Kertokaa mulle, että tässä vaiheessa on oikea aika erota.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikea aika erota?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikea aika erota?

Vieras
Sanokaa mulle että teen nyt oikein sillä samalla tuntuu, että ero on oikea vaihtoehto ja silti tuntuu omalla tavallaan pahalta ajatella, että jäisin yksin lasten kanssa.
Taustasta sen verran, että ollaan oltu jo naimissa useampi vuosi ja meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja neljäs tulossa ensi kesänä. Suoraan sanottuna en tajua, miksi menin naimisiin tai hankin lapsia tuon miehen kanssa, mutta omalla tavallaan ajattelin että asiat korjaantuisivat jossain vaiheessa. Mies on siis mielestäni narsisti, ei siis tunnista vikoja itsessään vaan kaikki on aina minun tai lasten syytä, mies on pettänyt minua jo useamman kerran ja aina vannonut, että kyseessä olisi viimeinen kerta. Nyt kumminkin mies on alkanut taas käyttäytymään samalla tavalla kuin joka kerta kun hänellä on ollut toinen (eli piilottelee puhelintaan, tablettiaan, ei vastaa töissä puhelimeen ja on siis taksikuski ja myöntää ettei keikkaa ole ollut, mutta keksii ihme verukkeita miksei ole vastannut, suuttuu joka asiasta ym.) ja nyt kun asiasta kysyin, veti kaiken taas minun syykseni että olen vainoharhainen ja minä itse varmasti petän kun epäilen moista. Nyt myös kun kävin katsomassa nimissäni olevien liittymien laskujen tilannetta, ilmeni että mies on tekstaillut, sekä soitellut huomattavan paljon naispuoleisen työkaverinsa kanssa josta ei ole puhunut muuta kuin että kys. henkilö aloitti heidän firmassaan. Tätä ennen mies on myös Googlannut naisen nimeä, sekä käynyt tutkailemassa naisen Facebook profiilia äärimmäisen monta kertaa. Kun kysyin tänään asiasta, alkoi vain huuto ja syyttely kun en usko kumminkaan ja turhaa hän selittä. Laitoin nyt naiselle tekstiviestin, jossa kysyn asiasta ja hän ehkä vastaa aamulla jos vastaa ollenkaan (menee vuorolistan mukaan aamuyöllä töihin)...
Lapsien kasvatuksessa mies kyllä auttaa jonkun verran, mutta ei mitenkään paljon vaan välttelee sitä viimeiseen asti kun tietää että teen kaiken kumminkin itse lopulta kun en jaksa jankata.

Nyt vain mietityttää että mistä ihmeestä löydän muka asunnon kolmen lapsen äitinä jolla on vain keikkatyö jota sitäkään en voi tehdä selkävaivojen ja pahoinvoinnin takia tällä hetkellä? Ja jäänköhän lopulta kumminkin lopulta täysin yksin lasten kanssa jos käy niinkuin epäilen ja miestä ei kiinnostakkaan pitää yhteyttä lapsiinsa? Ja pärjäänkö ylipäänsä lasten kanssa yksin kun ei se tukiverkkonikaan mikään liian hyvä ole?

Tiedän, ettei kukaan voi sanoa mikä on oikea päätös ja mikä ei, mutta tuntuu vaan niin vaikealta tehdä päätöksiä ja ajatus ei oikeasti kulje nyt kunnolla. Kertokaa mulle, että teen oikein sekä itseäni, että lapsia ajatellen jos nyt häivyn tästä suhteesta enkä jää kärsimään suhteeseen jossa en ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
 
Jos sinua on petetty jo monta kertaa, eikä mies tee omasta mielestään koskaan virheitä vaan syyttää kaikesta sinua, niin eiköhän tilanteeseen ole vain yksi oikea ratkaisu. Tiedän perheen, jossa mies mustasukkaisuuttaan halusi monta lasta: kun vaimo oli jatkuvasti raskaana tai imetti, ei hänellä ollut voimia eikä haluja erota, vaikka syytä olisi ollut. Olet tainnut tehdä jo oikean päätöksen, nyt vaan alat hissukseen järjestämään käytännön asioita. Pärjäät kyllä, vaikkei varmasti helppoa tule olemaan.
 
Mulle ratkaisevaa on epäilys siitä pitäisikö mies yhteyttä lapsiin eron jälkeen. En haluaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa joka voi eron takia unohtaa lapsensa.
 
Paljon tuttuja elementtejä... tiedän miten vaikeaa on lähteä. Kerää voimasi ja ota ero, minua helpotti vaikka yksin olenkin lasten kanssa. Miestä ei lapset paljon kiinnosta. Olen tavannut mukavan miehen, kaikki on vasta alussa mutta mitä enemmän tutustun häneen sitä selvemmin näen kuinka sairasta kaikki oli. Jatkuva henkinen paine syö ihmistä. Tsemppiä, sinä selviät kyllä!!!
 
