Kertokaa miten te muut olette jaksaneet loppuraskauden, kun talossa on ollut myös taapero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

shihtzu

Aktiivinen jäsen
05.02.2008
1 878
0
36
Tää alkaa olla jaksamisen rajoissa tai siis 2-vuotiaan pukeminen on aika työlästä, etenkin ulkovaatteiden, kun lapsi itse vielä venkuroi ja pistää välillä ihan lekkeriksi.
Iltaisin nukkumaan meno on välillä yhtä sirkusta.

Mulla on ongelmana se, että mä en ihan oikeasti taivu kunnolla enää ja erityisesti tuo pukeminen on vaikeaa, samoin ahdistaa välillä, kun lapsi yrittää vaan änkeä ja tunkea mun syliin istumaan ja ei meinaa tajuta, kun äiti selittää, että ei siihen mahdu, maha on tiellä ja toinen vaan työntää pehvaansa enemmän ja enemmän liki.

Pienetkin ponnistelut aiheuttavat närästystä ja hengästymistä.

Vielä tässä pitäisi jaksaa enintään 5,5 viikkoa tän mahan kanssa.
 
Oi voi, muistan miten esikoispoika oli 2-vuotias ja kauheassa uhmassa, ja minä loppuraskaana. Se rimpuili ja heittäytyi, kun vaatteita yritin pukea, ja yövalvotti vielä ym. Mutta äkkiä se unohtuu kuule. Olisin ollut tyytyväinen, kun olisin saanut jostakin apua, mutta meillä ei ole näitä mummuja, jotka auttavat. Sun pitää vaan laistaa vähän siivoamisista sun muusta kotitöistä ja yrittää hiulata mahdollisimman paljon.
 
Oi voi, muistan miten esikoispoika oli 2-vuotias ja kauheassa uhmassa, ja minä loppuraskaana. Se rimpuili ja heittäytyi, kun vaatteita yritin pukea, ja yövalvotti vielä ym. Mutta äkkiä se unohtuu kuule. Olisin ollut tyytyväinen, kun olisin saanut jostakin apua, mutta meillä ei ole näitä mummuja, jotka auttavat. Sun pitää vaan laistaa vähän siivoamisista sun muusta kotitöistä ja yrittää hiulata mahdollisimman paljon.

Joo siivoaminen on mulla aika vähissä, teen aina vähän silloin tällöin. Tuntuu välillä, että tuo jätkä käyttää oikein tilaisuutta hyväkseen, näkee että äiti ei jaksa, niin venkuroi vaan enemmän.
 
Joo, mulla oli loppuraskaus kesällä ja 2,5 vuotias uhmis siinä hoidettavana. Ei ollu helppoa. Muistan, ku ei voitu ees kauppaan lähteä kahestaan, ku oli vaarana että lapsi lähtee juoksenteleen tms enkä saa sitä lyllerönä kiinni :D Kesällä ei onneks tarvinnu kauheesti pukea. Mieheltä kyllä vaadittiin paljon tona aikana, olivat sit taaperon kanssa kahdestaan mökillä pari viikonloppua että mä sain levätä. Yhen viikonlopun mies oli ite pois ja se oli kyllä sellasta tuskaa, ettei voi sanoin kuvailla. Nyt tuntuu ihan hassulta, miten en muka pärjänny, mut niin se vaan oli - 2 kokonaista vuorokautta, kun ite puhisee ja ähkii ja välillä supistaa ja närästää ja vetää suonta ja helle meinas tappaa.. niin oli kyllä ihan liikaa :D
 
Joo, mulla oli loppuraskaus kesällä ja 2,5 vuotias uhmis siinä hoidettavana. Ei ollu helppoa. Muistan, ku ei voitu ees kauppaan lähteä kahestaan, ku oli vaarana että lapsi lähtee juoksenteleen tms enkä saa sitä lyllerönä kiinni :D Kesällä ei onneks tarvinnu kauheesti pukea. Mieheltä kyllä vaadittiin paljon tona aikana, olivat sit taaperon kanssa kahdestaan mökillä pari viikonloppua että mä sain levätä. Yhen viikonlopun mies oli ite pois ja se oli kyllä sellasta tuskaa, ettei voi sanoin kuvailla. Nyt tuntuu ihan hassulta, miten en muka pärjänny, mut niin se vaan oli - 2 kokonaista vuorokautta, kun ite puhisee ja ähkii ja välillä supistaa ja närästää ja vetää suonta ja helle meinas tappaa.. niin oli kyllä ihan liikaa :D

Joo ei tule mieleenkään laskea tuota vauhtivilperiä vapaasti kävelemään esim. markettien parkkipaikalle, koska en itse pysyisi perässä, vaan jätkä on kannettava, en uskalla ottaa riskiä. Onneksi tuo poitsu on tuollainen hoikanpuoleinen, niin jaksan kyllä aika hyvin kantaa.
Mulla kun ei sitä miestä enää tässä ole, niin yksin on jaksettava tää arki, mutta onneksi mun täti käy tosi usein tässä ja me käydään usein mun siskoni luona, niin minäkin saan hieman hengähtää.
 
