Kertokaa isyyden tunnustamisesta

Emme ole mieheni kanssa naimisissa, kuten eivät varmaan kaikki teistäkään, jotka olette lapsia saaneet.

Olen kuullut (tosin vain yhdeltä ystävältäni) että kokemus oli jotenkin nöyryyttävä. Ymmärrän hyvin koko prosessin tarkoituksen, mutta voisiko joku kertoa, miten asia käytännössä hoidetaan ja mitä kaikkea siihen selvitykseen kuuluu?

 

\

Emme ole mieheni kanssa naimisissa, kuten eivät varmaan kaikki teistäkään, jotka olette lapsia saaneet.

Olen kuullut (tosin vain yhdeltä ystävältäni) että kokemus oli jotenkin nöyryyttävä. Ymmärrän hyvin koko prosessin tarkoituksen, mutta voisiko joku kertoa, miten asia käytännössä hoidetaan ja mitä kaikkea siihen selvitykseen kuuluu?

ei meillä ollut nöyryyttävä kokemus. kun me varattiin aikaa sinne tunnustukseen puhelimessa kyseli tietoja esim. kauanko seurusteltu, asutaanko saman katon alla jne. ihan perusjuttuja ainakin meiltä kyseltiin. menttin sovittuna päivänä paikan päälle ja laitettiin nimet paperiin ja lähettiin kotia.

 

Ne ei kysele kauheen yksityiskohtaisesti,jos pari on asunut yhdessä ennen vauvan alulle laittoa tai ollut kihloissa. Kysy vain kummaltakin että "oletko varma,että lapsi on tämän isän" tai jotain semmosta. Mut jos pari on mennyt yksiin vasta ku vaavi oli jo tuloillaan,niin kyselee tarkemmin,ajankohtia ym... Mut ei sielä ny ihan kellonaikoja tarvi muistaa riittää kuha itse ootte varmoja asiasta,kyl ne asiat sieltä muistuu! Toki varmaan joka paikkakunnalla on vähän erilainen ihminen siellä tenttaamassa, jotku on veemäisempiä ku toiset. Sit kysyttiin vain et haluaako lapselle yhteisholtajuuden ja isän sukunimen ja tiedot yms..

 

ei ollut meilläkään miteenkään nöyryyttävä kokemus. Kyseltiin vaan kaikki edellä mainitut asiat vaikka ei oltu seurusteltukaan miehen kanssa kun vasta 3kk kun rupesin odottamaan esikoista.
meitä oli myös peloteltu että siellä kysellään kaikki intiimimmätkin asiat.
miellyttävä kokemus oli. =)

 

Kyllä meillä kyseltiin vaikka mitä! Oltiin varmasti ihan yhtä punaisia kun tämä kyselijä mieskin, joka oli tuuraajana naiselle joka oikeasti kyselyt teki. Me olimme vasta reilun kk seurusteltu, kun vauva tulostaan ilmoitti, joten sillä kai kysely oli niin älytöntä! :/

 

Kun mun tuttavat oli olleet lähdössä siitä tunnustamis-paikasta, ni se virkailija oli vaan sanonut, että tuutte tänne sit vaan takas KUN erootte, ni sovitaan huoltajuudesta :/ :/

Reilua.

 

Mä olen oikein ihmetellyt kun olen näitä huonoja kokemuksia lukenut. Meiltä kyseltiin kaikki tiedot puhelimessa ja sitten vaan käytiin vetäsemässä nimet paperiin. Kait se tosiaan riippuu ihan virkailijasta.

 

Esikoisen synnyttyä ei oltu naimisissa. Isyyden todistamistilaisuudessa mieheni katsoi vain minuun ja sanoi lapsen olevan hänen...tuijotimme vain toisiamme rakastuneina...nimi alle, muuta en muista ja sen, että mieheni vakuutti isyyden tutkijalle menevämme naimisiin. Se oli hirveän tärkeä juttu juuri miehelleni... :heart:

 

ei se mitenkään nöyryyttävää ollut. mieheltä kysyttiin että "sä olet sitten isä?" ja sen jälkeen allekirjoteltiin isyydentunnustus- ja yhteishuoltajuuspapereita. siinä se olikin.
tää on ehkä ähän sama juttu, ku että mulla alaikäsenä kävi sosiaalitantta haastattelemassa. moni oli sanonu että ne kohtelee todella törkeesti nuoria äitejä, ja olin valmistautunu vetämään herneen nenään ja selittämään pitkät litainiat, mutta ku miehen kanssa mentiin huoneeseen sisään, ni täti totesi vain että "jahas, teillä on ilmeisesti kaikki hyvin ku isäki on mukana? eihän siinä sitte mitään." ja se käynti oli siinä.

 

Mulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun luen tälläsiä juttuja. Voi tätä tekopyhää maailmaa! :kieh: Siis eihän avioliitto ole mikään tae isyydestä. Voihan se nainen pettää miestään, vaikka ne oliskin naimisissa! Miksi naimisissa olevilta ei kysellä tollasia? Miksi pidetään itsestäänselvänä, että kaikki avioliitot on uskollisia?!

