällä leijuva nainen vielä tekee niinkin vaativia ja mittavia asioita kuten laittaa ruokaa, hoitaa omia lapsiaan ja siivoilee kotiaan niin sehän on aivan uskomaton uhrautuminen.
Voi jeesus. Jatkakaa.
huoh ittelles
Miksi kysyä, kun vastaukset eivät kelpaa? Asialliset selitykset siitä, mitä naisten mielestä se arjenpyöritys on, niin ei kelpaa. Ja kaikkein tympeintä on tuo loppuun laitettu: Jatkakaa. Niinkuin siihen jonkun nillitäjän lupaa tarvittaisiin.
Kannattaa joskus kokeilla kotitöitä, lapsista ja taloudesta vastaamista, niin saattaa valjeta ihan käytännössä.