Kertokaa nyt arvoisat naiset että mitä h-vettiä se arjen PYÖRITTÄMINEN tarkoittaa?

[QUOTE="vierailija";29649063]Älä viitti! Kyllä tuon tekstin kirjoitin minä. Nainen 50+[/QUOTE]

Mummoilta on aika kullannut muistot ja nykypäivän äitiys on vähän eri asia kuin aikoinaan.

 

[QUOTE="kahden äiti";29649086]Mummoilta on aika kullannut muistot ja nykypäivän äitiys on vähän eri asia kuin aikoinaan.[/QUOTE]
Miten se on erilaista? Lapset on varmaankin aika samanlaisia reilut parikymmentä vuotta sitten kuin nyt. Vai onko lasten ruokkiminen, peseminen, leikittäminen ja muu hoitaminen jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa? Ehkä nykyisin on enemmän apuvälineitä kuin ennen? Vai olivatko lapset sillon helpompia, nehän ovat näitä tämän hetken äitejäja isiä.

 

Otat sitä Arkee tukasta ja kiinni ja alat hitooksee pyörittämää.

 

[QUOTE="kahden äiti";29649086]Mummoilta on aika kullannut muistot ja nykypäivän äitiys on vähän eri asia kuin aikoinaan.[/QUOTE]
Voi olla kullannut muistot, mutta onko se sitten hyvä, että huonompaan suuntaan mennään?

 

En minä tiiä, onko tämä mitään pyörittämistä. Elämistä tämä minusta on. Eikös ihmisen elämä yleensäkin ole puuhaamista täynnä?

 

Jos arjen pyörittäminen tarkottaa kotitöitä, kaupassakäyntiä ym. niin eipä noihin hommiin päivässä kulu kuin puolisen tuntia. 8 tuntia menee päivässä töissä ja kaikki loppuaika on mukavien ja leppoisien asioiden tekemistä. Ei se puolentunnin "pakollisten" asioiden tekeminen ole mikään minkä ympärillä meidän elämämme pyörii...

 

Kaikenlaisia (koti)äidin hommia ja vastuita tuossa on jo lueteltukin. Tavallista elämää juu, mutta kyllähän siinä samalla on vastuussa muistakin kuin itsestään eli tavallaan on monta asiaa päällä kokoajan, ihan niiden perus vaipanvaihtojen ja ruuanlaittojen lisäksi.

En vertaa työhön, en nosta jalustalle tms, mutta ymmärrän kyllä niiden äitien katkeruutta jotka tuota kaikkea pyörittävät yksin. Kuitenkin perheessä on kaksi aikuista niin miksi kaikki vastuu kodin- ja lastenhoidosta kuuluu vain yhdelle? Harva äiti kuitenkaan koko lapsiperheaikaa on kotona, eli yleensä jo parin vuoden päästä ollaan molemmat töissä. Kuinka tuo vastuu jakautuu silloin jos kotiäitiaikana kaikki kuului naiselle?

Joskus tuntuu että miehiin suhtaudutaan ulkopuoleltakin erilailla kuin naisiin, mitä vanhemmuuteen tulee. Esimerkiksi pari viikkoa sitten jouduin yllättäin lähtemään kotipaikkakunnalleni viisi yötä kestävälle reissulle 1v ja 3v lasten kanssa. Mies jäi kotiin 7v ja 8v (erityis) lasten kanssa, viikonlopun hän siis oli vapaalla lasten kanssa ja arkipäivät menivät töissä/koulussa. Nuoremman lapsen koululta sitten kysyttiin edellisenä päivänä miehen tyttöä hakiessa että jääkö hän siis aivan yksin kotiin lasten kanssa. Miten hän pärjää ja saako apua jostain...

Öh, vaikea kuvitella että tilanteen ollessa päinvastainen kukaan olisi kysynyt minulta miten pärjään kotona kahden lapsen kanssa. Korkeintaan olisi sanottu että ai kun kiva kun saat nyt rennomman viikonlopun pienemmällä lapsimäärällä. Niin kuin sanottiinkin kun kuultiin että pääsen noin lomareissulle pienten kanssa...

 

Näissä ketjuissa joku aina tulee itkemään, miten miehet tuovat leivän pöytään raskaasti raatamalla, joten mitään muuta ei heiltä saa vaatia kuin valmiiseen pöytään istumista ja sohvalla lepäilyä. Sitä olen vain yrittänyt pohtia, että mitä se nykyajan raskas työ sitten on?