Mekään ei olla miehen kanssa naimisissa, joten joudutaan sit varmaan kans tollaseen tunnustustilaisuuteen. Pelottaa vähän, sillä mä tunnetusti olen tyyppi, jolla keittää helposti yli, jos joku nöyryyttää... Ja jos joku kehtaa epäillä, että mun mies ei olis meidän lapsen isä, niin se on kyllä suurin loukkaus, mitä mulle voi lausua. Ei ole ollut tapana jaella jokaiselle vastaantulijalle!

 

Mä soitin lastenvalvojalle heti kutsun saatuani, ja puhelimessa kysyttiin kauanko tunnettu, seurusteltu ja asuttu yhdessä. Sitten mentiin lastenvalvojalle parin viikon päästä ja allekirjoitettiin isyyden tunnustus ja yhteishuoltajuussopimus. Eipä siellä mitään nöyryyttävää ollut, täti vaan sanoi että olette te sitten kauan olleet yhdessä (kohta 6v seurusteltu ja n.10v tunnettu, 5v asuttu yhdessä...). Ja sitten vielä muuten niin totinen sossutäti heitti vitsinpoikasen, että ei isästä ole epäilystäkään, kun tyttö oli silloin vielä ihan kopio isästään...

 

meihin suhtauduttiin hyvin koska oltiin seurusteltu jo kauan ja asuttukin yhdessä.ihan ok tilaisuus.
mutta jos se tuntuu nöyryyttävältä niin käykää vihillä ennen lapsen syntymää =)

 

\

meihin suhtauduttiin hyvin koska oltiin seurusteltu jo kauan ja asuttukin yhdessä.ihan ok tilaisuus.
mutta jos se tuntuu nöyryyttävältä niin käykää vihillä ennen lapsen syntymää =)

Juu, mekin ollaan kyllä oltu yhdessä pitkälti yli kahdeksan vuotta ja sitäpaitsi tää mies on AINOA, jonka kanssa ikinä oon ees seksiä harrastanut. Joten ei pitäis kellään olla mitään urputtamista isyydestä... Mutta vihille ei kyllä vain sen takia mennä, että joku tekopyhä sossuntäti sais mielenrauhan!

 

PAIKKAKUNTA KOHTASTA!!!!!!!
MEIÄN KAIKKI SYNTYNY ERIPAIKKAKUNNALLA
EKASTA EI KYSELLY MITÄÄ, SEURUSTELUN PITUUDEN VAAN JA ASUTAANKO YHESSÄ. JA NIMET PAPRUUN....

TOINEN MENI VAAN ETTÄ NIMET PAPRUUN.

KOLMAS: TENTTAUS KAUHEE... VARSINKI ISÄÄ, OOTKO VARMA ETTÄ TÄÄ ON SUN? PITÄSKÖ VARATA AIKA VIIKON PÄÄHÄN VOIT MIETTIÄ VASTAUSTA.... YMS,...
SE OLI KAUHEETA. MUTTA NYT LÄHINNÄ NAURATTAA....

 

VIELÄPÄ SEN KERRON KUN SOSSU SETÄ KYSY ETTÄ OOTKO VARMA ETTÄ TÄÄ ON SUN? MIEHENI SIIHEN ETTÄ KUKAPA TIETÄÄ, 12V YHESSÄ JA 3S LAPSI... KENENHÄN LIENEEKÄÄ KAIKKI.... NAUROIMME.

SIIHENPÄ SETÄ ETTÄ MIETTIKÄÄPÄ VIIKKO.

 

Miks ne ees kyselee tollasii et kauan ootte ollu yhessä ja kauan asunu yhessä??? Mitä välii vaik ei ees asuis vielä yhessä ja ois tuntenu tasan sen 9 kk, voishan se mies silti olla isä??? Mua niin nyppii kaikki tollaset sosiaalitantat ja niitten turhat utelut. AARGH! pitää varmaa mennä nopeesti naimisiin, ni ei tartte sit ku joskus saadaan lapsii ruveta tuntemattomille selvittää mitään yhteistä historiaa! \|O \|O \|O \|O

 

Ja pakko vielä jatkaa, et mistä ne tietää et puhuuko siellä totta vai ei??? Vai tarkastaako ne ne tiedot jostain rekistereistä jälkeenpäin, et ei sit vaa mee väärin, ja soittaa perään et kyllä te nyt ootte asunu yhessä 2 vuotta ja 3 kk, eikä 2 v ja 2kk niinku sanoitte?? \|O \|O \|O Anteeks tää purkaus mut jotenki vaa nyppii tollaset ihan suunnattomasti. Kohta varmaa pitää pyytää sosiaalitantalta lupa lapsentekoon jos ei oo naimisissa!! \|O \|O :headwall: :headwall:

 

Kiitos vastanneille,

naimisiin en aio mokoman asian takia mennä. Avioliittoa kokeillaan minun elämässäni kerran ja se kerta ei ikävä kyllä onnistunut.

