kerronko sairaudestani lapsille?

[......]

minulla on 5v. oma lapsi ja 9v. ja 7v. lapsipuolet.sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.tällä hetkellä olen kk sairaslomalla töistä.masennus.lapseni on ollut mukana kun olen hakennut sairaslomatodistuksen.ja kysynnyt miten olet kipeä,kun et töihin mene?en ole oikeestaan siihen mitään vastannut.kerran kysyi miksi nukun niin paljon?toisaalta tahtoisin kertoa mutta ei minun lapseni ainakaan vielä ymmärtäisi "kokonaan" asiaa.ja sitten jos kertoisin lapsipuolille he varmasti sanoisi äitilleen siitä asiasta.mutta se on varma että viimeistään teiniaikana kerron..tai kun ovat 18.v.olen ollut sairaalahoidossa,sillon lapsille sanottiin että olen ystäväni luona,että ystävä tarvitsee apua ja minä autan.sillon lapset olivat nuorempia.

 

[ev]

ehkäpä se sun osalta näkyy jo päällepäinkin

ainakin kirjoittamistyylistäsi jotenkin huomaa, ettei oo "kaikki kotona"

tsemppii sulle! mä kertoisin

 

[fifiia]

Valehtelisi en lapselle (enkä muillekaan), mutta ei varmasti pienelle tarvitse koko sairaskertomusta kertoa. Voimia :hug:

 

[vieras]

Kertoisin pieninä annoksina lapsen käsityskyvyn mukaan. Jos läväytät kaiken heti kerralla. lapsi vaan pelästyy kamalasti. Tuossa sairaudessa on huonompia ja parempia kausia, joten varmaan vaan tilanteen mukaan. Mitä ihmettä tuo edellinen "ei kaikki kotona" oikein tarkotti?

 

[juuh]

Mun mielestä on tosi väärin valehdella lapselle ja kertoa noita "oli kaveria auttamassa" juttuja. Lapsi tulee törmäämään tähän asiaan monesti vielä ja olisi hyvä, jos asiasta puhuttaiiin avoimesti ja lapsi saisi jonkinmoiset eväät kertoa asiasta myös muille. Ei ole kiva kuulla koulukavereilta, että "sun äitis on ollu pöpilässä", kun itse ei tiedä asiasta mitään. Mielenterveystoimistosta tms. paikoista saa kyllä ohjeita, miten kertoa asiasta lapselle, kysy kun seuraavan kerran käyt lääkärissä tai soita nyt heti ja kysy!

Tsemppiä!

 

[juuh]

Mun mielestä on tosi väärin valehdella lapselle ja kertoa noita "oli kaveria auttamassa" juttuja. Lapsi tulee törmäämään tähän asiaan monesti vielä ja olisi hyvä, jos asiasta puhuttaiiin avoimesti ja lapsi saisi jonkinmoiset eväät kertoa asiasta myös muille. Ei ole kiva kuulla koulukavereilta, että "sun äitis on ollu pöpilässä", kun itse ei tiedä asiasta mitään. Mielenterveystoimistosta tms. paikoista saa kyllä ohjeita, miten kertoa asiasta lapselle, kysy kun seuraavan kerran käyt lääkärissä tai soita nyt heti ja kysy!

Tsemppiä!

 

[......]

nii samaa kans mietin että mitä toi "ei kaikki kotona" tarkoitti.vissiinki taas tätä kun kirjotan pienellä kaikki.siitä aina valitetaan.sairastuin tähän,kun tyttöni syntyi 5.vuotta sitten.ja hyvin oon pystynny kasvattaa,kenelläkään ei ole ollut sanomista.ei sosulla,neuvolassa,ym.ja 2vuotta yksin kasvatin.

että äitina olen hyvä,ja kumminkin työelämmäsäkin,että kyllä mulla on "kaikki kotona",vaikka sairas olen.

 

[Anna]

Ihan sama vika täällä.

Meillä miehen vanhemmat lapset tietää, kuin myös minun 9-vuotias. Tietää myös mitä minä sairastan ja miten se vaikuttaa. eli tällä hetkellä ei mitenkään.

Pienimmillekin kerron kunhan aika on sopiva, ei ne vielä edes tajuaisi kun 4-ja 1-vuotiaat on.

Olen ollut myös pitkäkestoisilla osastojaksoilla, jolloin poika on tiennyt missä minä ole, pienimmille sanottu vain että äiti on sairaalassa.

Ei kukaan lapsista ole mitenkään ihmeksinyt, mielensairaudet on sairaita siinä missä muutkin. Mitäpä sitten jos miehen lapset kertovat äidilleen? Meillä kyllä miehen entinen puoliso tietää, ihan hyväkin koska itehän ei niitä muutoksia niin huomaakkaan. Vaikka kin välillä ahisti se päivittäinen kyttäys

 

[L]

sano lapsille vaikka että on pääkipeänä, ja siksi tarvitse lepoa ja et voi käydä toissä. Pää kipeänä kun voi tehdä ruokaa tms mitä masentuneenakin voi tehdä. Näin lapset eivät puhu sairausdestasi ympäri kylää. Tai jos puhuvat, niin tuo pääkipu on aika yleistä ja ymmärrettävää, että äiti lepää kun sillä on pääkipeä. Migreeni on tosi yleistä!

 

[......]

KIITOS Anna=),ja teille muillekin rohkasuista.Aijon kertoa lapsille.