Kerron elämästäni ja toivon vastauksia PALJON, kitos!

rakastuimme kolme vuotta sitten,muutimme yhteen, tulin raskaaksi yhteisestä päätöksestä ja elämä oli ihanaa, siihen asti kun olin kolmella kuukaudella raskaana ja mies suutel toista naista minun nähden...ero oli lähellä, mutta annoin viimisen mahdollisuuden..muutuin itse paljon, hymy katosi.

Kolme kertaa mies on tullut päissään kotia, kahtena kertana saanut reikiä senään, olen auttanut hänet sänkyyn...aamulla oli isot tappelut ja kerran hän tönäsi minut ja lensin maahan, hän halusi erota, joten aloin pakkaamaan, hän kuitenkin pyysi anteeksi ja annoin, pikku hiljaa syy kaikkeen olin minä...reijät seinissä oli kuulemma minun aiheuttamia...

hän lopetti viinan juonnin ja 2kk on ollut selvinpäin...mutta pian on pikkujoulu aika ja ajatuskin pelottaa minua.

Minulla on ennestään kaksi lasta ja hän komentelee niitä aika paljon, käskee olla hiljaa ja pysymään huoneessa kun hän itse haluaa nukkua.. itse yleensä otan lapset ja menemme ulos, en halua että lapset kärsii..Lapset ovat energisiä ja itse en saa kuria paljon, kun äitiä ei uskota, joten miestä he uskovat hyvin, joskus vain menee liian pitkälle..
Hän on agressiivinen väsyneenä, työntää minut pois, haukkuu minua muka leikillään, itse olen omasta mielestäni kaunis, ylipainoa ei ole, mutta silti minun pitäisi kuntoilla yms..en kerkeä koska kolmea lasta hoidan kotona, teen ruoat, joita hän haukkuu..

Ennen pystyin puhumaan mistä sattuu, nykyään en saa suutani aukaista "ole hiljaa"-sana tulee aina.. hän ei halua jutella mistään...
hän kuulemma rakastaa minua, mutta minä teen kaiken kotona, suhteessa, silti en saa edes kiitosta, vaan palvelen häntä.. Hän on ihana yhteiselle lapsellemme, mutta silti minua pelottaa mitä seuraavaksi?

riideltyämme aina ollaan eroamassa, tai pakkaamasssa tavaroita..sitten hän katuu ja yrittää minut saada hyvälle tuulelle seksillä...

Itken paljon nykyään, olen ahdistunut.

Hän on mustasukkainen, puhelinta seuraa, jos soitan jollekkin, hänen pitää saada tiettää kenelle soitan, kauanko puhuin, mitä puhuin, hän ottaa välissä puhelimeni mukaan töihin.. Facebook on paha paikka, en saa käydä siellä..

Hyväksyn nämä asiat lapsien takia, heillä ei ole isää, minä vain.. olen kamppaillut monien asioiden puolesta elämässä, ajattelin että nyt onni suosii vihdoin minua, häät pitäisi olla kesällä......

Joten kysyn teiltä "mikä miestä vaivaa"? Mitä minä teen???
 
Viestissä oli monenmonta asiaa , joiden tiimoilta itse olisin jo lähtenyt aikaa sitten.
Miksi haluat jatkaa ?
Miksi menisit naimisiin ?
Uskotko että miehesi käytös on oire tai väliaikaista ?
Väkivaltaa Sinun eiikä lastesi tulisi sietää hetkeäkään, ei sitä yhtäkään kertaa...

Voit ihan hyvin tarjota tasapainoisen elämän lapsillesi itsekin ja yksinkin .

Mitä hyvää miehesi tuo elämääsi ?
Entä lastesi elämään ?

Olen läheltä seurannut yhden 'rakkaustarinan' - joka hieman muistuttaa Sinun tarinaasi , se tarina päättyi todella huonosti.
 
Hyväksyn nämä asiat lapsien takia, heillä ei ole isää, minä vain.. olen kamppaillut monien asioiden puolesta elämässä, ajattelin että nyt onni suosii vihdoin minua, häät pitäisi olla kesällä......

Joten kysyn teiltä "mikä miestä vaivaa"? Mitä minä teen???
Älä kysy, mikä miestä vaivaa, kun toisia ihmisiä ei voi muut muuttaa.

Minä kysyn, että jos perustelusi siihen, miksi hyväksyt tuon on että lapsien takia, niin miksi ihmeessä haluat lapsiesi omaksuvan, että elämässä on ihan ok antaa kaiken maailman itsekeskeisten kusipäiden sanella, miten muu perhe elää?

Niin kuin joku jo sanoikin, niin ekan parin kappaleen jälkeen olis ollut hyvä lähteä kävelemään. Sitä kannattais harkita, jos pidät itseäsi jonkin arvoisena...
 
