Kerroin lasten kavereiden äidille jättäneeni vl-uskon, hän sanoi ettei heidän lapset ehkä enää voi tulla meille :(

ja ylipäätään miettivät, saavatko heidän lapset enää olla meidän lasten kanssa, vapaa-ajallaan erityisesti. Näin mä vähän arvelin että tulee käymään, mutta toisaalta en olis millään uskonut. He siis ovat vl-perhe. Harmittaa tosi tosi paljon lasten puolesta, jos he menettää hyvät ystävänsä sen takia, ettei äiti enää kuulu vl-yhteisöön.

 

No mutta, saavat sitten varmasti elamansa aikana paljon uusia ei-vl-ystavia!
Tsemppia!

 

Ja tuo oli sinulle yllätys
Taitaa olla provo koko aloitus mutta vastaan silti,
nämä hihhuliyhteisöt vetää tiukasti yhtä köyttä ja sekaan ei mahdu muut.

 

No mutta kyllähän sä oelt tuon tavan tiennyt, vai onko tää provo?

 

No, kavereiden äidiltä voitaisiin muuten seuroissa tivata, miksei hän ole luopunut synnistään eli edelleen sallii lastensa olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät ole uskomassa. Se on tiukka paikka se.

 

Just joo. Meidän vl lapsilla ei ole edes muita kavereita ku ei uskovaisia.

 

Ja tuo oli sinulle yllätys
Taitaa olla provo koko aloitus mutta vastaan silti,
nämä hihhuliyhteisöt vetää tiukasti yhtä köyttä ja sekaan ei mahdu muut.

Ei ole provo, miksi olisi? Kuten sanoin, olin ajatellu että näin voisi käydä mutta en olis kuitenkaan uskonut näin käyvän. Saa nähdä millaiseksi tilanne ajan myötä menee.

 

[QUOTE="vieras";26317621]Just joo. Meidän vl lapsilla ei ole edes muita kavereita ku ei uskovaisia.[/QUOTE]

Aivan. Meillä on ollu sekä että. Tämä kyseinen perhe on muutenkin aina ollut erityisen "uskovainen", tai miten sen sanoisin... sinänsä en siis ihmettele sen äidin päätöstä.

 

No, kavereiden äidiltä voitaisiin muuten seuroissa tivata, miksei hän ole luopunut synnistään eli edelleen sallii lastensa olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät ole uskomassa. Se on tiukka paikka se.

Tosiaan, tämä äiti joutuu valitsemaan haluaako itsekin vl-yhteisön ulkopuolelle vai pysyä siellä porukassa mukana. Uskosta luopuneisiin yhteyden pitäminen käsitetään synniksi ja joka pitää yhteyttä tällaiseen vaarantaa tavallaan omankin uskonsa. Minä en ajattele näin, mutta tiedän että se on se yleinen käsitys asiasta.

Sinun lapsillesi löytyy varmasti uusia hyviä ystäviä mm. koulukavereista. Varmasti se ystävyydestä luopuminen surettaa, varsinkin kun on lapsista kyse ja päätös äidin, mutta en mä näe tuossa oikein vaihtoehtoja. Näkemysero on niin suuri, varsinkin sieltä vl- aidan toiselta puolelta katsottuna, vaikkei se muuten isolta asialta tuntuisikaan.

 

[QUOTE="a.p";26317638]Aivan. Meillä on ollu sekä että. Tämä kyseinen perhe on muutenkin aina ollut erityisen "uskovainen", tai miten sen sanoisin... sinänsä en siis ihmettele sen äidin päätöstä. [/QUOTE]

Minua oksettaa tällänen tiukkapipoisuus. Vaikka itse kuulun ko liikkeeseen ni olen melkolailla avarakatseinen ja suvaitsevainen. Enkä vois kuvitellakkaan että kasvattaisin ja pitäisin lapsia irti muustamailmasta. Inhotaa moinen ahdasmielisyys ja panikointi.

 

[QUOTE="vieras";26317647]Tosiaan, tämä äiti joutuu valitsemaan haluaako itsekin vl-yhteisön ulkopuolelle vai pysyä siellä porukassa mukana. Uskosta luopuneisiin yhteyden pitäminen käsitetään synniksi ja joka pitää yhteyttä tällaiseen vaarantaa tavallaan omankin uskonsa. Minä en ajattele näin, mutta tiedän että se on se yleinen käsitys asiasta.

