Kertokaa hyvät naiset mistä asioista te olette kiinnostuneita ja millanen ihmisen pitää olla että te kiinnostutte siitä?

[help]

Ap, mistä asioista olet itse kiinnostunut? Mistä tykkäät jutella?

Heh.. pistit pahan

No siis omasta mielestä ihan tavallisista asioista.. näitä täällä tullu muiltakin esille.. lapset, sisustaminen, matkustelu, kirjat, leffat, musiikki, miehet, autot.. siis ihan tavallisista asioista..

ite tiiän että välillä oon todella rääväsuu, siis tulee semmosta juttua suusta että miehilläki posket kuumottaa.. omaan myös mustanhuumorintajun ja se on liikaa monille.. ehkä mun puhetapa on liian haastava.. kaikki ei aina ymmärrä että mie keskustelen, luulevat että kinastelen vaikka oikeesti olen kiinnostunu kuulemaan toisten mielipiteet.. keskustelen vaan toisinaan kiivaasti ja se sitten otetaan loukkauksena Joskus "haukuttu" että mulla liian vahvat mielipiteet.. plääh.. oppinu varomaan ja pidänki monesti sitte vaan turpani kiinni..

 

[help]

Mulla on kaks vähän sama juttu, eli small talk ei meinaa sujua sitten millään, syvällisemmät aiheet sen sijaan luonnistaisikin, mutta ei niistä kukaan halua keskustella. Jutut pyörii juoruissa, muodissa ja muussa paskassa. Ketä sellainen jaksaa kiinnostaa?

no multa kyllä tuo small talk sujuu.. mistä sie olet kiinnostunu?

 

[Halikatti]

Mä voisin huolia sut kaverikseni Jutut on joskus aika jätkämäisiä ja kiinnostavat asiat hyvin epä-äidillisiä.

heh mulla kun jutut menee laidasta laitaan ja en aina olla niin aikunen niin se tuntuu olevan joillekkin liikaa.. plääh.. tympii..

Itse olen aluksi oudossa porukassa hiljainen sivusta seuraaja, haluan ensin nähdä millaisia muut ovat etten vaan erehdy tutustumaan tapailuasteelle jonkun ihme hyypiön (=täysin eri maailmasta olevan) kanssa. Noloa sitten yrittää päästä eroon uudesta kaverista kun ei kiinnosta.

Ihme hyypiö jos on eri maailmasta kuin sinä? Onko ne sulle jotain hyypiöitä, hylkiöitä?

 

[vieras]

Mulla on kaks vähän sama juttu, eli small talk ei meinaa sujua sitten millään, syvällisemmät aiheet sen sijaan luonnistaisikin, mutta ei niistä kukaan halua keskustella. Jutut pyörii juoruissa, muodissa ja muussa paskassa. Ketä sellainen jaksaa kiinnostaa?

no multa kyllä tuo small talk sujuu.. mistä sie olet kiinnostunu?

Hmm, no esim. luonto, liikunta, kirjallisuus, opiskelu, poliittinen/yhteiskunnallinen tilanne, ajankohtaiset ilmiöt kuten urheilutapahtumat tai vaikka euroviisut ja miehet tietysti. Mulla on kans huumori ajoittain hyvinkin mustaa ja viljelen paljon sarkastisia kommentteja, joita suurin osa ei edes tajua/ymmärrä, pidän myös pelleilystä/söpöilystä/höpöilystä.

 

[Rötvis]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

 

[help]

viljelen paljon sarkastisia kommentteja, joita suurin osa ei edes tajua/ymmärrä, pidän myös pelleilystä/söpöilystä/höpöilystä.[/quote]

samoin!! ja tuossapa se ongelma taitaa juurikin piileä ihmiset luulee että mää sanon jotain ihan tosissani ja ne ei osaa "lukea" sitä.. tai siis kuunnella oikein..

 

[Rötvis]

Mä voisin huolia sut kaverikseni Jutut on joskus aika jätkämäisiä ja kiinnostavat asiat hyvin epä-äidillisiä.

heh mulla kun jutut menee laidasta laitaan ja en aina olla niin aikunen niin se tuntuu olevan joillekkin liikaa.. plääh.. tympii..

Itse olen aluksi oudossa porukassa hiljainen sivusta seuraaja, haluan ensin nähdä millaisia muut ovat etten vaan erehdy tutustumaan tapailuasteelle jonkun ihme hyypiön (=täysin eri maailmasta olevan) kanssa. Noloa sitten yrittää päästä eroon uudesta kaverista kun ei kiinnosta.

Ihme hyypiö jos on eri maailmasta kuin sinä? Onko ne sulle jotain hyypiöitä, hylkiöitä?

