Kertokaa mulle, millaista on suhteen alkuaika? Koska se rakkauden tunne tulee mukaan? Mitä siihen saakka tuntee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alien
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Alien

Vieras
Pitäiskö olla koko ajan yhteydessä vai ei? Mitä muuta?

Mä en ole koskaan elämässäni kokenut oikeaa rakkautta. Takana kaksi suhdetta, molemmat narsistien kanssa joten mulla ei ole hajuakaan miten toimii/alkaa/jatkuu normaali suhde. Narsistien suhteet alkaa aina täysillä, heti samantien ja jatkuu vuoristoratana myöhemminkin.
Tiedän että tämä nykyinen tuttavuuteni on ihan tavallinen ja normaali mies, ei luonnehäiriöinen. Ehkä mua vähän pelottaa se, jos sille kehkeytyy alkoholiongelma.. se kai juo viikonloppuisin, pari kolme kaljaa. Ei käy usein baareissa. Onkohan tuokin jo liikaa..?

Mä tunnen oloni ihan avaruuden olennoksi, joka ei tiedä rakkaudesta yhtään mitään. En tiedä miten mun pitäis olla ja käyttäytyä, mitä mun pitäis odottaa. MIkä on normaalia ja mikä ei. :(

Kertoisitteko kiltit.
 
Kaksi kolme kaljaa viikonloppuna ei tee alkoholistia. Tuohan tarkoittaa, et se pystyy lopettamaan niiden jälkeen! Älä pelkää. =)
Yhteydessä olet / olette siten, miten tuntuu. Me oltiin alkuaikoina päivittäin,mut ei se tarkoita, et niin täytyis olla. Mä olen ainakin oppinut sen, että täytyy tehdä siten, miltä tuntuu - mitään pelejä ei kannata pelata!! Aika näyttää, kuinka siinä sitten käy. Kuulostat kuitenkin voittajatyypiltä, koska olet päässyt kahdesta tunnevammaisesta eroon. Eiköhän nyt kaikki mene hyvin!
Mut ethän vain itse koita hakemalla hakea toisesta niitä heikkoja kohtia?
 
Varmaankin koitan. Etsin koko ajan merkkejä/syitä, joiden takia saan jatkaa yksin elämistä vaikka samaan aikaan kaipaan toista ihmistä rinnalleni. Olen tämän miehen jo kertaalleen "hylännyt" mutta hän ei tahdo antaa periksi. Hän sanoo että meillä jäi asiat kesken ja tahtoo tietää miten tässä oikeasti lopulta käy.

Mulla ahdistaa läheiset suhteet. Käyn terapiassa entisen parisuhteeni takia, kärsin stressin jälkeisestä traumareaktiosta. Se on syynä sille, että en pysty läheisiin ihmissuhteisiin. Mutta ehkä mä onnistuisin nyt, jos yrittäisin oikein kovasti? Jos vain tietäisin sen, mitä mun pitää odottaa, mihin valmistautua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alien:
Varmaankin koitan. Etsin koko ajan merkkejä/syitä, joiden takia saan jatkaa yksin elämistä vaikka samaan aikaan kaipaan toista ihmistä rinnalleni. Olen tämän miehen jo kertaalleen "hylännyt" mutta hän ei tahdo antaa periksi. Hän sanoo että meillä jäi asiat kesken ja tahtoo tietää miten tässä oikeasti lopulta käy.

Mulla ahdistaa läheiset suhteet. Käyn terapiassa entisen parisuhteeni takia, kärsin stressin jälkeisestä traumareaktiosta. Se on syynä sille, että en pysty läheisiin ihmissuhteisiin. Mutta ehkä mä onnistuisin nyt, jos yrittäisin oikein kovasti? Jos vain tietäisin sen, mitä mun pitää odottaa, mihin valmistautua?