Älä kysy, mikä miestä vaivaa, kun toisia ihmisiä ei voi muut muuttaa.

Minä kysyn, että jos perustelusi siihen, miksi hyväksyt tuon on että lapsien takia, niin miksi ihmeessä haluat lapsiesi omaksuvan, että elämässä on ihan ok antaa kaiken maailman itsekeskeisten kusipäiden sanella, miten muu perhe elää?

Niin kuin joku jo sanoikin, niin ekan parin kappaleen jälkeen olis ollut hyvä lähteä kävelemään. Sitä kannattais harkita, jos pidät itseäsi jonkin arvoisena...
Sepä se kun itsetuntoni on täys nolla ja en pidä itseäni minkään arvoisena...
Mutta jos ihmistä voisikin muuttaa, mikä saisi ihmisen ymmärtämään teot?
 
Sepä se kun itsetuntoni on täys nolla ja en pidä itseäni minkään arvoisena...
Sä olet just hyvä semmosena kuin nyt olet. Sitten, kun itse tiedät sen, niin kukaan muu ei voi siihen mennä sanomaan mitään.

Mutta jos ihmistä voisikin muuttaa, mikä saisi ihmisen ymmärtämään teot?
Ei kannata yrittää hirveästi ihan vaan huvin vuoksi ymmärtää muiden ihmisten ongelmia, kun omalle itsellekään ei vielä ole elämässäsi ylimääräistä energiaa ja rakkautta. Sitten, kun itsellä on tarpeeksi hyvin asiat eikä oman elämän onnellisuus riipu kovin paljoa muiden ihmisten suopeudesta ja ymmärryksestä, on ns. varaa vähän kuunnella ja ymmärtää muitakin. Ehkä sun kohdalla vähän myöhemmin?
 
G
Sun aloitusviestistä päätellen sulla ei ole tossa suhteessa enää hyvä olla. Tollainen käytös mieheltäsi ei ole rakkautta, tee palvelus itsellesi ja lapsillesi ja lähde. Ansaitset parempaa :)
 
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähde pois.

Miehesi tuntuu olevan sanalla sanoen PASKA. Ei tuollaista tarvitse kestää. Tee itsellesi ja ennenkaikkea lapsille palvelus ja lähde pois. Lasten ei tarvitse nähdä tuollaista esimerkkiä kotona. Vaikka miehesi kuinka anelisi sinua jäämään, niin lähde silti. Varma on nimittäin että mies ei voi muuttua...

Jos vielä emmit päätöstäsi, niin lue vielä oma viestisi... siinä on kaikki syyt miksi lähteminen on ainoa vaihtoehto.
 
Lähde.Ansaitset onnen ja lapsesi ansaitsevat rauhallisen kasvu ympäristön.Se ottaa koville mutta kannattaa.Maailmassa on olemassa miehiä jotka kunnioittavat,arvostavat ja rakastavat.

Mies ei muutu,nimimerkillä kokemusta on! ainoa vaihtoehto on lähteä ja aloittaa uusi elämä :)
 
Vaikka "narsisti" on jo lähes inflaation kärsinyt muotisana, kuvauksesi miehesi käytöksestä sopii siihen minusta melko hyvin. Narsistinen persoonallisuushäiriö on siitä kärsivien läheisille aina tuskallinen ja jopa hengenvaarallinen ongelma, eikä siitä yleensä parannuta, päinvastoin narsistin käytös usein vain pahenee keski-ikää lähestyttäessä.

Tutki netistä narsismia, ehkä pääset miehesi käytöksen jäljille.

Kerrot myös, että oma itsetuntosi on nollassa. Minusta ihan ensimmäinen askel kohti parempaa elämää sekä itsellesi että lapsillesi olisi, että hakeutuisit itse terapiaan, vaikka lyhytkestoiseenkin. Tarvitset voimia ymmärtääksesi, että sinua täytyy kohdella paljon, paljon paremmin.
 
Luudan vartta miehelle!!