Hyypiötäkään ei tarvitse ajatella niin syvällisesti että se tarkoittaisi mun puheissa hylkiötä. Kunhan nyt vaan puhuin tässä yhteydessä ihmisistä sillä nimityksellä. Relaa vähä

 

[help]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

juu niin meilläki on apinoita ja kauhukakaroita jne.. porukka kattoo sitten ihan hoomoilasena että mitävit??

multa on vielä oppimatta tuo vaikenemisen jalotaito.. niinhän sitä sanotaan että vaikeneminen on kultaa.. vaihtelevalla menestyksellä onnistun..multa vaan niitä sammakoita lipsahtaa

 

[Saraldo]

Mä keskustelen melkein aiheesta kuin aiheesta. Mutta sydäntä lähellä on tietty perheasiat, työasiat.... Mun on vaikea tulla sellaisen ihmisen kanssa juttuun, jolla ei ole tipan tippaa huumorintajua. Tai joka ajattelee kaikesta vain negatiivisesti. Tai joka vänkää olevansa oikeassa vaikkei tiedä asiasta yhtään mitään.

 

[Saraldo]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

juu niin meilläki on apinoita ja kauhukakaroita jne.. porukka kattoo sitten ihan hoomoilasena että mitävit??

multa on vielä oppimatta tuo vaikenemisen jalotaito.. niinhän sitä sanotaan että vaikeneminen on kultaa.. vaihtelevalla menestyksellä onnistun..multa vaan niitä sammakoita lipsahtaa

Tuo on mullekin tyypillistä . Parhaimpien juttukavereiden kanssa voi jutella tyyliin "jättäisinkö lapset tänään kauppaan myytäväksi vai onko ne pakko ottaa kotiin mukaan", mutta kaikkien huumorintaju ei oikein kestä tuollaista.

 

[Halikatti]

Millainen ihmisen tulee olla, että kiinnostuisin?

Ainakin ystävällinen silleen alkuun, ettei heti pelota pois ja tuu sellainen olo, että tuo inhoo mua. ( mulle tulee varmaan liiankin herkästi semmoinen pelko) Sit tietysti jotain yhteistä sais olla sopivassa määrin ja et tulee sellainen orastava "yhteenkuuluvuuden tunne" jonka voi ajatella olevan molemmminpuolista. Silloin ainakin kiinnostuisin!

 

[help]

Mä keskustelen melkein aiheesta kuin aiheesta. Mutta sydäntä lähellä on tietty perheasiat, työasiat.... Mun on vaikea tulla sellaisen ihmisen kanssa juttuun, jolla ei ole tipan tippaa huumorintajua. Tai joka ajattelee kaikesta vain negatiivisesti. Tai joka vänkää olevansa oikeassa vaikkei tiedä asiasta yhtään mitään.

Joo tää onki vaikee tää huumorintaju osio.. ihmisillä on niiiiiiin erit ajatukset huumorista.. itekki kattoo joskus jotain kuivaa tyyppiä että hei haloo mikä oli jutun pointti ja se taas kattoo että tuo on kyllä ihan pimee tapaus..

 

[help]

Millainen ihmisen tulee olla, että kiinnostuisin?

Ainakin ystävällinen silleen alkuun, ettei heti pelota pois ja tuu sellainen olo, että tuo inhoo mua. ( mulle tulee varmaan liiankin herkästi semmoinen pelko) Sit tietysti jotain yhteistä sais olla sopivassa määrin ja et tulee sellainen orastava "yhteenkuuluvuuden tunne" jonka voi ajatella olevan molemmminpuolista. Silloin ainakin kiinnostuisin!

 

[help]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

juu niin meilläki on apinoita ja kauhukakaroita jne.. porukka kattoo sitten ihan hoomoilasena että mitävit??

multa on vielä oppimatta tuo vaikenemisen jalotaito.. niinhän sitä sanotaan että vaikeneminen on kultaa.. vaihtelevalla menestyksellä onnistun..multa vaan niitä sammakoita lipsahtaa

Tuo on mullekin tyypillistä . Parhaimpien juttukavereiden kanssa voi jutella tyyliin "jättäisinkö lapset tänään kauppaan myytäväksi vai onko ne pakko ottaa kotiin mukaan", mutta kaikkien huumorintaju ei oikein kestä tuollaista.

No niinpä!!

 

[Saraldo]

Mä keskustelen melkein aiheesta kuin aiheesta. Mutta sydäntä lähellä on tietty perheasiat, työasiat.... Mun on vaikea tulla sellaisen ihmisen kanssa juttuun, jolla ei ole tipan tippaa huumorintajua. Tai joka ajattelee kaikesta vain negatiivisesti. Tai joka vänkää olevansa oikeassa vaikkei tiedä asiasta yhtään mitään.

