Ihan säälittää tämä keskustelu.
Ensinnäkin keskustelu lasten leikkimisestä pihalla ei ole missään nimessä verrattavissa sotkemiseen, varastamiseen tai muuhun ilkivaltaan. Mielestäni järjen saa pitää tälläkin palstalla mukana, eikä mennä liiallisuuksiin. On täysin itsestäänselvyys, että mikäli joku ei noudata hyvän ja turvallisen leikkimisen sääntöjä, hänelle voidaan tarvittaessa huomauttaa tai vaikka sitten häätää pois. Mutta että lapset leikkimässä keskenään on jollekin äärimmäisen puistattavaa, niin kyllä on pienet murheet.
Itse olen lapsuuteni leikkinyt niin omalla kuin toisten pihoilla ja hauskaa on ollut. Ei minusta silti tullut rikollista tai vandalistia, eikä elämässäni muutoinkaan mene huonosti. Lapseni on onnellisia ja itsekin sitä olen. Asumme 104 asunnon taloyhtiössä ja lapsia siihen määrään asuntoja riittää jos jonninmoista. Kukaan ei ole täydellinen mutta ei minulla ainakaan riitä aikaa kytätä ikkunasta onko se meidän naapurin Pekka nyt leikkimässä siinä meidän pihalla vai onko kyseessä joku vieras lapsi. Ja vaikka kyseessä olisikin vieras lapsi niin
ei minulla ole sydäntä mennä häätämään LEIKKIVÄÄ lasta pois. Jos hänellä on onni meidän hiekkalaatikolla, niin hieno juttu.
Ja mitä itsekkyyteen tulee, niin kumman lapsesta se itsekäs kasvaa; minun, joka osaa jakaa vai sinun, jolle opetetaan vain ja ainoastaan itsekeskeisyyttä ja jakamisen jalon taidon kieltämistä? Ei nimittäin ole itsekeskeisyyttä haluta leikkiä muuallakin kuin omassa pihassa. Ei lapsi ole itsekäs, jos se haluaa leikkiä muidenkin lasten kanssa tai muiden pihojen hiekkalaatikolla. Ei lapsi ole itsekäs, jos hänen maailmaansa kuuluu muutakin oma piha.
Hän on silloin lapsi!
On se kumma, kun ennen vanhaa lapset saivat olla lapsia... niin meidän kuin teidänkin pihallanne
