Kertokaa mulle, että miten feidaan "ystävän" mun elämästä?

[ei jaksas enää]

on mitta siis niin täynnä sen täydellisyyttä.
en jaksa käydä enää edes niillä. lapset ihan kauheita, mies on muuttunu hihhuliks ja kaverinikin vaan kuuntelee kun oma mies huutaa ja kertoo kuinka jumala sitä ja jumala tätä...
aika sekavaa tekstiä nyt.
mut en haluis tavallaan jättää ystävää, mutta niin kauan kun meinaa olla naimisissa ton miehen kanssa niin en halua mennä itse enkä todellakaan viedä lapsiani sinne.
lapset kärsii vähäisestä huomiosta, kun isä koko ajan rukoilemassa ja äiti saa tehdä kaikki eikä kerkeä olla koko ajan lasten kanssa.
niiden elämä on muuttunu ihan kokonaan. ei enää yhteisiä illanistujaisia, ei saunakaljaa edes, telkkarista ei sais kattoa kun jotain uskonnollisia kanavia..kaverini ei uskalla tehdä mitään ettei tule sanomista.
miten saan sanotuksi etten enää jaksa tätä.
enkä haluais aina olla meilläkään,varsinkin kun aina ennen ollaan paljon oltu yhdessä tekemisissä.

 

[humpsis]

ilmeisesti hän ei ole ollut niin tärkeä "ystävä"..jotkut ystävyys suhteet muuttu ajan myötä tai loppuu kokonaan. jos et voi suoraan sanoa että et jaksa sitä meininkiä niin annat vain olla, älä ota yhteyttä. itse otin joihinkin ystäviini etäisyyttä kun omat elämänarvot muuttuivat enkä enää käyttänyt alkoholia

 

[ei jaksas enää]

eikö kukaan jaksas ehdottaa jotain???
kauheelta tuntus jättää toinen, mun mielestä, hädän hetkellä.
mutta kun ei itse millään myönnä, että olis jotain ongelmaa.
ihan normaalia sen mielestä vissiin, että miehen mielest muijan paikka on kotona ja nyt sit kaiketi jäämässä kotiin kun työsopimus loppuu maaliskuussa.

 

["eve"]

kaverillas on varmaan hankalaa elää siellä.älä sinä valita vaan tue kaveria että tajuaa lähteä.älä hylkää..

 

[pikkumy]

Kannattaisko sanoa ystävälle ihan suoraan että haluat nyt ottaa etäisyyttä koska sinä että lapsesi ette kestä nykytilannetta mikä on hänen miehensä paasauksen myötä tullut. Nyt sun pitää ite päättää riittääkö sulle jos näette vain sun luona ja jossain kaupungilla tsm. mutta ette enää tämän ystävän kodissa vai ette ollenkaan niin kauan kun ovat yhdessä miehensä kanssa tai kunnes mies tuosta rauhoittuu/normalisoituu??? Ei kukaan voi sun puolesta päättää kumpi sun mielestä on parempi, kuinka tärkeä ystävä on sulle. Eli muuttuva yhteydenpito ja vierailukuvio vai ei ystävää lainkaan. Mutta kun itse tiedät, niin parempi että kerrot rehellisesti ja rauhallisesti asiasi. Ystävä ei ehkä heti tajua/ymmärrä kaikkea kerralla, mutta eiköhän ajan kanssa kun selität kunnolla miksi haluat asioiden muuttuvan tai ystävyyden loppuvan.

 

[Anatolia]

Sanoisin elämänkatsomuksemme eroavan niin paljon toisistaan, että on parempi ettemme enää ole tekemisissä.

Suoraan ja rehellisesti.

 

[herrajumala]

sano sille niinkuin asia on, jos kerran ystävä olet. parasta ystävyyttä on näyttää toiselle faktat ja antaa hänen tehdä ratkaisut.