Kuitenkin valtaosa miehistäkin (ainakin niistä, jotka tienaavat sen verran että pystyvät perheensä elättämään) tekee varsin kevyttä myynti- tai toimistotyötä, sillä sitä fyysistä työtä on tähteellä aika vähän ja se on huonosti palkattua. Yrittäjiäkin pitkine päivineen ja olemattomine lomineen on väestöstä vain murto-osa, joten mitä nämä väsyneet ja työllä raskautetut miehet nykyään tekevät?

Ja tämä ei nyt ollut mikään pottuiluviesti, vaan ihan vilpittömästi tätä kysyn.

 

Kyllä arjen pyörittäminen on aivan eria asia kotiäitinä ollessa mitä nyt töissä ollessa. Päivät menee saman kaavan mukaan joka päivä. Aamulla viideltä ylös että ehtii töihin,lapset ylös ja viedä ne hoitoon, töissä menee 10h matkoineen,hakea lapset hoidosta, puoli viideltä illalla kotona,lasten harrastuksiin viennit,ruoan laitto,vaatteiden pesu,sitten onkin jo valmis nukkumaan. Seuraavana aamuna kaikki uudestaan...

 

Otat sitä Arkee tukasta ja kiinni ja alat hitooksee pyörittämää.

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

Tuo kuvaamasi kotiäidin työ on työssäkäyvän äidin lomaa.

 

Näissä ketjuissa joku aina tulee itkemään, miten miehet tuovat leivän pöytään raskaasti raatamalla, joten mitään muuta ei heiltä saa vaatia kuin valmiiseen pöytään istumista ja sohvalla lepäilyä. Sitä olen vain yrittänyt pohtia, että mitä se nykyajan raskas työ sitten on?

Kuitenkin valtaosa miehistäkin (ainakin niistä, jotka tienaavat sen verran että pystyvät perheensä elättämään) tekee varsin kevyttä myynti- tai toimistotyötä, sillä sitä fyysistä työtä on tähteellä aika vähän ja se on huonosti palkattua. Yrittäjiäkin pitkine päivineen ja olemattomine lomineen on väestöstä vain murto-osa, joten mitä nämä väsyneet ja työllä raskautetut miehet nykyään tekevät?

Ja tämä ei nyt ollut mikään pottuiluviesti, vaan ihan vilpittömästi tätä kysyn.

Ei voi olla totta.

Näitä on ollut täällä ennenkin. Työ ei voi olla raskasta jos siitä ei aiheudu känsiä ja haavoja käsiin sekä armotonta hikoilua. Voi jeesuksen kristuksen perkele mitä vatipäitä tällä palstalla pyörii. Ja nämä SAMAT vielä väittävät usein että kotiäitiys on RANKKAA mutta työ joka ei ole fyysisesti kuormittavaa EI muka VOI OLLA. :O

Ei jumaliste. Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat hynttyynsä tuollaisten naisten kanssa yhteen lyöneet. Todella sääliksi, toivottavasti tulevat järkiinsä joskus.

 

Miten se on erilaista? Lapset on varmaankin aika samanlaisia reilut parikymmentä vuotta sitten kuin nyt. Vai onko lasten ruokkiminen, peseminen, leikittäminen ja muu hoitaminen jotenkin muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa? Ehkä nykyisin on enemmän apuvälineitä kuin ennen? Vai olivatko lapset sillon helpompia, nehän ovat näitä tämän hetken äitejäja isiä.

Ennen lapset leikkivät yleensä vain oman pihapiirin lasten kanssa. Nyt reviirit ovat laajempia ja yhteyttä on helpompi pitää kännyköiden yms. ansiosta. Harrastukset eivät olleet ennen pienestä pitäen jo niin 'ammattimaisia' kuin nykyään. Kaikki tämä vaatii vanhemmilta enemmän esim. kuskausapua. Nykyään on myös enemmän huumehörhöjä ja muita vaaroja, joten lapsia ei enää uskalla jättää niin huolettomasti ja niin nuorena ulos ilman valvontaa.

