Kerronko kaverille?

[hankalaa]

Plussasin eilen neljän kuukauden yrityksen jälkeen ja nyt mietin, että voinko pitää suuni supussa asiasta ultraan saakka? Hyvä kaverini tietää yrityksestämme ja heillä on ollut vauvatoiveita muutama kuukausi meitä pidempään. Tiedän, että hän kertoisi omasta plussastaan minulle heti, mutta itse haluaisin odottaa ultraan asti ja kertoa kaikille sukulaisille ja ystäville sitten yhtäaikaa. Mitä olette mieltä tilanteesta. Suuttuukohan kaverini jos jätän kertomatta? Olemme kuitenkin olleet toistemme tsemppaajia tässä muutaman kuukauden, mutta tekeekö se hänestä etuoikeutetun tietämään asiasta jo nyt? Mieheni on kertomista vastaan. Pystynkö edes salaamaan asian vai alkaako masu näkyä miten pian?

 

[mk]

Oikein paljon onnea odotukseen!!

Tämä nyt on vaan mun mielipide, mutta en ymmärrä miksi sitä tietoa pitää pantata lähipiiriltään?
Mulla on hyvin tiivis kaveripiiri ja soitellaan ja nähdään useita kertoja viikossa. Osalla ystävistäni on lapsia, osalla ei, osa yrittää niitä hankkia. Kerroin parhaalle ystävälleni samana päivänä kun plussasin, lopuille muutamaa päivää myöhemmin. Olisi herättänyt ihmetystä, miksi olen niin väsynyt, etten jaksa evääni letkauttaa, miksen lähde mukaan baariin jne. Toisaalta halusin, että kaikki tietävät heti, koska keskenmenon riski on kuitenkin olemassa. Olisi ainakin ollut tukea ympärillä, eikä olisi tarvinnut selitellä pahaa mieltä.
Mies oli sitä mieltä, että ei kerrota vasta kun alkaa suunnileen maha näkyä, mutta ymmärsi kyllä perusteluni ja hänelle asia oli ok lopulta.

 

[...]

Eiköhän tuo kertominen ole ihan sinun ja miehesi välinen asia. Jos teistä tuntuu, että haluatte odottaa ensimmäiseen ultraan niin odottakaa. Kyllä ihmisten pitäisi, myös hyvän ystävän, ymmärtää, että haluatte ensin varmistua että kaikki on ok.

 

[sinikukka]

Jos ystäväsi tietää yrityksestä, saattaa myös arvata. Näin meille kävi

 

[Tyttö]

Ensiksikin onnea!

Itse kerroin lähimmille ystävilleni heti plussattuani. Oli ihanaa päästä jakamaan niin iso ja iloinen uutinen ystävieni kanssa. Vastaavasti keskenmenon sattuessa olisi lähellä ollut ihmisiä, joiden kanssa olisin menetystä voinut itkeä saaden tukea ja voimia. Pettymykset ja ilot ovat osa elämää ja niiden jakaminen ystävien kanssa tekee elämästä parempaa. Ainakin minun mielestäni.

En tiedä, kuinka läheinen olet ystäväsi kanssa, mutta itse koen, että hyvä ystävyyssuhde syntyy asioiden ja tunteiden jakamisesta. Itse olisin ainakin hiukan pettynyt, jos lähimmistäni ystävistäni joku salaisi näin ison elämän mullistuksen. Totta kai ymmärtäisin, mutta samalla miettisin, enkö ole luottamuksen arvoinen. Ja aina auttaa, kun pohtii asiaa toisin päin. Miltä sinusta tuntuisi, jos ystäväsi toimisi tietyllä tavalla?

 

[Ulpu]

Itse ehkä kuitenkin tiedät parhaiten, kerrotko vai etkö, vaikea on neuvoa antaa...

Mutta tuohon masun näkymiseen kommentoin sen verran, että ei näy vielä pitkään aikaan, mulla alkoi muistaakseni housut ahdistaa joskus rv16 pintaan. Tietysti, jos tulee turvotusta, pahoinvointia tms. niin voi olla, että paljastut, vaikka yrittäisitkin salata.
Onnea plussasta!!!

 

[No]

No mä oon kertonut niille alkuraskaudessa, joille kertoisin myös mahdollisesta keskenmenosta. Tuo on ollut ihan hyvä periaate, varsinkin, kun 2 ensimmäistä menikin kesken...Tosin pahoinvoinnin ja nopean masunkasvun takia moni on arvannut kertomattakin

 

[Helen]

Hei!

Oikein paljon onnea plussauksen johdosta!! Odottaminen on kivaa aikaa!

Itse olen kertonut hyville ystävilleni. Ajattelin kuten muutkin, että mikäli jotain ongelmia tulee, tukeudun kuitenkin ystäviini. Kerroin jopa omille vanhemmilleni, mutta tiesin heidän olevan hössöttämättä.

Kunnioita kuitenkin myös miehesi mielipidettä, olettehan yhdessä odottamassa vauvaa. Jos miehellesi on tärkeää, ettette kerro, niin jättäisin kertomatta. Ainahan voitte keskustella ja ""vääntää kättä"" asiasta.

Mites, jos menisitte yhdessä varhaisultraan ja kertoisitte sitten? Varhaisultraan pääsee jo ymmärtääkseni noin rv7 paikkeilla. Silloin kuulette sydänäänet ja näette, että alkio on kiinnittynyt oikeaan paikkaan, eli ettei kyseessä ole tuulimuna raskaus. Näin ei tarvitse odotella sitä ekaa ultraa, joka olisi vasta n. viikolla 12.

Ja kokemuksesta voin kertoa, että aika kuluu todella hitaasti!! Voi olla, että et millään jaksa odottaa ultraan saakka kertomistasi.

Masun kasvu on aika yksilöllistä, mutta olen todella ihmetellyt, kuinka ihanasti olen saanut hämättyä omaa tilaani. Mitään ei vielä näy (olen rv 8) ja oletan, ettei se masu nyt ihan heti sieltä pongahda.

Seuraavasta linkistä muuten löydät sellaisen kivan raskauskalenterin ( ja muutkin palstalla vierailijat varmasti pitävät linkistä). Jokaisessa viikossa on kuva, miltä vauva näyttää milläkin viikolla. Sivusto on englannin kielinen, mutta kiva. Sieltä löytyy myös kuvia odottavista äideista ja heidän mahoistaan eri raskausviikoilla. ...Mutta huomattakoon tässäkin, että amerikassa kaikki on suurempaa... En ymmärrä kuinka niiden masut on niin isoja, vaikka ne olisi tosiaan vasta raskausviikolla 10, eli katso kriittisellä silmällä.

http://pregnancy.about.com/

 

[-]

En kertoisi raskaudesta,jos mies ei sitä halua.Mut ei se masu näy vielä pitkään aikaan,ei ennen 12 vkoa varmastikaan ensimmäisessä raskaudessa.
Pahoinvoinnit voi kyllä alkaa aiemmin ja väsymys...

 

[Julietta]

Mullakin oli se periaate, että kerroin raskaudesta niille, joille olisin kertonut mahdollisesta keskenmenostakin.

Tulevan isän toiveita pitää tietysti kunnioittaa, muttei se vauva kuitenkaan miehen masussa asu, joten kertomispäätös kuuluu äidille.

Etäisemmille tuttaville selittelin pahoinvointia ja väsymystä 'pitkällä flunssalla', alkoholista kieltäytymistä sillä, että 'pitää siirrellä autoa'. Ei noita juttuja kauaa huvita keksiä.

 

[up]

up