 

[ei jaksas enää]

totta joo. pitäs kai pystyä sanomaan suoraan miltä musta tuntuu.
mutta kun en pysty, en ainakaan vielä.
pelottaa jotenkin et kääntää vian muhun, kun ei oikein itse myönnä itselleen, että olis pettynyt parisuhteen tilaan.
yrittää kovasti pitää kulisseja yllä, koska aikanaan sai paljon vihaa päälleen kun aloitti suhteen miehensä kanssa. monet sukulaissuhteet ja kaverit jättivät silloin, ja nyt kun on saanut muutaman viime vuosien aikana taas puheyhteyden ihmisiin niin ei varmaan pystys sanomaan kuinka vaikeeta nyt on.
mies ei ole ennen ollut näin uskovainen, viime keväänä kävi kotimaassaan ja nyt on todella kiihkoilija, mun ja muutaman muunkin mielestä.

 

[Jehnny Tightlips]

Miksi naisen pitäisi myöntää, että on pettynyt parisuhteensa tilaan? Eihän hän ehkä sitä ole, ja jos olisikin, ei ehkä myöntäisi sitä edes itselleen. Sano mielummin, ettet sinä kestä hänen miestään ja haluat tavata jossain muualla. Jos hän ymmärtää niin hyvä, jos ei, ystävyys päättyy, mutta sinähän olisit sen valmis päättämään joka tapauksessa. Mutta miksi kaverin pitäisi vielä antaa sinulle "Mitäs minä sanoin" -fiilis, hänellä on varmaan vaikeaa muutenkin.

 

["vieras"]

Oletko varma etta ystavasi on onneton? Ehka han on onnellinen elamaansa, mutta kokee sinun kayntisi kiusallisiksi jos tietaa ettet arvosta samoja asijoita kuin han/ miehensa?
Ja tuo "lapset kärsii vähäisestä huomiosta, kun isä koko ajan rukoilemassa,," Tuskin nyt niin paljoa rukoilee etta lapset ihan karsii

 

[Istafra]

Tavatkaa ystävänne kanssa teillä tai muualla.
En jättäisi ystävää tilanteeseen yksin.

 

[ei jaksas enää]

ei, en todellakaan halua mitään Voitto-fiilistä. vaan tarkotin sillä sitä, että haluaisin auttaa ja olla olkapäänä. mutta kun ei oikein tahdo itselleenkään myöntää parisuhteensa tilaa niin ei varmasti osaa edes kunnolla tajuta, että mistä hänelle puhun ja helposti sitten kääntää asian niin, että mun sanomisissa jotain vikaa tai jos miehelleen jotain vihjaa niin mies varmasti keksii musta jotain nasevaa sanottavaa.
mutta taidan todellakin sanoa hälle, että pakko pitää breikkiä tapaamisista heidän luonaan. ja lähinnä siksi etten kestä kuunnella jumala-soopaa ja lasten höykyttämistä. taikka kaverini onttoa naurantaa kun mies laukoo mitä tahansa. se on todella kurjaa istua keskellä tätä kaikkea ja olla niin kuin ei olisikaan.

 

[Jehnny Tightlips]

Ihmisen ei ole helppoa myöntää virheitään. Ei etenkään sellaisia, joihin on tullut sijoitettua paljon, tavallaan koko elämä kun perheestä on kysymys. Siksi on ihan ymmärrettävää, joskaan ei tietysti kivaa, että ystäväsi näkisi mielummin ongelman sinussa kuin omassa tilanteessaan.

Tapaus ei silti välttämättä ole toivoton. Nainen voi pikkuhiljaa tajuta, että perhe-elämä ei ole ihan kunnossa. Mutta hänen pitää tajuta se itse. Sen sijaan sinä voit olla apuna toimimalla ihan ystävänä ja henkilönä, jonka kanssa voi viettää aikaa ja jutella mukavia. Jos ystäväsi haluaa joskus erota, sellainen on yksi henkinen oljenkorsi lisää, mihin tarttua.