 

[QUOTE="kahden äiti";29649506]Ennen lapset leikkivät yleensä vain oman pihapiirin lasten kanssa. Nyt reviirit ovat laajempia ja yhteyttä on helpompi pitää kännyköiden yms. ansiosta. Harrastukset eivät olleet ennen pienestä pitäen jo niin 'ammattimaisia' kuin nykyään. Kaikki tämä vaatii vanhemmilta enemmän esim. kuskausapua. Nykyään on myös enemmän huumehörhöjä ja muita vaaroja, joten lapsia ei enää uskalla jättää niin huolettomasti ja niin nuorena ulos ilman valvontaa.[/QUOTE]

 

Näissä ketjuissa joku aina tulee itkemään, miten miehet tuovat leivän pöytään raskaasti raatamalla, joten mitään muuta ei heiltä saa vaatia kuin valmiiseen pöytään istumista ja sohvalla lepäilyä. Sitä olen vain yrittänyt pohtia, että mitä se nykyajan raskas työ sitten on?

Kuitenkin valtaosa miehistäkin (ainakin niistä, jotka tienaavat sen verran että pystyvät perheensä elättämään) tekee varsin kevyttä myynti- tai toimistotyötä, sillä sitä fyysistä työtä on tähteellä aika vähän ja se on huonosti palkattua. Yrittäjiäkin pitkine päivineen ja olemattomine lomineen on väestöstä vain murto-osa, joten mitä nämä väsyneet ja työllä raskautetut miehet nykyään tekevät?

Ja tämä ei nyt ollut mikään pottuiluviesti, vaan ihan vilpittömästi tätä kysyn.

Sama kiinnostaa minuakin, ihan vilpittömästi. Itse voin sanoa sekä koti- että uraäitiyden kokekeena, että kotona pienten lasten kanssa oleminen ei todellakaan ollut mitään lepäilyä. Ehkä jos tosiaan löhnöttää tv: n tai netin ääressä koko päivän lasten tehdessä mitä sattuu, tilanne on eri. En kuitenkaan tunne ketään äitiä, joka niin olisi tehnyt.

Kumma juttu muuten, miehen kanssa puhuttiin jossain vaiheessa että hän jäisi kotiin ja minä menisin töihin. Kas kummaa, jossain vaiheessa kun totuus lapsiarjesta selvisi miehelle, ei asia tullut kuuloonkaan Töissä kuulemma oli helpompaa...

 

[QUOTE="kahden äiti";29649506]Ennen lapset leikkivät yleensä vain oman pihapiirin lasten kanssa. Nyt reviirit ovat laajempia ja yhteyttä on helpompi pitää kännyköiden yms. ansiosta. Harrastukset eivät olleet ennen pienestä pitäen jo niin 'ammattimaisia' kuin nykyään. Kaikki tämä vaatii vanhemmilta enemmän esim. kuskausapua. Nykyään on myös enemmän huumehörhöjä ja muita vaaroja, joten lapsia ei enää uskalla jättää niin huolettomasti ja niin nuorena ulos ilman valvontaa.[/QUOTE]

Lisään vielä listaasi, että monen asian suhteen oltiin myös ennen rennompia ja moni asia, joka ennen oli normaalia, olisi nykyään syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Ennen lapset tulivat siinä sivussa, nykyään he ovat keskipisteenä. En väitä sen olevan hyvä asia, mutta tosiasia se on ja vaatii vanhemmilta enemmän aikaa ja energiaa.

 

Arkea pyöritetään tottakai vastapäivään, koska myötäpäivään pyöritettäessä olisi vähemmän valitettavaa.

Muuten pitäisin tuota siivousta, kokkausta, lastenhoitoa ja kaupassakäyntiä ihan normaalina elämänä enkä mitenkään suorittamisena tai pyörittämisenä, mutta kun ap kysyi mihin suuntaan pitää pyörittää

 

Ei voi olla totta.

Näitä on ollut täällä ennenkin. Työ ei voi olla raskasta jos siitä ei aiheudu känsiä ja haavoja käsiin sekä armotonta hikoilua. Voi jeesuksen kristuksen perkele mitä vatipäitä tällä palstalla pyörii. Ja nämä SAMAT vielä väittävät usein että kotiäitiys on RANKKAA mutta työ joka ei ole fyysisesti kuormittavaa EI muka VOI OLLA. :O

Ei jumaliste. Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat hynttyynsä tuollaisten naisten kanssa yhteen lyöneet. Todella sääliksi, toivottavasti tulevat järkiinsä joskus.