Suoraan sanottuna en usko että pahemmin pitää yhteyttä eron jälkeen, vaikka kuinka on sanonut että tahtoo olla lapsiin yhteyksissä jos erotaan. Nytkin syyllistää, että tahdon vain rahastaa lapsilla ottaessani eron...
 
eeva, tavallinen mies joka pettää ja jota ei lapset kiinnosta? ei, en ylireagoi kun ero on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, nyt vain oikeasti tuli se mitta täyteen etten jaksa olla kenenkään sylkykuppi.
 
Jos mies toistuvasti pettää, niin ensimmäinen ajatus mulla on että tottakai silloin pitää erota. Sinä ansaitset parempaa ja uskollisen miehen. Jos mies on pettänyt monta kertaa, eikä kyseessä siis ole kertaluontoinen hairahdus joka kaduttaa, niin erittäin todennäköisesti hän tulee pettämään sinua jatkossakin. Haluatko olla sellaisessa suhteessa?

Toisaalta, kannattaa ajatella myös realiteetteja. Sinulla on kolme pientä lasta ja neljäs tulossa. Miten selviät arjen pyörityksestä yksinhuoltajana? Erityisesti jos turvaverkot on heikot? Entäpä taloudellinen puoli? Minkä verran mies tällä hetkellä osallistuu lasten hoitoon ja taloudenpitoon?

Koska jos on vaara, että jäät yksin arjen keskelle ja taloudellinen asema vaarantuu, niin kannattaa tosissaan miettiä eroa. Neljän lapsen yksinhuoltajana sulla ei välttämättä tule olemaan aikaa tai mahdollisuuksia deittailla ketään muuta. Se on tosi karua, mutta valitettavasti silti totta. Milloin ehtisit tai pystyisit tapailemaan muita miehiä?

Lisäksi, jos tapailisit uusia miehiä niin suhteen syventäminen voi olla haasteellista. Tulisi kaikenlaisia uusperhekuvioita jne. Lisäksi osa miehistä pelkää naisia, joiden pakettiin kuuluu niinkin monta kuin neljä lasta (vrt. tilannetta jossa yh-äidillä on vain yksi lapsi aiemmasta liitosta).

Ratkaisun teet sinä itse, itse tiedät tilanteesi parhaiten. Mutta minun neuvoni on: jos haluat olla parisuhteessa, voi olla parempi jatkaa tässä tosi surkeassa liitossa ainakin siihen saakka, kunnes lapset ovat isoja. Mutta jos olet enemmän yksinpärjääjä -tyyppiä, niin ero voi olla hyvä vaihtoehto, onhan parempi olla yksin kuin huonossa seurassa.

Voimia ja tsemppiä!
 
Sanokaa mulle että teen nyt oikein sillä samalla tuntuu, että ero on oikea vaihtoehto ja silti tuntuu omalla tavallaan pahalta ajatella, että jäisin yksin lasten kanssa.
Taustasta sen verran, että ollaan oltu jo naimissa useampi vuosi ja meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja neljäs tulossa ensi kesänä. Suoraan sanottuna en tajua, miksi menin naimisiin tai hankin lapsia tuon miehen kanssa, mutta omalla tavallaan ajattelin että asiat korjaantuisivat jossain vaiheessa. Mies on siis mielestäni narsisti, ei siis tunnista vikoja itsessään vaan kaikki on aina minun tai lasten syytä, mies on pettänyt minua jo useamman kerran ja aina vannonut, että kyseessä olisi viimeinen kerta. Nyt kumminkin mies on alkanut taas käyttäytymään samalla tavalla kuin joka kerta kun hänellä on ollut toinen (eli piilottelee puhelintaan, tablettiaan, ei vastaa töissä puhelimeen ja on siis taksikuski ja myöntää ettei keikkaa ole ollut, mutta keksii ihme verukkeita miksei ole vastannut, suuttuu joka asiasta ym.) ja nyt kun asiasta kysyin, veti kaiken taas minun syykseni että olen vainoharhainen ja minä itse varmasti petän kun epäilen moista. Nyt myös kun kävin katsomassa nimissäni olevien liittymien laskujen tilannetta, ilmeni että mies on tekstaillut, sekä soitellut huomattavan paljon naispuoleisen työkaverinsa kanssa josta ei ole puhunut muuta kuin että kys. henkilö aloitti heidän firmassaan. Tätä ennen mies on myös Googlannut naisen nimeä, sekä käynyt tutkailemassa naisen Facebook profiilia äärimmäisen monta kertaa. Kun kysyin tänään asiasta, alkoi vain huuto ja syyttely kun en usko kumminkaan ja turhaa hän selittä. Laitoin nyt naiselle tekstiviestin, jossa kysyn asiasta ja hän ehkä vastaa aamulla jos vastaa ollenkaan (menee vuorolistan mukaan aamuyöllä töihin)...
Lapsien kasvatuksessa mies kyllä auttaa jonkun verran, mutta ei mitenkään paljon vaan välttelee sitä viimeiseen asti kun tietää että teen kaiken kumminkin itse lopulta kun en jaksa jankata.