Joo tää onki vaikee tää huumorintaju osio.. ihmisillä on niiiiiiin erit ajatukset huumorista.. itekki kattoo joskus jotain kuivaa tyyppiä että hei haloo mikä oli jutun pointti ja se taas kattoo että tuo on kyllä ihan pimee tapaus..

Juu, vaatii aika lailla tunnustelua jonkun uuden ihmisen kanssa, että millaista juttua uskaltaa heittää... Mä mokasin kerran töissä aika lahjakkaasti. Mulla saattaa sadattelu olla usein sellaista uskonnollisvivahteista, eli perkeleet ja jumalistet tulee aika suvereenisti. Voi herranjumala ja jessus sentään on ihan jatkuvassa käytössä. No kuis ollakaan meillä oli töissä vierailevana työntekijänä nainen, joka oli hyvinkin harras uskovainen :ashamed: . Sain sitten myöhemmin kuulla, että se oli välillä katsonut mua aika epätoivoisesti...

 

[Wicked Mary]

no mua kiinnostaa monet asiat, ja keskustelen mielelläni uskonnoista, politiikasta, musiikista, lapsista,kaikesta ihmisenä elämiseen ja olemiseen liittyvästä (ei tarkoita juoruilua), kaikesta turhamaisesta kuten vaatteista, koruista, meikeistä, ns yliluonnollisista asioista ja hitsi vieköön vaikka mistä.
Ja olen vähän niinkuin ap, tunnen itseni usein toisten naisten joukossa ulkopuoliseksi, herra ties miksi...ja tästä syystä välttelen suuria ryhmäkokoontumisia

 

[Rötvis]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

juu niin meilläki on apinoita ja kauhukakaroita jne.. porukka kattoo sitten ihan hoomoilasena että mitävit??

multa on vielä oppimatta tuo vaikenemisen jalotaito.. niinhän sitä sanotaan että vaikeneminen on kultaa.. vaihtelevalla menestyksellä onnistun..multa vaan niitä sammakoita lipsahtaa

Tuo on mullekin tyypillistä . Parhaimpien juttukavereiden kanssa voi jutella tyyliin "jättäisinkö lapset tänään kauppaan myytäväksi vai onko ne pakko ottaa kotiin mukaan", mutta kaikkien huumorintaju ei oikein kestä tuollaista.

No niinpä!!

Ja vain harvoille ja valituille voi sanoa että oota mä heitän nää kakarat yhtäkkiä sänkyyn, tuu kohta hakeen niin mennään kaljalle

 

[juu]

naiset jotka juoruavat ja jauhavat paskaa pääsevät hyvin mukaan toisten naisten yhteisöön ja sama pätee sitten miehilläkin. Jos ei halua jauhaa paskaa muisat, ei yleensä pääse piireihin, näin yksinkertaista.

 

[help]

Mä keskustelen melkein aiheesta kuin aiheesta. Mutta sydäntä lähellä on tietty perheasiat, työasiat.... Mun on vaikea tulla sellaisen ihmisen kanssa juttuun, jolla ei ole tipan tippaa huumorintajua. Tai joka ajattelee kaikesta vain negatiivisesti. Tai joka vänkää olevansa oikeassa vaikkei tiedä asiasta yhtään mitään.

Joo tää onki vaikee tää huumorintaju osio.. ihmisillä on niiiiiiin erit ajatukset huumorista.. itekki kattoo joskus jotain kuivaa tyyppiä että hei haloo mikä oli jutun pointti ja se taas kattoo että tuo on kyllä ihan pimee tapaus..

Juu, vaatii aika lailla tunnustelua jonkun uuden ihmisen kanssa, että millaista juttua uskaltaa heittää... Mä mokasin kerran töissä aika lahjakkaasti. Mulla saattaa sadattelu olla usein sellaista uskonnollisvivahteista, eli perkeleet ja jumalistet tulee aika suvereenisti. Voi herranjumala ja jessus sentään on ihan jatkuvassa käytössä. No kuis ollakaan meillä oli töissä vierailevana työntekijänä nainen, joka oli hyvinkin harras uskovainen :ashamed: . Sain sitten myöhemmin kuulla, että se oli välillä katsonut mua aika epätoivoisesti...

auts!! olipas noloa, mutta vois sattua ihan samanlailla just mulle

 

[Saraldo]

naiset jotka juoruavat ja jauhavat paskaa pääsevät hyvin mukaan toisten naisten yhteisöön ja sama pätee sitten miehilläkin. Jos ei halua jauhaa paskaa muisat, ei yleensä pääse piireihin, näin yksinkertaista.

Tuokin on kyllä valitettavan totta. Jos osaa juoruamisen jalon taidon, niin ystäväpiiri on taattu. Täytyy vaan muistaa kohtuus siinäkin...