Sinun lapsillesi löytyy varmasti uusia hyviä ystäviä mm. koulukavereista. Varmasti se ystävyydestä luopuminen surettaa, varsinkin kun on lapsista kyse ja päätös äidin, mutta en mä näe tuossa oikein vaihtoehtoja. Näkemysero on niin suuri, varsinkin sieltä vl- aidan toiselta puolelta katsottuna, vaikkei se muuten isolta asialta tuntuisikaan.[/QUOTE]

Juurikin tämän takia syntyy niitä väärinkäsityksiä ja kuppikuntia jos ei anneta olla missään tekemisissä muiden kans.
Onneksi minun lapsuudessa saatiin olla toisten kans ja edelleen olen yhteisön jäsen.
Jokaiselle ihmiselle on annettu omat aivot joilla ajatella ja päättää mihin kuuluu ilman että vanhemmat siihen pakottaa.
Pakkohan lasten on tulla pärjäämään muidenki ku vl.llien kans ja tajuamaan että maailma on pullollaan erillalailla ajattelevia ihmisiä.

 

[QUOTE="vieras";26317651]Minua oksettaa tällänen tiukkapipoisuus. Vaikka itse kuulun ko liikkeeseen ni olen melkolailla avarakatseinen ja suvaitsevainen. Enkä vois kuvitellakkaan että kasvattaisin ja pitäisin lapsia irti muustamailmasta. Inhotaa moinen ahdasmielisyys ja panikointi.[/QUOTE]

Pisteet sulle ja olen samaa mieltä kanssasi! Minäkin tiedän, etteivät kaikki vl-äidit ole sellaisia kuin tämä äiti. Hirmu vaikeaa kertoa lapsille tuollaista asiaa, tunnen itseni niiiiin syylliseksi, vaikka tunsin ettei mulla ollut vaihtoehtoja kuin luopua siitä uskosta. Suruttaa.

 

[QUOTE="a.p";26317672]Pisteet sulle ja olen samaa mieltä kanssasi! Minäkin tiedän, etteivät kaikki vl-äidit ole sellaisia kuin tämä äiti. Hirmu vaikeaa kertoa lapsille tuollaista asiaa, tunnen itseni niiiiin syylliseksi, vaikka tunsin ettei mulla ollut vaihtoehtoja kuin luopua siitä uskosta. Suruttaa.[/QUOTE]

 

Tyhmänä kysyn että miksi piti mennä kertomaan omasta valinnastaan sivulliselle.

En minä ainakaan ole katsonut aiheelliseksi selittää toisille omaa ajatuskantaani, sitten jos asiasta aletaan keskustelemaan kerron kyllä mutta silloinhan ollaankin jo sillä tasolla tuttavuudessa että erimieltä oleminen on sallittua.

 

Asutteko kenties Oulunsalossa tms paikassa?

Todella sopimatonta käytöstä tuolta lasten kavereiden äidiltä. Mutta en ihmettele kyllä yhtään, tuollaisia moukkia kuuluu minunkin lähipiiriini... (Tiedät ap, varmaan sen, kun joku tuttu kertoo esim. uudesta tuttavastaan, niin muistaa varmasti mainita lopuksi, että on uskovainen. Tai ei oo uskovainen. => itse kuulen päässäni ne äänensävytkin )

Meidän perhe kuuluu liikkeeseen, mutta aika huonoja uskovaisia ollaan Olen tehny tietoisen päätöksen antaa lasten tehdä mitä haluavat, ilman uskonnon tuomia rajoituksia. Siis tarkoitan nyt näitä musiikki ja meikki juttuja ym.

Tsemppiä ap, kyllä sekin mamma alkujärkytyksestä toivuttuaan huomaa, että ihan samanlainen ihminen olet vieläkin, vaikket samaa uskoa tunnustakaan. Sinusta vain on kiinni, että jaksatko/haluatko ymmärtää tuollaista käytöstä! (vaikka pahalta tuntuu, niin ehkä voi ymmärtää sellaisenkin käytöksen omien aikaisempien kokemusten kautta)

 

Tyhmänä kysyn että miksi piti mennä kertomaan omasta valinnastaan sivulliselle.

