kertokaa miehet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei.
Kyllähän sinä olet siinä ihan oikeassa, että diabeetikon pahin vihollinen on viina ja tupakka, ja hän tietää sen.
Hänen oikea jalkansa onkin jo lähes tunnoton, eikä sillä pysty kävelemään juuri minkään vertaa, muutama sata metriä ja heti kramppaa.
Tupakkaa menee ketjussa, ja alkoholia joka pv jos kaljanjuonti otetaan mukaan, viikonloput sitten meneekin väkeviä, kaljaa, lonkeroa, viiniä, määrällisesti noin 24 kaljaa+ 6pl lonkeroa+ yksi väkevä pullo (pohjanpoika ) aika vahvaa, tupakkaa 9-10 askia.
Hän vain sanoo, ""että hän haluaa elää täysillä loppuun saakka""
Minun mielestäni hän ei vaikuta masentuneelta, eikä ollenkaan alakuloiselta.
En tullut ajatelleeksi, että voisi olla kysymys mustasukkaisuudesta!!
 
En tiedä saisiko kiksejä, en usko hänen asenteestaan minua kohtaan, naljailee köyhyydestäni yms...
Tiedän ettei hän koskaan lopeta juomista, luvannut kyllä monasti mutta.... (juopon lupaukset hmmm..)
Minulla on suunnitelmissa kyllä ystävän hankkiminen, mutta on korkea kynnys, kaiken mollaamisen jälkeen, mitä olen saanut osakseni kokoajan hänen taholtaan,,, itsetuntoni täysin maassa, tunnen itseni rumaksi huonoksi.
Psygologini kyllä sanoi minulle, ""ettei se vika ole todellakaan minussa"" kävin noin viikko sitten, kun halusin jutella ammatti-ihmisen kanssa.
Kiitos sinulle kommentistasi.
 
Olen kyllä miettinyt vakavasti rakastajan ottamista mutta....
se on niin väärin (minun mielestäni) olen niin uskollista tyyppiä,,, tiedä sitten,,mitä teen jatkossa......
Olen puhunut eroamisesta, ja siitä seurasi hirveä riita, hän ei halua erota, (en tiedä miksi)
Olemme kerran eronneet noin 3,5v sitten, mutta hän itki niin katkerasti useita kuukausia puhelimessa, että hellyin tulemaan takaisin.
Lupasi ettei koskaan juo, jos saa minut takaisin, ja että ei voi elää ilman minua, ei ole kuulema syytä elää jos jätän hänet ym plaa plaa.
Sanoi vielä että olisi hänelle kunnia jos olisin hänen rinnallaan firman pikkujouluissa, ja kesälomareissuilla,yms... kuitenkaan minua ei ole kelpuutettu yksiinkään juhliin eikä reissuihin.
Tuntuu että hän häpeää minua, ja on saanut itsetuntoni niin alas, etten enää usko itseenikään, enkä oikeastaan mihinkään.
Surullista mutta totta.
 
Kyllä naisen kuuluisi saada rakkautta ja huolenpitoa mieheltä eikä tuollaista naljailua ja muuta negatiivista. Kunpa saisit elää normaalia sinun ikäisen naisen elämää. Kyllä siinä varmasti tuntee itsensä tarpeettomaksi. Koita jaksaa elämässä eteen päin. Ja toivottasti näistä viesteistä on apua.
 
Jos miehelläsi on diapetes,olisi olemassa virtsaputkeen laitettava pieni kapseli joka varmasti seisottaa,on kokeiltu kaverilla jolla ollut 30 v erittäin vaikea diapetes
Minä voisin kyllä sinua myös auttaa jos tahdot.
 
