O
oikea aika erota?
Vieras
Sanokaa mulle että teen nyt oikein sillä samalla tuntuu, että ero on oikea vaihtoehto ja silti tuntuu omalla tavallaan pahalta ajatella, että jäisin yksin lasten kanssa.
Taustasta sen verran, että ollaan oltu jo naimissa useampi vuosi ja meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja neljäs tulossa ensi kesänä. Suoraan sanottuna en tajua, miksi menin naimisiin tai hankin lapsia tuon miehen kanssa, mutta omalla tavallaan ajattelin että asiat korjaantuisivat jossain vaiheessa. Mies on siis mielestäni narsisti, ei siis tunnista vikoja itsessään vaan kaikki on aina minun tai lasten syytä, mies on pettänyt minua jo useamman kerran ja aina vannonut, että kyseessä olisi viimeinen kerta. Nyt kumminkin mies on alkanut taas käyttäytymään samalla tavalla kuin joka kerta kun hänellä on ollut toinen (eli piilottelee puhelintaan, tablettiaan, ei vastaa töissä puhelimeen ja on siis taksikuski ja myöntää ettei keikkaa ole ollut, mutta keksii ihme verukkeita miksei ole vastannut, suuttuu joka asiasta ym.) ja nyt kun asiasta kysyin, veti kaiken taas minun syykseni että olen vainoharhainen ja minä itse varmasti petän kun epäilen moista. Nyt myös kun kävin katsomassa nimissäni olevien liittymien laskujen tilannetta, ilmeni että mies on tekstaillut, sekä soitellut huomattavan paljon naispuoleisen työkaverinsa kanssa josta ei ole puhunut muuta kuin että kys. henkilö aloitti heidän firmassaan. Tätä ennen mies on myös Googlannut naisen nimeä, sekä käynyt tutkailemassa naisen Facebook profiilia äärimmäisen monta kertaa. Kun kysyin tänään asiasta, alkoi vain huuto ja syyttely kun en usko kumminkaan ja turhaa hän selittä. Laitoin nyt naiselle tekstiviestin, jossa kysyn asiasta ja hän ehkä vastaa aamulla jos vastaa ollenkaan (menee vuorolistan mukaan aamuyöllä töihin)...
Lapsien kasvatuksessa mies kyllä auttaa jonkun verran, mutta ei mitenkään paljon vaan välttelee sitä viimeiseen asti kun tietää että teen kaiken kumminkin itse lopulta kun en jaksa jankata.
Nyt vain mietityttää että mistä ihmeestä löydän muka asunnon kolmen lapsen äitinä jolla on vain keikkatyö jota sitäkään en voi tehdä selkävaivojen ja pahoinvoinnin takia tällä hetkellä? Ja jäänköhän lopulta kumminkin lopulta täysin yksin lasten kanssa jos käy niinkuin epäilen ja miestä ei kiinnostakkaan pitää yhteyttä lapsiinsa? Ja pärjäänkö ylipäänsä lasten kanssa yksin kun ei se tukiverkkonikaan mikään liian hyvä ole?
Tiedän, ettei kukaan voi sanoa mikä on oikea päätös ja mikä ei, mutta tuntuu vaan niin vaikealta tehdä päätöksiä ja ajatus ei oikeasti kulje nyt kunnolla. Kertokaa mulle, että teen oikein sekä itseäni, että lapsia ajatellen jos nyt häivyn tästä suhteesta enkä jää kärsimään suhteeseen jossa en ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
Taustasta sen verran, että ollaan oltu jo naimissa useampi vuosi ja meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja neljäs tulossa ensi kesänä. Suoraan sanottuna en tajua, miksi menin naimisiin tai hankin lapsia tuon miehen kanssa, mutta omalla tavallaan ajattelin että asiat korjaantuisivat jossain vaiheessa. Mies on siis mielestäni narsisti, ei siis tunnista vikoja itsessään vaan kaikki on aina minun tai lasten syytä, mies on pettänyt minua jo useamman kerran ja aina vannonut, että kyseessä olisi viimeinen kerta. Nyt kumminkin mies on alkanut taas käyttäytymään samalla tavalla kuin joka kerta kun hänellä on ollut toinen (eli piilottelee puhelintaan, tablettiaan, ei vastaa töissä puhelimeen ja on siis taksikuski ja myöntää ettei keikkaa ole ollut, mutta keksii ihme verukkeita miksei ole vastannut, suuttuu joka asiasta ym.) ja nyt kun asiasta kysyin, veti kaiken taas minun syykseni että olen vainoharhainen ja minä itse varmasti petän kun epäilen moista. Nyt myös kun kävin katsomassa nimissäni olevien liittymien laskujen tilannetta, ilmeni että mies on tekstaillut, sekä soitellut huomattavan paljon naispuoleisen työkaverinsa kanssa josta ei ole puhunut muuta kuin että kys. henkilö aloitti heidän firmassaan. Tätä ennen mies on myös Googlannut naisen nimeä, sekä käynyt tutkailemassa naisen Facebook profiilia äärimmäisen monta kertaa. Kun kysyin tänään asiasta, alkoi vain huuto ja syyttely kun en usko kumminkaan ja turhaa hän selittä. Laitoin nyt naiselle tekstiviestin, jossa kysyn asiasta ja hän ehkä vastaa aamulla jos vastaa ollenkaan (menee vuorolistan mukaan aamuyöllä töihin)...
Lapsien kasvatuksessa mies kyllä auttaa jonkun verran, mutta ei mitenkään paljon vaan välttelee sitä viimeiseen asti kun tietää että teen kaiken kumminkin itse lopulta kun en jaksa jankata.
Nyt vain mietityttää että mistä ihmeestä löydän muka asunnon kolmen lapsen äitinä jolla on vain keikkatyö jota sitäkään en voi tehdä selkävaivojen ja pahoinvoinnin takia tällä hetkellä? Ja jäänköhän lopulta kumminkin lopulta täysin yksin lasten kanssa jos käy niinkuin epäilen ja miestä ei kiinnostakkaan pitää yhteyttä lapsiinsa? Ja pärjäänkö ylipäänsä lasten kanssa yksin kun ei se tukiverkkonikaan mikään liian hyvä ole?
Tiedän, ettei kukaan voi sanoa mikä on oikea päätös ja mikä ei, mutta tuntuu vaan niin vaikealta tehdä päätöksiä ja ajatus ei oikeasti kulje nyt kunnolla. Kertokaa mulle, että teen oikein sekä itseäni, että lapsia ajatellen jos nyt häivyn tästä suhteesta enkä jää kärsimään suhteeseen jossa en ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.
Elä jää huonoon avioliittoon/suhteeseen, lastenkii takii ota ero sellasesta törkyläjästä. Pärjäät sinä hyvin ja lasten hoito apua saa kotiinki jos tarvetta. Onnea matkaan jos päätät lasten kanssa lähteä paremmille vesille.