Eiköhän tuo ole ainakin isommilla paikkakunnilla jo ihan rutiinijuttu koko tunnustaminen, lienee aika yleistä kuitenkin saada lapsi avoliitossa tai vaikka sen ulkopuolellakin.

Muuten se on kyllä ymmärrettävä koko juttu, lapsen oikeuksista käsin tarkasteltuna. Siis että lapsella on oikeus isään ja tietenkin myös päin vastoin. Vaikka ei kai se haastattelemalla selviä, mikäli asianosaiset eivät ole halukkaita totuutta kertomaan. Eikä sen puoleen avioliittokaan tuosta asiasta todista yhtään mitään, mutta onpahan jokin sääntö keksitty tähänkin hommaan.

No, pian päästään itse kokemaan, la joulukuun alussa, joten enköhän aika pian tiedä, millaista protokollaa täällä pääkaupungissa asian tiimoilta noudatetaan.

 

esikoisen syntymän aikoihin ei oltu naimisissa ja meil oli tosi helppo ja kiva käynti..ja nopea. nimet papereihin jne..
mut sit kaverilla oli ollu tosi nöyryyttävä kokemus koko rumba ja kyselleet tosi yksityiskohtaisesti kaiken seksistä muuhun yhteiseloon ja se oli oikeesti ollu tosi noloa.
onneks meil oli tosi kiva käynti sillo ja suotta jännäsin sitä mitä ne kyselee..onneks oli tätillä kiirus .et näin mein paikkakunnalla.

 

No hups näitä lukiessa kyllä alkaa miettiä et mitähän kauheeta täälä paikkakunnalla "udellaan".....on kyllä törkeetä,pitäskö nyt mennä äkkiä naimisiin ettei joutuis nolona sanomaan et seurusteltiin suurinpiirtein viikko ennen ku lapsi sai alun =) hehh rupee vähän mietityttämään et mitenkähän ite tohon "valmistautuu" nimittäin tilanne on just tää että melki niin kauan ollaan seurusteltu ku oon ollu raskaanaki (37viikko) aups....hehh tulipas miettimistä eipä oo mieleen tullu sen takia naimisiin meno....kukas sillä todistais sitte lapsen isyyden,heh aika jännä juttu!
no tästä isyydestä ny ei epäilystä oo,mut vähä alko "pelottamaan" noi niiden utelut.... :ashamed: :headwall:

 

milloin se aika varataan, heti kun lapsi on syntynyt vai milloin? maistraattiinko vai minne? meilläkin tämä edessä ensi vuonna...

 

Meihin otettiin yhteyttä viranomaistaholta tunnustusta varten. Tuli ehdotusaika ja jos ei se sopinu niin olisi pitäny itse soittaa ja vaihtaa aikaa.
Ensimmäistä tunnustaessa luettiin tarkkaan papereita ja yhdessä paperissa oli esm.ajanjakso, että oletko ollut sukupuoliyhteydessä miehesi kanssa ajanjaksolla esm.12.3-12.4.05. Selvittivät siis isyyttä. Oikeasti lapsemme ei saanut sinä ajankohtana alkuaan, koska oli ennenaikainen ja päivämäärät oli laadittu toteutuneen syntymän mukaan laskettuna Aluksi tosiaan kyseltiin ollaanko asuttu kauan yhdessä, kuten muillakin. Toista lasta tunnustaessa(sama mies,mut ei silloin naimisissa) laiteltiin vaan nimiä papereihin, monta nimmaria siis piti vääntää.

 

Meillä käytiin vaan juttelee sellasen tätin kanssa...
Tapaaminen meni näin: Mieheltä kysyttiin onko hän lapsen isä, vastasi kyllä. Täti kysy multa onko tämä lapsen isä. Sanoin että on. Mies allekirjoitti muutaman paperin, samoin minä. Mieheltä katottiin henkkarit ja täti sano ok. Sitten se vielä kysy multa, että haluanko vahvistuksena dna:n, no ei sellasii tarvitse. Täti vielä tarkensi, että minä en siis ole ollut kenenkään muun kanssa. Juu en ole ollut... Ja se oli sillä selvä! Onneksi olkoon. Kiitos ja näkemiin..
Seuraavalla viikolla tuli paperit kotiin.

Helppo nakki, ei mielestäni mitenkään nnöyryyttävää.. Ja kestikin sellaset 5 min kokonaisuudessaa...

 

Mun mielestä tunnustus tilanne oli aikasta kiusallinen! Ei meille mitään hirveen henk.koht. kysymyksiä esitetty, mutta silti tilanne oli jotenkin jännittynyt. Niin meidän kun virkailijan puoleltakin. Hirveen virallinen ja samaa asiaa kysytään monta kertaa, typerää! Mut ei se onnex kauaa kestä ja voihan siinä vähän kiertää totuutta jos ei halua tai muista ihan tarkkoja tapaamis päiviä. Eihän se niille kuulu ja mistä ne pystyy tarkistaan niitä! Mutta ikävä velvollisuus jos ei naimisissa ole!

 

NO siis hyvin yksin kertaista oli ainakin meillä paperiin nimet ja sillä selvä melkeimpa tietty juteltiin sit yleistä