 

[help]

no mua kiinnostaa monet asiat, ja keskustelen mielelläni uskonnoista, politiikasta, musiikista, lapsista,kaikesta ihmisenä elämiseen ja olemiseen liittyvästä (ei tarkoita juoruilua), kaikesta turhamaisesta kuten vaatteista, koruista, meikeistä, ns yliluonnollisista asioista ja hitsi vieköön vaikka mistä.
Ja olen vähän niinkuin ap, tunnen itseni usein toisten naisten joukossa ulkopuoliseksi, herra ties miksi...ja tästä syystä välttelen suuria ryhmäkokoontumisia

no silläkin olen saanu aikaseksi silmänmuljautuksia kun olen sanonu että mulle on aivan sama mitä uskontokuntaa ihminen edustaa kuhan se tuntuu hänestä itestään hyvältä..

 

[help]

Mä puhun myös aika rääväsuisesti. Jos vaikkapa lapsista kyse niin puheissani saatan puhua heistä kakaroina, äidin pikku perkeleinä yms. Muut eivät aina ymmärrä että rakkaitahan ne munkin lapset ovat enkä pahalla tarkoita. Se vain on mun tyyli.

Eriävää mielipidettäni en aina ilmaise. Riippuu tilanteesta mutta silloin jätän sanomatta jos se nolostuttaisi vastapuolen tai syntyisi riita. Riittää että tiedän itse oman mielipiteeni eikä kaikesta sitä paitsi tarvitse olla mitän mieltä.

juu niin meilläki on apinoita ja kauhukakaroita jne.. porukka kattoo sitten ihan hoomoilasena että mitävit??

multa on vielä oppimatta tuo vaikenemisen jalotaito.. niinhän sitä sanotaan että vaikeneminen on kultaa.. vaihtelevalla menestyksellä onnistun..multa vaan niitä sammakoita lipsahtaa

Tuo on mullekin tyypillistä . Parhaimpien juttukavereiden kanssa voi jutella tyyliin "jättäisinkö lapset tänään kauppaan myytäväksi vai onko ne pakko ottaa kotiin mukaan", mutta kaikkien huumorintaju ei oikein kestä tuollaista.

No niinpä!!

Ja vain harvoille ja valituille voi sanoa että oota mä heitän nää kakarat yhtäkkiä sänkyyn, tuu kohta hakeen niin mennään kaljalle

todella harvoille onneks niitä on siunaantunu omaan piiriin edes muutama

 

[help]

naiset jotka juoruavat ja jauhavat paskaa pääsevät hyvin mukaan toisten naisten yhteisöön ja sama pätee sitten miehilläkin. Jos ei halua jauhaa paskaa muisat, ei yleensä pääse piireihin, näin yksinkertaista.

ok eli jauhamaan paskaa siis

 

[Wicked Mary]

no mua kiinnostaa monet asiat, ja keskustelen mielelläni uskonnoista, politiikasta, musiikista, lapsista,kaikesta ihmisenä elämiseen ja olemiseen liittyvästä (ei tarkoita juoruilua), kaikesta turhamaisesta kuten vaatteista, koruista, meikeistä, ns yliluonnollisista asioista ja hitsi vieköön vaikka mistä.
Ja olen vähän niinkuin ap, tunnen itseni usein toisten naisten joukossa ulkopuoliseksi, herra ties miksi...ja tästä syystä välttelen suuria ryhmäkokoontumisia

no silläkin olen saanu aikaseksi silmänmuljautuksia kun olen sanonu että mulle on aivan sama mitä uskontokuntaa ihminen edustaa kuhan se tuntuu hänestä itestään hyvältä..

naiset yhteisönä/ryhmänä ovat monimutkaisia, teit niin tai näin, se on kuitenkin väärinpäin, ja jos kerrankin teet sen virheen ettet sulaudu yleisesti hyväksyttyyn muottiin, jäät ikuisesti ulkopuolelle

t. nimim. kokemusta on

 

[Rötvis]

naiset jotka juoruavat ja jauhavat paskaa pääsevät hyvin mukaan toisten naisten yhteisöön ja sama pätee sitten miehilläkin. Jos ei halua jauhaa paskaa muisat, ei yleensä pääse piireihin, näin yksinkertaista.

Tuokin on kyllä valitettavan totta. Jos osaa juoruamisen jalon taidon, niin ystäväpiiri on taattu. Täytyy vaan muistaa kohtuus siinäkin...

Mistä menee juoruoamisen raja? Jotkut tuntuvat ottavan juoruamisena senkin kun jonkun nimi mainitaan ohimennen puheissa. "Kävin eilen shoppailemassa ja löysin edulliset kengät pojalle. Maijankin näin pitkästä aikaa, ei olla vuosiin nähty. Silläkin oli jo 2 lasta..... Ne kengät oli muuten tosi siistit" Juoruilinko siis Maijasta?