En minä ainakaan ole katsonut aiheelliseksi selittää toisille omaa ajatuskantaani, sitten jos asiasta aletaan keskustelemaan kerron kyllä mutta silloinhan ollaankin jo sillä tasolla tuttavuudessa että erimieltä oleminen on sallittua.

Tuntui, että ehdottomasti pitää kertoa valinnasta. Jos en olisi kertonut, olisi takuulla tullut seläntakana puhumista yms... parempi kertoa suoraan ja kasvotusten. Tämä on niin valtavan suuri asia vl-piireissä ja helpompi tosiaan kun puhuu suoraan asioista.

 

Asutteko kenties Oulunsalossa tms paikassa?

Todella sopimatonta käytöstä tuolta lasten kavereiden äidiltä. Mutta en ihmettele kyllä yhtään, tuollaisia moukkia kuuluu minunkin lähipiiriini... (Tiedät ap, varmaan sen, kun joku tuttu kertoo esim. uudesta tuttavastaan, niin muistaa varmasti mainita lopuksi, että on uskovainen. Tai ei oo uskovainen. => itse kuulen päässäni ne äänensävytkin )

Meidän perhe kuuluu liikkeeseen, mutta aika huonoja uskovaisia ollaan Olen tehny tietoisen päätöksen antaa lasten tehdä mitä haluavat, ilman uskonnon tuomia rajoituksia. Siis tarkoitan nyt näitä musiikki ja meikki juttuja ym.

Tsemppiä ap, kyllä sekin mamma alkujärkytyksestä toivuttuaan huomaa, että ihan samanlainen ihminen olet vieläkin, vaikket samaa uskoa tunnustakaan. Sinusta vain on kiinni, että jaksatko/haluatko ymmärtää tuollaista käytöstä! (vaikka pahalta tuntuu, niin ehkä voi ymmärtää sellaisenkin käytöksen omien aikaisempien kokemusten kautta)

Kiitos tsempeistä! Ei asuta siellä päin, ihan etelä-suomesta on kyse. Eiköhän sellaisia mammoja löydy joka puolelta... Hienoa että sä olet osannut tehdä sellaisen ratkaisun, arvostan sitä.

 

[QUOTE="vieras";26317621]Just joo. Meidän vl lapsilla ei ole edes muita kavereita ku ei uskovaisia.[/QUOTE]

Meidän perhe, emme ole lestadiolaisia vaan ihan tavallisia ikrkon jäseniä, on kokenut näissä lasten keskinäisissä kanssakäymisissä sekä iloa että surua. Naapurin lestadioalislasten kanssa lapåsemma saivat leikkiä taaperoista koululaisiksi. Yhteiset koulumatkat ja synttäri- ym juhlat sujuivat hyvin.

Kaikki muuttui kun päästiin herkkään ylläasteelle siirtymisen vaiheeseen. Silloin naapurin lapset katkaisivat kaiken kanssakäymisen lastemme kanssa, selitystä sanomatta. Se oli kyllä outo ratkaisu ja aivan ihmeellinen teko.

Yritimme ottaa asian esille vanhempien kanssa mutta he eivät nähneet että olisi tapahtunut yhtään mitään, ja välttelivät jopa meidän kohtaamita pihalla tms. He vaihtavat puheenaihetta ja eivät ole olleet kuulevinaan kun yritimme asiasta kysellä.

Yritimme sitten vain selilttää lapsille että perheessä on ehkä sisäisesti sattunut jotakin mistä emme voi tietää ja siitä olisi seurannut tämä. Tapaus on ollut kummallekin lapsistamme häkellyttävä ja omituinen asia, ja suorastaan psyykkisesti raskas ja murheellinen asia. Lapset olivat tosiaan luottaneet ja oppineet olemaan luottavaisesti kavereita kotona ja koulussa - ja yhtäkkiä poikki, ilman selityksiä??? Pidän tällaista käytöstä eettisesti kyseenalaisena, suoraanisena ystävän hylkäämisenä ilman syytä. Tai siis, kaipa siihen on jokin syy, mutta mielestäni meillä olisi oikeus saada tietää se.

Miksi he eivät antaudu keskustelemaan asiasta, jotta siitä ei jäisi lapsillemme traumaa? Jos joku osaisi selittää tämän, olisin kiitollinen!

Siirtymisvaihe yläasteelle olisi niin paljon helpompi jos samat kaverit säilyisivät edes osaksi.