alkuperäien sanoit:
Sanoi vielä että olisi hänelle kunnia jos olisin hänen rinnallaan firman pikkujouluissa, ja kesälomareissuilla,yms... kuitenkaan minua ei ole kelpuutettu yksiinkään juhliin eikä reissuihin.
Tuntuu että hän häpeää minua, ja on saanut itsetuntoni niin alas, etten enää usko itseenikään, enkä oikeastaan mihinkään.
Ikävä kyllä oletkohan hokannut entisen exäni ? Hänellä oli juuri tuo esiintymisvietti ja toisen alasmollaus ja bingo olet vielä uskollinen ja köyhä. Nyt masentumiseen taipumassa.
Jos ihminen asuu eripaikkakunnalla kuin sinä. Et näy toimitusjohtajan pikkujouluissa etkä muissakaan pippaloissa taidat olla juopon kusettajan kyydissä joka on vielä impotentti.
tuo että mollaa ja etsii omakseen naisen joka palvoo ja uskoo on todellisen narsistiluonteen lottovoitto.
Onneton mene uudelleen sinne ammattiauttajalle ota vaikka pätkiä näistä omista kirjotelmistasi ja pyydä kommentti ihan terveeltä ihmiseltä.

Joskus rakastaakseen itseään on tehtävä toisin kuin toinen määrää. Hyvää kevättä sinulle ja pidä itsestäsi huolta !
 
Olen viimeisen vuorokauden miettinyt kuinka voisin tukea sinua nyt kun olet varmasti tullut risteykseen jossa pitää päättää mihin suuntaan jatkat. Omin voimin vai yhdessä? Sinun täytyy nyt uskoa itseesi kaiken tuon jälkeen se vaatii lujaa tahtoa. Istu tuoliin ja kuvittele itsesi kymmenen vuoden päähän eteen päin , millaisena haluat elämäsi silloin olevan ja mitä päätöksiä se vaatii että olisit onnellinen? Sinulle on annettu elämän lahja , älä tuhlaa sitä enää! Se on sun elämä! Se on varmaa että elämäsi tarvitsee muutosta tartu rohkeasti siihen!! Ei elämää saa tuhlata.(ainakaa yli 15 vuotta , ajattele!) Minä ajattelen sinua ...
 
Kiitos tuestasi :)
Kyllähän se on tosi, että jotain täytyy tehdä asian korjaamiseksi, ja meinaan tehdäkin kuluvan kevään aikana.
En halua sairastua tässä suhteessa enää enempää, sillä niinhän siinä tulee käymään.
Olen tosiaankin enemmän arvoinen, minulla on niin paljon rakkautta ja kaikkea muuta positiivista tarjottavaa, ja haluan tarjota sitä elämässäni jollekkin sitä arvostavalle.
En voi sanoin kuvata kuinka paljon olen saanut voimaa, niin sinulta kuin kaikilta muiltakin jotka olette myötäeläneet tätä minun kanssani, ja jaksaneet kuunnella KIITOS SIITÄ TEILLE KAIKILLE :=)
Hyvää ja aurinkoista kevättä teille kaikille.
T: Onneton tyttö Lapista.
 
Kiitos sinulle vastauksestasi.
Kyllähän se on tosi, että jotain täytyy tehdä asian korjaamiseksi, ja meinaan tehdäkin kuluvan kevään aikana.
En halua sairastua tässä suhteessa enää enempää, sillä niinhän siinä tulee käymään.
Olen tosiaankin enemmän arvoinen, minulla on niin paljon rakkautta ja kaikkea muuta positiivista tarjottavaa, ja haluan tarjota sitä elämässäni jollekkin sitä arvostavalle.
En voi sanoin kuvata kuinka paljon olen saanut voimaa, niin sinulta kuin kaikilta muiltakin jotka olette myötäeläneet tätä minun kanssani, ja jaksaneet kuunnella KIITOS SIITÄ TEILLE KAIKILLE :=)
Hyvää ja aurinkoista kevättä teille kaikille.
T: Onneton tyttö Lapista.
 
Oli niin koskettava juttu, että piti minunkin vastata! Ensiksi meillä on vaan tämä yksi elämä, ei kannata tuhlata. Kyllä sinä pärjäät taloudellisesti ilman tuota miestä. Usko itseesi! Ja kyllä tuo seksi ja läheisyys on niin tärkeitä asioita, että niistä pitäisi saada nauttia. Yritä saada miehesi terapiaan, vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka ei lähde, mutta voihan sitä yrittää kuitenkin. Ja tuo mahdoton viinan ja tupakankäyttö yhdistettynä diabetekseen tappaa kyllä hänet kohta! Voimia!
 
