Muuttoa ollaan mietitty, harmittaa vaan, kun tässä on hyvät koulut ja kaikki palvelut lähellä. Vuokra on noussut useamman satasen tässä vuosien aikana. Olen katsellut asuntoja, vielä ei ole löytynyt mitään sopivaa.
Uutta työtä olen katsellut mol:in sivuilta jo jonkin aikaa. Niin on mieskin. Pari hakemusta olen laittanut, toivon kovasti, että joku niistä tärppäisi. Mulla ei ole epäilystäkään, että me ei pärjättäisi. Epäilen, että miestä kauhistuttaa nyt joku muu, kuin rahatilanne.
Aborttiin en todellakaan suostu, en missään nimessä. Lastemme syntymien välissä sain keskenmenon, se oli elämäni kauheimpia kokemuksia. Miehelle jo kiukkuisesti tiuskasin aikaisemmin, että jos jostain hankkiudutaan eroon, niin sitten se on se mies, ei vauva.