Onneksi on muitakin ystäviä, lapsilla on kavereita harrastusten kautta mutta asuvat kauempana.

 

höh. Aika erikoista.

 

oliko tuo sinulle sitten jotain uutta. näinhän se menee. viimeistään rippikouluiässä.

 

Meidän perhe, emme ole lestadiolaisia vaan ihan tavallisia ikrkon jäseniä, on kokenut näissä lasten keskinäisissä kanssakäymisissä sekä iloa että surua. Naapurin lestadioalislasten kanssa lapåsemma saivat leikkiä taaperoista koululaisiksi. Yhteiset koulumatkat ja synttäri- ym juhlat sujuivat hyvin.

Kaikki muuttui kun päästiin herkkään ylläasteelle siirtymisen vaiheeseen. Silloin naapurin lapset katkaisivat kaiken kanssakäymisen lastemme kanssa, selitystä sanomatta. Se oli kyllä outo ratkaisu ja aivan ihmeellinen teko.

Yritimme ottaa asian esille vanhempien kanssa mutta he eivät nähneet että olisi tapahtunut yhtään mitään, ja välttelivät jopa meidän kohtaamita pihalla tms. He vaihtavat puheenaihetta ja eivät ole olleet kuulevinaan kun yritimme asiasta kysellä.

Yritimme sitten vain selilttää lapsille että perheessä on ehkä sisäisesti sattunut jotakin mistä emme voi tietää ja siitä olisi seurannut tämä. Tapaus on ollut kummallekin lapsistamme häkellyttävä ja omituinen asia, ja suorastaan psyykkisesti raskas ja murheellinen asia. Lapset olivat tosiaan luottaneet ja oppineet olemaan luottavaisesti kavereita kotona ja koulussa - ja yhtäkkiä poikki, ilman selityksiä??? Pidän tällaista käytöstä eettisesti kyseenalaisena, suoraanisena ystävän hylkäämisenä ilman syytä. Tai siis, kaipa siihen on jokin syy, mutta mielestäni meillä olisi oikeus saada tietää se.

Miksi he eivät antaudu keskustelemaan asiasta, jotta siitä ei jäisi lapsillemme traumaa? Jos joku osaisi selittää tämän, olisin kiitollinen!

Siirtymisvaihe yläasteelle olisi niin paljon helpompi jos samat kaverit säilyisivät edes osaksi.

Onneksi on muitakin ystäviä, lapsilla on kavereita harrastusten kautta mutta asuvat kauempana.

Surullista luettavaa. Ovatko lastenkin ihmissuhteet riippuvaisia uskonnosta? Eikö eri uskoisten kesken onnistusta Suomessakaan vaalimaan ystävyyttä?

 

[QUOTE="vieras";26317647]Uskosta luopuneisiin yhteyden pitäminen käsitetään synniksi ja joka pitää yhteyttä tällaiseen vaarantaa tavallaan omankin uskonsa. Minä en ajattele näin, mutta tiedän että se on se yleinen käsitys asiasta. [/QUOTE]

Tarkoitatko, että on yleinen käsitys asiasta vanhoillislestadiolaisten keskuudessa? Jos tuota tarkoitat, niin ei ole. Vanhoillislestadiolaisilla vanhemmillani ja meillä perheenä oli ystäviä, kavereita ja tuttuja monista "leireistä" eikä siinä eroteltu uskon perusteella. Eikä uskosta luopuneita lempattu tuttavapiiristä.

 

[QUOTE="vieras";26317651]Minua oksettaa tällänen tiukkapipoisuus. Vaikka itse kuulun ko liikkeeseen ni olen melkolailla avarakatseinen ja suvaitsevainen. Enkä vois kuvitellakkaan että kasvattaisin ja pitäisin lapsia irti muustamailmasta. Inhotaa moinen ahdasmielisyys ja panikointi.[/QUOTE]

Vl liikkeen omassa lehdessä kehotetaan jättämään oman perheen sellainen lapsi ja nuori ilman vanhempien tukea, joka ei halua olla samassa uskonliikkeessä. Siis joka halua alähteä pois rauhanyhdistyksen piiristä.

SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen | Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

Ja vaikka haluaisi olla edelleen kristitty mutta esim. pitäytyä ev.lut. seurakunnan riennoissa, niin väärähenkisenä sitä pidetään rauhanyhdistyksellä.