Just tällä hetkellä talossa olen minä, viimeisilläni, eli la marraskuun lopussa, ja taapero 1v2kk. Joo, hermo menee välillä. Onneksi maha ei ole mahdoton, mutta just tuo pukeminen, huhhuh... potkii kiljuu kiemurtelee. Siis olen välillä ihan kertakaikkisen hermoraunio, hormonitkin varmaan tekee sen.
 
Kohtalaisen hyvin. Mulla 2 taaperoa (kohta 3 v. ja 1.5 v.) ja raskausviikko 36 meneillään. Ulos lähteminen vie aikaa ja nuoremman vaipan vaihdot on kyllä välistä melkoista taiteilua:/ Mutta muuten en näe tässä mitään ongelmaa. Huilin silloin kun siltä tuntuu ja aika hyvin nuo kaksi osaavat yhdessä leikkiä. Siivoaminen tapahtuu usein silloin kun mies on kotona..supistelee välistä aika herkästi. Mutta oma jaksaminen on ainaji vielä aika hyvää:) Toki odotan että sais tämän mahan jo tieltä.
 
Hengissä selvisin. "Ihanin" muisto kuopuksen odotusajalta on, kun oltiin taaperon kanssa molemmat vatsataudissa ja konttasin sen mahani kanssa siivoamassa taaperon oksennuksia lattialta, oksetti... Mikä ei tapa, se vahvistaa!
 
Meillä lapsilla 2,5v ikäero ja kyllä se ihan ok meni. Tokikaan en taipunut juuri mihinkään eikä mitään hippaa pihalla leikitty. Meillä isovanhemmat auttoi ja mies myöskin, sain levättyä mut kyllä oli hermot monasti kireällä! Jaksamista sulle! kohta tuo aika on muisto vain!
 
Kyllä tää vähä raskasta on... mutta onneks ihana mieheni säästi kesälomansa tähän loppuun ja on nyt kolme viikkoa jo ollut meidän kanssa kotona.. rv 40+2 ja taapero 2v10kk
 
Jaksoin oikein hyvin fyysisesti. Ikäeroa lapsille tuli 1 v 11 kk. Henkisesti oli loppuajasta (meni vielä reilusti yliajalle, kaikkiaan 16 päivää yli lasketun ajan) vaikeaa, jotenkin sellainen sisäänpäinkääntynyt olo, teki mieli vältellä esikoista ja miestä. Sain onneksi valmistautua synnytykseen itsekseni ihan kuten halusin, koska mies oli kesälomalla ja hoiti taaperoa ne viimeiset pari viikkoa. Vauvan synnyttyä sisäänpäinkääntyneisyys (onneksi) hävisi.
 
Pakkohan se oli jaksaa, meillä lapsilla ikäeroa 1v8kk.
Mulla oli viimeisen kuukauden ajan kamalat selkäkivut, en pystynyt nostelemaan poikaa ollenkaan joten opetin hänet kiipeämään itse rappuset, syöttötuoliin ja rattiaisiin... Pyllyäkään en pystynyt pesemään, joten jos kakka tuli niin pyyhin niillä puhdistuspyyhkeillä. Onneksi mies jäi isyyslomalla viikkoa ennen kuopuksen syntymää ja oli näin helpottamassa arkea.
 
En muista tuossa olleen ongelmia, tosin meidän taapero (vauvan syntyessä 1v2kk) oli käytännössä ihan vauva tuolloin, ei tietoa uhmäiästä tai muustakaan.

Nyt kun kolmatta odotan ja tuo esikoinen on 5,5v vilkas ja ehtiväinen kehitysvammainen joka tarvii vielä apua suurinpiirtein kaikessa, osaten myös pistää vastaan ja kiemurrella täysillä, huomaa tuon käyvän jo enemmän fysiikan päälle. Onneksi raskaus on ollut helppo ja oma vointi yhä hyvä. Marraskuun lopulle pitäsi vielä jaksaa näin.
 

Yhteistyössä