Nainen! Nyt itseäsi niskasta kiinni tavarat kasaan ja lapset parempaan paikkaan kasvamaan! Jos olet antanut aina miehellesi sen käytöksen anteeksi alat näyttää sen silmissä lapselliselta ja helpolta pitää - ei tuon naisen eteen tarvitse mitään tehdä. riittää että pyydän anteeksi ja nain sitä hieman ja kaikki on ennallaan!
Näin ei saa olla. Tämä mies syö sinua sisältäpäin, alistaa sinua, haukkuu sinua... se ei ole rakkautta. Teot puhuvat puolestaan. Miehesi saa vaikka kuinka hokea rakastavansa sinua mutta usko tai älä se on pelkkää puppua. Jos miehesi rakastaisi sinua oikeasti ei hän käyttäytyisi noin. Jos toista rakastaa ei sitä haukuta läskiksi, sitä ei lyödä, sen lapsia ei kohdella kuin vanhoja lapasia, naista ei laiminlyödä suhteessa noin.
Moni tähän kommentoinut on samaa mieltä kuin minä. Jätä vaikka se pahalta tuntuukin. Äläkä ota takaisin. Lapset tarvitsevat isän, mutta se ei riitä jos se on huono isä. Lapset tarvitsevat paljon huomiota osakseen pieninä eikä minusta ole oikein että niille huudetaan ja käsketään vain omaan huoneeseensa.

Elät pelossa, niin tekee sinun lapsetkin.
 
  • Tykkää
Reactions: kattimarri
Lähde niin kauan kuin hengissä lastesi kanssa pääset! Eräs exäni oli samanlainen ja kun lähdin lasteni kanssa(hän ei ollut isä) enkä suostunut palaamaan niin sitten alkoi perättömät ilmoitukset lastensuojeluun jne. sitten väheni kiusanteko kun näytin sille luuvitosta kaupan pihassa
 
Äh, kirjoitin Hiipukka sinulle niin pitkän vastauksen että tämä ruudukko lähes täyttyi, jonka jälkeen huomasin etten ollut kirjautunut sisään ja poks viesti hävisi. Yritän tiivistää nyt kirjoittamani asian kertaalleen tähän.

Ensinäkin, ihanaa huomata että myös muut ovat samanalaisessa tilanteessa kuin minä. Ei siis sinäänsä ihana tilanne, mutta luulin että olen ainoa hölmö nainen joka tällaista jaksaa edelleen katsoa. Minun tarinani on siinä mielessä erilainen, että lapsia meillä ei ole. Olemme yrittämässä koko ajan ensimmäistä lastamme ja suunnitteilla on kesällä isompi ja oma asunto sekä ennen lapsen syntymää naimisiin meno. Kun taoasin mieheni ja olimme seurustelleen vuoden ajan, hän oli ihana, huomioi minut, kehui minkä kerkesi. Kuljinkin pää pilvissä, ja omatuntoni oli kohdallaan. Nyt asiat ovat päälaellaan. Mieheni alkoi juomaan jossain vaiheessa hyvin paljon ja humalla muuttui hyvin aggressiiviseksi, töni minua, puhui rumia ja haukkui minkä kerkesi. Milloin olin huora, milloin lehmä yms. Joskus hän jopa riuhtoi minua kavereideni ja omien kavereidensa edessä muuten vaan, koska halusi ilmeisesti näyttää että olen alistettu hänen tahdolleen. Kerran yhteisen baari-iltamme jälkeen, olin niin vihainen hänen käytöksestään että olin koko seuraavan päivän poissa kotoa, enkä vastannut puhelimeen. Hän soitteli perääni minkä kerkesi, ja illalla kotiin palattuani ilmoitin hänelle lähteväni, mikäli juominen ei lopu. Ihme ja kumma sana meni perille ja juominen loppui. Hän ottaa silloin tällöin muutaman, mutta humalaan asti ei itseään juo ja hyvä niin.

Nyt hän on kuitenkin muuttunut hyvin ilkeäksi luonteeltaan, kotona hän kyllä tekee jonkin verran kotitöitä, mutta muuten kaikki suhteemme asiat jää minun niskoilleni. Riidan tullessa jompi kumpi on aina pakkaamassa ja sanasota on semmoinen että seinät tärisee. Nykyään olen riidan tullessa vain hiljaa, ettei pahempaa sotaa tulisi ja hän yleensä vaientaakin minut sanoin ole hiljaa tai turpa kiinni. Eipä siihen sitten mitään sanottavaa jää. Sen lisäksi että hän on ilkeä, hän passauttaa itseään ja osaa olla niin avuton kun vain pieni lapsi voisi. Tämä tilanteeni on tuhonnut itsetuntoni täysin ja yleensä poistun hänen haukkujensa jälkeen vain paikalta, menen sänkyyn, itken jonkun aikaa ja nukahdan. Aamulla herätessä mieli on edelleen maassa ja tätä jatkuukin päivästä toiseen.

Itse en haluaisi luovuttaa. Olen kysynyt mieheltäni päivittäin missä mättää ja mikä häntä vaivaa.. vastausta saamatta. Olen kuulemma vainoharhainen kun kuvittelen että hänen käytöksensä minua kohtaan on muuttunut. Väkivaltaa meillä ei enää ole, kun mies on jättänyt alkoholinkäytön, mutta henkistä väkivaltaa päivä toisensa jälkeen.