No totta helvatissa työ voi olla kuormittavaa vaikkei ole fyysistä. Mutta kuinka ihmeessä ne kotityöt aiemmin on ennen lapsia hoidettu jos työt vie mehut niin totaalisesti ettei kykene niihin lasten hankkimisen jälkeen osallistumaan? Vai tekikö se vaimo ne sillonkin? Entä kun vaimo lähtee töihin ja lapset päivähoitoon, kuinka kotityöt, lastenhoito ja kaikki siihen liittyvä jaetaan?

 

Ei voi olla totta.

Näitä on ollut täällä ennenkin. Työ ei voi olla raskasta jos siitä ei aiheudu känsiä ja haavoja käsiin sekä armotonta hikoilua. Voi jeesuksen kristuksen perkele mitä vatipäitä tällä palstalla pyörii. Ja nämä SAMAT vielä väittävät usein että kotiäitiys on RANKKAA mutta työ joka ei ole fyysisesti kuormittavaa EI muka VOI OLLA. :O

Ei jumaliste. Sääliksi käy niitä miehiä jotka ovat hynttyynsä tuollaisten naisten kanssa yhteen lyöneet. Todella sääliksi, toivottavasti tulevat järkiinsä joskus.

Teen täyttä työpäivää vaativissa esimiestehtävissä, mutta en silti ole kuollut raato työpäivän jälkeen vaan jaksan kyllä vielä pyörittää sitä arkeakin. Toki mieheni auttaa, järkevä aikuinen ihminen kun on, mutta selviäisin siitä yksinkin, jos olisi pakko.

Niin että valaisisitko minulle, mitä tekee mies, joka on työpäivänsä päätteeksi täysin uupunut? Ainakaan omasta tuttavapiiristäni en keksi yhtään työtä tai ammattia, joka noin tolkuttomasti kävisi normaalin, terveen aikuisen voimille (niitä muutamaa yrittäjää kenties lukuunottamatta, mutta heistäkin monet ovat naisia).

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

Olen 9 lapsen uraorientoitunut äiti enkä millään jaksaisi kotitäitinä.
Olen toki yrittänyt - edes äitiyslomien aikoina tai osilla niistä.
Töissä käyden arki vaan on niin, niin paljon helpompaa eli todellakin nostan hattua niille äideille, joiden kapasiteetti riittää siihen, että oikeasti valitsevat urakseen kotiäitiyden!

 

En vieläkään käsitä että miten sitä arkea käytännössä pyöritetään! Sanokaa nyt jumaliste edes että pyöriikö se myötä- vai vastapäivään?

Arjen pyörittäminen pyörii ihan samaan suuntaan kuin kellokin... Jospa nyt helpottaisi sinuakin...

 

[QUOTE="ttk";29649284]Jos arjen pyörittäminen tarkottaa kotitöitä, kaupassakäyntiä ym. niin eipä noihin hommiin päivässä kulu kuin puolisen tuntia. 8 tuntia menee päivässä töissä ja kaikki loppuaika on mukavien ja leppoisien asioiden tekemistä. Ei se puolentunnin "pakollisten" asioiden tekeminen ole mikään minkä ympärillä meidän elämämme pyörii...[/QUOTE]

Vaikka ostaisin pelkkiä valmisruokia, kuravaatteiden putsaamiseen, pyykkihuoltoon ja tiskikoneen täyttämiseen menee tuplasti tuo aika, siivoukset jätän viikonlopuiksi (mikä tietää törkyistä keittiötä, kun pieni lapsi murustaa ja sotkee lattian joka päivä). Saati sitten, että pyrin joka toinen päivä pyöräyttämään jonkun ruuan, jota syödään kun tullaan töistä/päiväkodista.

 

Kyllä se on nimenomaan pyörittämistä, tai siltä se ainakin tuntuu. Kun saat valmiiksi homman niin kohta se pitää aloittaa alusta. Ja toisaalta se on pyörittämistä siten, että itse on se moottori. Mitään ei tapahdu siihen eteenpäin menevään suuntaan, ellei itse laita niitä asioita pyörimään (kukin tavallaan). Pyörittäjällä pitää olla langat käsissä ja sen pitää tietää mitä tapahtuu nyt ja mitä pitää tapahtua nyt että jotain muuta voi tapahtua tunnin päästä tai illalla tai huomenna jne jne.

 

Meillä se meinaa sitä, että ekana mennään toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Liian kovaa ei saa mennä, muuten rupee pyörryttämään.
Kelpasko vastaus?