Kertokaa joku myönteisiä kokemuksia anopeista...onko niitä?

Mulla taas meinaa alkaa ahistaa tuo anoppi....
Jotta en näkisi kaikkia maailman anoppeja samanlaisina, niin kertokaa jotain hyviäkin kokemuksia anopeista..

 

No mulla on ihana anoppi. Se siitä.

 

Kyllä niitä on. Anoppini on mulle tosi läheinen ja ihana ihminen. Hänen kanssaan voidaan puhua kaikesta, oikeastaan paljon mutkattomammin kuin esim. oman äitini kanssa.

 

Mulla on ilo kertoa ihanasta anopista Hän on kaikin puolin mukava ihminen. Ei koskaan ole arvostellut vaan tukenut, kannustanut ja auttanut aina. Nyt kun odotamme perheen lisäystä, niin hän on auttanut meitä tosi paljon mm. hankinnoissa. Ei kerta kaikkisesti ole mitään pahaa sanottavaa.

 

Anoppini otti aikanaan ilmeenkään värähtämättä, ystävällisesti ja lempeästi vastaan poikaansa 17-vuotta nuoremman, hyvin yrmeän ja sekavan tyttöystävän, keitti pullakahvit ja toi katsottavaksi perhealbumin. Siihen ei kuka tahansa olisi pystynyt.

Anoppini ei ole sotkeutunut elämäämme missään sen vaiheessa. Kun on ollut vaikeaa, hän on kannustanut; kun hän on nähnyt meistä tai vaikka pojanpoikiensa vaatteista että rahat alkaa olla tosi lopussa, hän on vaivihkaa antanut ruokarahat pariksi päiväksi. Hän on ollut pitkän viikonlopun mieheni tukena kolme kertaa, kun lapsiamme on vieroitettu rinnasta.

Minulla on hyvä anoppi.

Piika-äiti

 

sama mulla (silloin kuin anoppi vielä oli kanssamme) hänen kanssaan pystyi puhumaan kaikesta,jopa haukkumaan miestäni.hän ymmärsi myös sen =) teki ihan mielettömän ihanaa ruokaa ja usein oltiinkin viikonloppuna siellä lounaalla ja mukaankin saatiin.syövän iskettyä kävin hänen kanssaan lääkäreissä ja kun oli sairaalassa raahasin lapsia sinne mummia katsomaan.lapsenlapset olivat todella tärkeitä hänelle. :heart:

 

Tai äh, älkää kertoko, mä tuun vaan mustasukkaseksi! :kieh:

Mutta miten on mahdollista, että voi rakastaa sellaisen ihmisen LASTA niin paljon? Ja sitten ei tule toimeen lapsen äidin kanssa? Tai koko miehen perheen kanssa? Mä kärsin... mä haluaisin tulla niiden kanssa toimeen, mutta me ollaan ihan eri planeetalta.

 

en mäkään voi sietää miehen siskoa ja vanhempaa veljeä,ovat tosi ärsyttäviä..harvemmin ollaan tekemisissä,vaikka samalla paikkakunnalla asutaan.

 

Minulla on mukava anoppi. Harvoin nähdään, mutta toimeen tullaan hyvin.
Ei ole ikinä puuttunut meidän elämään millään tavoin, itseasiassa ei koskaan edes soita ja käynyt on vain kutsuttaessa (esim. lasten juhlat).
Taitava ruuanlaittaja ja neuvoo siinä, kysyttäessä, mielellään.

 

Me ollaan anopin kanssa enemmän ystäviä kuin anoppi ja miniä. Aika pitkälti voisin kirjoittaa samoin kuin Piika-äiti, mä olen tuntenut anoppini(kin) 15-vuotiaasta, jolloin aloimme isännän kanssa olemaan yhdessä. Anoppi otti minut melkein kuin tyttärekseen tuolloin =)

 

Juu, on niitä myönteisiäkin kokemuksia. Minun miniälläni ainakin.

 

Mulla oli hieno anoppi. Jehovantodistaja ja koska me oltiin evankelisluterilaisia, ei halunnut olla missään tekemisissä meidän vääräuskoisten kanssa. Suorastaan loistava anoppi

 

Mun anoppi tulee olemaan hyvin kaunis - kylmänä, avattuna ja pöydällä.

 

Minulla on loisto anoppi, vaikka välillä se kupolliin ottaakin Pääasiassa meillä menee hyvin yhteen, joskus jopa puolikahteen... Ehhehee... Mutta joo, oikeesti mulla on ihana anoppi, tullaan hyvin toimeen! :heart:

 

:wave: Tällä on myös aivan ihana anoppi. Hän on mulle sekä ystävä että myös tavallaan kakkosäiti. Ja voidaan puhua keskenämme melkein mistä vaan. Hän on erittäin kiltti ja huomaavainen ja ymmärtää mihin asioihin hänen ei kuulu puuttua. Ollaan alusta asti tultu todella hyvin toimeen, vaikka suhteemme alussa "luokkaeromme" oli silmiinpistävä. Kukkia anopille =) :flower: .