Miehini on myös siinä mielessä samanlainen kuin sinulla, että kyttää tekemisiäni jatkuvasti. Minun täytyy kellon tarkasti illalla kertoa missä olen päivän aikana ollut. Jos kännykkäni piippaa, hän tarkastaa sen ennen minua. Facebook on kauhea paikka, sinne minulla ei ole asiaa, ja jos siellä käyn en saa sinne mitään kirjoitella koska muille ei kuulu minun elämäni ja siihen liittyvät asiat. Ystävilleni en saa puhua suhteestamme, koska se ei kuulu heille vaan on minun ja mieheni välinen asia. yritän puolustautua sillä, että pääni on sekaisin ja minulla on paha olla, jonka takia pakko puhua jollekin, mutta keskustelu päättyy yleensä siihen että olen taas vainoharhainen ja hän käskee minun olla hiljaa.

Myös kun hän on muualla kun kotona, hän ei vastaa minulle puhelimeen tai sanoo olevansa kiireinen ja soittavansa takaisin pian, no parin tunnin odottelun jälkeen saan taas soittaa hänelle asiani. Hänen kiinnostuksensa minua kohtaan tuntuu olevan täysi nolla nykyään, ainakin siltä minusta tuntuu, mutta lasta ollaan hankkimassa yhteisestä päätöksestä ja tulevaa kotia ollaan jo katseltu ja suunnitteilla on vaikka mitä. Pelkään mitä tapahtuu kun suhteemme vakavoituu jälleen. Kun suutun näistä asioista hänelle, hän lepyttää minut tyylillään hyvin nopeasti ja annan hänelle hymyn jotta välttyisin riidalta. Näin elämme taas sovussa seuraavan vartin...

Anteeksi pitkästä viestistä, tuli niin suuri samaistumisen tunne viestin luettuasi, etten voinut olla vastaamatta. Viestisi on muutaman viikon vanha, mutta toivon että tavoitat vastaukseni ja kerrot onko tilanteessasi mitään muutosta. jos olet keksinyt selviytymiskeinon, kerro se minullekin. minäkin haluan pois tästä oravanpyörästä. Rakastan miehestäni suuresti, enkä halua luovuttaa....

Tsemppiä sinulle!!! :)
 
Pakko sanoa sinulle sendu että olen melkovarma, että miehelläsi on toinen nainen jonka hän osaa pitää hyvin piilossa sinulta. Lisäksi haluaisin kysyä sinulta mitä sinä saat suhteelta ja miksi ylipäänsä olette yhdessä? Siksikö, että miehesi haluaa sitä? Ja jotta puheeni ei olisi pelkää tuuleen huutelua niin voin kertoa omasta kokemuksesta, että ensimmäisessä avioliitossani olin onneton ja en tänäpäivänäkään osaa sanoa miksi siinä elin. Mutta nykyinen uusi avioliittoni on mahtava! Anna itsellesi lupa tehdä sellaisia päätöksiä, että olet itse onnellinen. Sinun vastuulla ei ole miehesi onnellisuus, vaan se on hänen vastuullaan. Rohkeutta tehdä isoja päätöksiä!
 
Kiitos kohteliaasta vastauksestasi. Oikeassa olet, rohkeutta tulisi kerätä. Olen miettinyt tuota pettämistäkin usein ihan muistakin syistä, näköjään rivien välistä tuli esille se tässäkin viestissäni. Joka tapauksessa kiitos :)
 
Luulen saatavani suhteelta paljon, omissa mielikuvissani luultavasti. Uskon jossain aivolohkon kohdassa että hän todella rakastaa minua ja muuttuu vielä entiselleen. Pidämme molemmat matkustamisesta ja matkustamme paljon, nytkin kesälomat lyöty lukkoon ja matkaa suunnitellaan. Siksi en tahtoisi uskoa että tämä ei ole se mitä hän haluaa kun kerran yhteisiä suunnitelmia vielä tehdään.. Huomasin itsekin että vastasin taas siihen mitä hän haluaa enkä siihen mitä minä haluan.. Huh! Haluan olla onnellinen ja haluan elää miehen kanssa jota rakastan, haluan tuntea itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi. Haluan myös todella selvittää tämän umpisolmun ja mennä eteenpäin. Olet itse hyvin vaativa ja aseman ns "ehtoja" hänelle missä teen väärin. En tietenkään huomio lopputuloksessa muuta kuin hänen virheensä. Aloitan koko prosessin peiliin katsomisella ja oman käytöksen muuttamisella, jos tämä ei tuota tulosta, kerään sen rohkeuden ja lähden pois...
 

Yhteistyössä