Nyt vain mietityttää että mistä ihmeestä löydän muka asunnon kolmen lapsen äitinä jolla on vain keikkatyö jota sitäkään en voi tehdä selkävaivojen ja pahoinvoinnin takia tällä hetkellä? Ja jäänköhän lopulta kumminkin lopulta täysin yksin lasten kanssa jos käy niinkuin epäilen ja miestä ei kiinnostakkaan pitää yhteyttä lapsiinsa? Ja pärjäänkö ylipäänsä lasten kanssa yksin kun ei se tukiverkkonikaan mikään liian hyvä ole?

Tiedän, ettei kukaan voi sanoa mikä on oikea päätös ja mikä ei, mutta tuntuu vaan niin vaikealta tehdä päätöksiä ja ajatus ei oikeasti kulje nyt kunnolla. Kertokaa mulle, että teen oikein sekä itseäni, että lapsia ajatellen jos nyt häivyn tästä suhteesta enkä jää kärsimään suhteeseen jossa en ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.

Kuntien velvollisuus on järjestää asunto. Asumiseen saat tukea. Eropaperit vetämään. Saathan kuitenkin äitiysrahaa, lapsilisää, yksinhuoltajakorotuksen, elatusmaksut.
 
Ei millään miehillä väliä, tosiaankaan en muutenkaan ole heti eron jälkeen miestä etsimässä vaan keskittymässä lapsiini.. En vaan jotenkin usko, että oma psyyke kestää enää yhtään paskaa niskaan.
 
Nyt on hyvä hetki erota. Minä olen ollut naimisissa narsistin kanssa ja todellakin tiedän millasta Se on.. Erosin siitä ja jäin neljän yyhoo äidiksi ja olin pirun onnellinen että vihdoin pääsin eroon ex paskasta! Mutta olin kolmisen vuotta lasten kanssa , kun tapasin ihanan miehen joka on lempee ja kaiken puolin täydellinen ja Ilmotin seurustelun alussa että minä ja 4lasta tulevat mukaan, ja tässä nyt ollaan 4vuotta naimisissa,2 yhteistä lasta tehtiin ja nyt kuuden lapsen kanssa elellään :) Elä jää huonoon avioliittoon/suhteeseen, lastenkii takii ota ero sellasesta törkyläjästä. Pärjäät sinä hyvin ja lasten hoito apua saa kotiinki jos tarvetta. Onnea matkaan jos päätät lasten kanssa lähteä paremmille vesille.
 
Kuulostaa tutulta, paitsi mies ei tietääkseni ole pettänyt. Huutaa, riehuu, haukkuu, aliarvioi ja omaa paljon narsistin piirteitä. Hankala lähteä kun on kolme pientä lasta, talo ja sama työpaikka (perheyritys). Jos muutaman vuoden jaksaisi vielä kituutella, kun lapset ovat vähän isompia..
 
pärjäät kyllä lasten kanssa..mä en henk.kohtasesti kattos ainakaan hetkeekään semmosta miestä joka pettää!(kokemusta niistä on) vaikeaahan se ero on mutta loppuupahan stressaaminen miehen tekemisistä..ja voit keskittyy itsees ja lapsiisi..
 
Kuulostaa tutulta, paitsi mies ei tietääkseni ole pettänyt. Huutaa, riehuu, haukkuu, aliarvioi ja omaa paljon narsistin piirteitä. Hankala lähteä kun on kolme pientä lasta, talo ja sama työpaikka (perheyritys). Jos muutaman vuoden jaksaisi vielä kituutella, kun lapset ovat vähän isompia..

Älä kituuttele vaan lähde heti! Käytännön asiat järjestyvät kyllä.
 
Onpa ikävää. Ihmetyttää, miten kenellekään naiselle kelpaa tuollainen mies, jolla on kotona kolme alle kouluikäistä ja neljäs tulossa. Sellaiseen jos sekaantuu, niin täytyy olla nuppi sekaisin.
 
pärjäät kyllä lasten kanssa..mä en henk.kohtasesti kattos ainakaan hetkeekään semmosta miestä joka pettää!(kokemusta niistä on) vaikeaahan se ero on mutta loppuupahan stressaaminen miehen tekemisistä..ja voit keskittyy itsees ja lapsiisi..
 
Tarina on tietenkin kaksplussan tyyliin väritetty siten, että mies on rikollinen ja nainen marttyyri. Ei sinäsä mitään uutta, mutta rivien välistä voi lukea paljon. Ja totuttuun tyyliin palstalla kiljutaan uusfeministiseen tyyliin kuorossa tukea.

Mitä todennäköisimmin aloittajan parisuhteessa kaiken pahan olon juurisyy näkyy peilistä kun aloittaja sinne vilkaisee.

Rukoilen, että ap:n mies löytää kaikin puolin paremman naisen, solmii hänen kanssaan avioliiton ja lapset saavat heidän luotaan uuden, tasapainoisen kodin jonka tasapainoa ja onnellisuutta ei ohjata kaksplussalla anonyymien pösilöfeministien toimesta.
 

Yhteistyössä