 

Me ollaan anopin kanssa enemmän ystäviä kuin anoppi ja miniä. Aika pitkälti voisin kirjoittaa samoin kuin Piika-äiti, mä olen tuntenut anoppini(kin) 15-vuotiaasta, jolloin aloimme isännän kanssa olemaan yhdessä. Anoppi otti minut melkein kuin tyttärekseen tuolloin =)

tähän täys peesi! :wave:
aivan ihana tapaus, ei puutu liiaksi meidän asioihin, ja tarvittaessa osaa/ pystyy auttamaan asiassa kuin asiassa. ja tosiaan voidaan puhua ihan mistä vaan, :heart: ennemmän kuin oman äitini kanssa... :ashamed:

 

mun anoppi on ihan kiva kun sillä päällä on, eipä sitä juuri näe, mut toimeen tullaan jos törmätään, ja lähettää lapsille lahjoja ym. miehen kautta että ajatuksissa lapsenlapset ovat, vaikka alkoholi elämäänsä hallitseekin.

 

Mulla on sellainen ihana haaveileva anoppi

 

onhan se mukava. mutta on välillä aika omalaatuinen. mutta voiko syyttää äitiinsä tullut. Anoppi on kyllä perhekeskeinen. ei tuppaannu meidän asioihin kovasti. Mutta jos joku kipeä niin sieltä soitettaan monet kerrat päivässä kuinka voidaan ja tuodaan ehkä jotain tuliaisia potilaalle. Ottaa joskus lapsia hoitoon,jota äitini ei tee.
Miehen mummu on aika tapaus.hänen mielestään muiden pitäisi olla joka asiassa samaa mieltä hänen kanssaan ja on välillä kiehumassa kun sanon oman mielipiteeni enkä mielistele. en siis ole ilkeäkään vaan en älä mielistelemään.
Mutta taas yksikin joulu oli jonottanut kaupan jonossa 2tuntia että sai savustettua lohta pöytään koska mun herkkua.
eli on ne osaa olla mukavia mutta taas on niillä ne omat jutut jotka välillä saa |O

 

Tai äh, älkää kertoko, mä tuun vaan mustasukkaseksi! :kieh:

Mutta miten on mahdollista, että voi rakastaa sellaisen ihmisen LASTA niin paljon? Ja sitten ei tule toimeen lapsen äidin kanssa? Tai koko miehen perheen kanssa? Mä kärsin... mä haluaisin tulla niiden kanssa toimeen, mutta me ollaan ihan eri planeetalta.

ite oon miettinyt ihan samaa
mä en myöskään tule mieheni suvun kanssa toimeen muuta kuin appiukon ja sen uuden vaimon kanssa mut hyvä ees näin :heart:

 

Tänään menin itkien anoppilaan kun jouduttiin luopumaan meen koirasta... Anoppi lohdutti ja itki itsekin ja oloni parantui huimasti. On kyllä mulle jonkinmoinen äiti kanssa, tukee, auttaa ja ärsyttää välillä ihan penteleesti

 

joo mun anoppi on jostain..tuolta..
tekohymyä sietäen ollaan tekemisissä,viimeks oli hänen poikansa mulla sijoituksessa yli kuukauden :snotty: :snotty: en ajattele hänestä mitenkään ystävällisesti :headwall:

 

Mulla on niin älyttömän kiva ja älykäs anoppi, että tajuaa pysyä 700km päässä meistä. Anoppi kuuluu erääseen uskonlahkoon, eikä voi sietää meitä synnissä eläviä. Ei edes soita. Niiiiiiin kiva.

 

Mulla on niin älyttömän kiva ja älykäs anoppi, että tajuaa pysyä 700km päässä meistä. Anoppi kuuluu erääseen uskonlahkoon, eikä voi sietää meitä synnissä eläviä. Ei edes soita. Niiiiiiin kiva.

Paras anoppi on sellainen, josta ei edes kuule mitään. Sellainen anoppi aion olla miniällenikin.

 

Tänään menin itkien anoppilaan kun jouduttiin luopumaan meen koirasta... Anoppi lohdutti ja itki itsekin ja oloni parantui huimasti. On kyllä mulle jonkinmoinen äiti kanssa, tukee, auttaa ja ärsyttää välillä ihan penteleesti

ensimmäistä kertaa kuulen että kehut