Juu,turha nöyryys tekee kynnysmatoksi. Omani on kuin tulta ja tappuraa.. Ja ei kyllä kohdella kuinka sattuu. Mutta tekee hänestä mielenkiintoisen,ei ennalta arvattavan...
 
Onneksi ei ole mikään nyrkkisankari, se olisi kaiken huippu.
Eilen otin puheeksi eron, kyllä oli kamala huuto, heti nousee takajaloilleen jos vaan viittaankaan eroon, kait hän on päättänyt nöyryyttää koko loppuelämänsä.

Mutta eiköhän tässä jotenkin selvitä ;)
 
On aika hankala alkaa muuttamaan omaa luonnettaan, en voi sille mitään että olen liian kiltti ihminen, ja olen joutunut sen vuoksi kynnysmatoksi (narsistin unelmaksi) niinkuin joku täällä sanoikin osuvasti.
Sama pätee meillä molempiin, tämä luonnekysymys, mies kulkee omia polkujaan ja minä kilttinä ja hiljaisena teen niinkuin muut haluaa minun tekevän.
En toki halua näin tehdä, mutta henkiset voimavarat ei enää riitä nousemaan ilman apua.
 
Kiitos, olet yksi niistä harvoista joilla on empatian kyky ja uskot että tällaista tosiaan on olemassa meidän keskuudessamme, moni pitää provona, vaikka on totisinta totta.
Tämä terapiaan saaminen onkin sitten toinen juttu, olen kyllä yrittänyt mutta huonoin tuloksin.
Miesystäväni sanoo, ""että olisihan se hirvittävä häpeä, että toimitusjohtaja terapiassa""
Olen alkanut jo hommaamaan asuntoa ym asiaan liittyvää,
Toivon todella että hän juo itsensä hengiltä mahdollisimman pian.
En ole ihan niin heikko, ettenkö vielä selviäisi, kiitos sinulle asiallisuudesta, valitettavasti minun täytyy nyt mennä, mutta saatan kirjoittaa sinulle vielä lisää. T: onneton.
 
Järkyttävä tilanne ja aika pitkään lienet muutosta odotellut.

Jos olet yhdesä vain taloudellisista syistä, niin koita sitten päästä eroon miehestäsi henkisesti. Ei sinun tarvitse välittää miehestäsi yhtään enempää kuin hänkään välittää sinusta. Jos mies haluaa kulissia, niin anna sille se sopivaksi katsomaasi korvausta vastaan, mutta yritä hankkia elämä tämän kuvion ulkopuolelta.

Arvioi myös miten eron jälkeen tulisit toimeen. Jos ei ole avioehtoa ja miehellä on kohtuullisesti varallisuutta, niin ethän sinäkään tyhjän päälle jää. Entä testamentti? Tuota alkoholin käyttöä ja muuten epäterveitä elämäntapojahan voi vielä vähän kannustaa. Ei se olisi ensimmäinen mies joka olisi juotettu ja syötetty hautaan.

Voi hyvin olla, että olet hänen kanssaan puolipakosta, mutta on täysin sinusta kiinni, kuinka tilanteeseen suhtaudut. Omaa mielenterveyttään ei kannata menettää toimimattoman liiton vuoksi. Tsemppiä.
 
Hei.
Emme ole avioliitossa, joten kun se aika koittaa että lähden olen tosiaan vain työmarkkinatuen varassa, ja se ei riitä edes takuuvuokraan ,ei muuttoautoon eli ei mihinkään.
Sosiaalitoimistossa sanottiin, ""ettei ole syytä muuttaa""

Jos minulla olisi rahaa, niin en kai minä asuisi hänen kanssaan päivääkään.
Siitähän tässä onkin kyse, kun hän ostaa osan ruoasta, niin hän katsoo oikeudekseen kohdella kuten haluaa.
Yleensä hän mainitseekin, ""että niinkauan kun on jalat hänen ruokapöydän alla, niin sinähän teet kuten käsketään.
(ruokahan se on korvaus kulissista)
Toivonkin että hän joisi itsensä hengiltä.
Kiitti Tseppauksesta.
 

Yhteistyössä