Vai trauman jälkeisestä stressireaktiosta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja psyk:
Alkuperäinen kirjoittaja Alien:
Varmaankin koitan. Etsin koko ajan merkkejä/syitä, joiden takia saan jatkaa yksin elämistä vaikka samaan aikaan kaipaan toista ihmistä rinnalleni. Olen tämän miehen jo kertaalleen "hylännyt" mutta hän ei tahdo antaa periksi. Hän sanoo että meillä jäi asiat kesken ja tahtoo tietää miten tässä oikeasti lopulta käy.

Mulla ahdistaa läheiset suhteet. Käyn terapiassa entisen parisuhteeni takia, kärsin stressin jälkeisestä traumareaktiosta. Se on syynä sille, että en pysty läheisiin ihmissuhteisiin. Mutta ehkä mä onnistuisin nyt, jos yrittäisin oikein kovasti? Jos vain tietäisin sen, mitä mun pitää odottaa, mihin valmistautua?

Vai trauman jälkeisestä stressireaktiosta?


Siis joo, just niin :D
Oon vielä vähän unenpöpperössä..
 
Niin arvelinkin :). Mun mielestä on hyvä merkki että mies haluaa olla SUN kanssa. Sinuna en kiirehtisi sen rakkauden kanssa, se varmaan tulee sieltä aikanaan kunhan saat itsesi ekana kuntoon. Anna miehelle kuitenkin mahdollisuus, mikä on todennäköisyys että salama iskee samaan paikkaan 3 kertaa?
 
Sinun ei pitäisi odottaa mitään. Pelko sulkee rakkauden ja sillä ei ole tilaa kasvaa. Sinun rohkeudesta on kiinni suhteen kehittyminen. On hyvä kun käyt auttajalla, mutta tämä mies voi myös auttaa sinua, anna hänelle kunnon tilaisuus ja opettele nauttimaan pelkästään hyvästä olosta. Onneksi rakkaudesta ei tarvitse tietää mitään :)
 
Kiitos viisaista sanoistanne :)

Tässä vaiheessa on helppoa päättää, että mä pystyn tähän ja anna miehen tulla ihan lähelle. Tiedän/pelkään kuitenkin että se tuttu ahdistus tulee jossain vaiheessa ja pakenen taas. Niinkuin viimeksikin. Mun pitäis varmaan kertoa miehelle tämä, hän ei vieläkään tiedä syytä miksi katosin viimeksi. Mun on vaan kauhean vaikea kertoa näistä asioista kenellekään tutulle. Edelliselle kerroin, ja hän käytti sitä julmasti minua vastaan monta kertaa. Ehkä siksi en enää uskalla..
 
Mitä mieltä olette, kannattaisiko mun kertoa tälle miehelle menneisyydestäni ja siitä että käyn terapiassa sen takia? Vai vaikenenko?
Pelottaako psykopaattieksäni hänet pois luotani?
 
Mä en usko enää siihen, että koskaan tapaisin sen oikean. Uskoin ennen, ja löysin itseni suhteista narsistien kanssa. Ne suhteet olivat alusta saakka täynnä tulta ja kiihkoa.. ja niissä kävi huonosti.
Ehkä rakkautta on muunkinlaista, kuin ensisilmäyksellä syttyvää?
Ja kyllä mä tästä miehestä tykkään, mutta se palava tunne on jossain.. johtuu ehkä mun kyvyttömyydestä olla kenenkään kanssa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitä mieltä olette, kannattaisiko mun kertoa tälle miehelle menneisyydestäni ja siitä että käyn terapiassa sen takia? Vai vaikenenko?
Pelottaako psykopaattieksäni hänet pois luotani?

Minusta sinun pitäisi kertoa. Uskon, että miehesi ymmärtää. Anna kuitenkin hänelle aikaa sulatella asiaa. Ja jos sinua pelottaa puhua kasvotusten, kirjoita kirje. Kero kuinka sinua pelottaa ja miksi sinua pelottaa. Ja myös, kuinka sinä tahdot olla hänen kanssaan.

Voimia ja onnea teille. :hug:
 

Yhteistyössä