Ot, jotkut lahkot ihan tietoisesti rajoittavat ulkopuolisia kontakteja juuri sillä seurauksella, että se osaltaan vaikeuttaa lähtemistä. Joissain äärimmäisissä tapauksissa lahkoihin kuuluu sekin, että jäsenet tehdään ulkopuolisten silmissä poikkeavaksi (naurunalaiseksi), jotta suhteiden luominen olisi vaikeampaa. No, tämä ei ehkä liittynyt tähän, mutta koeta kuitenkin, jos jonkin tasoisen yhteyden säilyttäisit. Ei sinun tarvitse koko parisuhdeongelmaa ratkaista.

 

[ei jaksas enää]

[QUOTE="vieras";22839191]Oletko varma etta ystavasi on onneton? Ehka han on onnellinen elamaansa, mutta kokee sinun kayntisi kiusallisiksi jos tietaa ettet arvosta samoja asijoita kuin han/ miehensa?
Ja tuo "lapset kärsii vähäisestä huomiosta, kun isä koko ajan rukoilemassa,," Tuskin nyt niin paljoa rukoilee etta lapset ihan karsii [/QUOTE]

no mun mielestä on paljon jos yöllä herää rukoilemaan, aamulla 6 aikaan. ja viikonloppusin rukoilee 2-4 kertaa päiväaikaan.
joskus 15min, joskus jopa 1,5h.
mun mielestä on paljon.
ja ystäväni ei rukoile, ei tunnusta uskoa( ei ainakaan kenellekkään siitä kerro), juo kuitenkin siis joskus sixpackin kaljaa, vaikka on kiellettyä ja miehensä ei tätä hyväksyisi jos siis tietäisi.
ja musta lapset kärsii siinäkin mielessä ettei isää saa rukoilun aikana mitenkään häiritä tai alkaa kauhea huuto ystävälleni, että eikö hän voi mitenkään pitää lapsia poissa...samaan aikaan ystäväni pesi toisen lapsen kakkapyllyä, mutta ei auta selitykset.
muun ajan katsoo uskonnollisia kanavia. harvoin tekee lasten kanssa mitään.
mä saan kuulla kuinka huono ihminen olen kun en jumalaan usko, minkäänlaiseen jumalaan.
ja kuittailee jos käyn ilman lapsia siellä, että olenko lähdössä baariin ryyppäämään vaikka tietää, että mun juomiset voi laskea vuodessa yhden käden sormilla.

 

[huiluheikki]

sano suoraan.
ei ehkä ymmärrä. mutta sano, että olet olemassa jos tarvitsee. mutta sä et halua olla mukana tässä näytelmässä.

 

[ei jaksas enää]

no, sain nyt sanotuksi asiani kun ystäväni rupesikin perumaan toissapäivänä sovittua tapaamista, piti mennä tänään kahdestaan leffaan, syömään ja rupatella rauhassa.
yhtäkkiä ei oltukaan sovittu mitään kun ei oltu löydetty hyvää leffaa ja hän oli ottanu vapaata sen takia, että saa olla lastensa kanssa. eikä siinä mitään, mutta itse ehdotti asiaa ja vielä eilen laittoi viestiä et ei halua mennä siis torstaina et huomenna sit siis.
noh, olin jo miettiny et avaudun tästä asiasta samalla reissulla, koska se mua rassaa.
nyt sit kerroin tekstarilla asiani ja sanoin, että olen valmis keskustelemaan koska vaan hänen kanssaan.
mutta ei näe nyt mitään vikaa parisuhteessaan vaan minä siis outo ja huono ystävä.
nyt se on kuitenkin tehty.
ja sanottu.
vaikeeta jättää kyseinen ihminen taakseen, mutta minkäs teet?
uskon et parempi mulle ja mun lapsille kuiteski näin.