Kerro omia salaisuuksia kun ahdistus tai pakkoajatukset iskee...

Alkuperäinen kirjoittaja neuris:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja neurootikko:
Pakkoajatukset valtaavat pään. Päähän väkisin tunkee ajatukset esim. jonkun tappamisesta, vaikka en todellakaan niin tekis :( Eniten nää vaivas synnytyksen jälkeen ja pelkäsin jopa itseäni. Liikunta on mulle parasta terapiaa ja ajatusten ollessa "kovimmillaan" juoksen lujaa ja pitkiä matkoja. Ulospäin olen ihan normaali ihminen, iloinen ja energinen ja vain harva tietää näistä pakko-oireistani. Lasken myös ja lasken esim. että jos kellon minuuttimäärä vaihtuu siinä välissä kun katson muualle niin ei tapahdu mitään pahaa, mutta jos ei vaihdu niin sitten tapahtuu :/ Tätä ollut nuoruudesta asti. Lääkkeitä ei ole ja toisinaan ajatukset katoavat ja sitten palaavat.

Mulla oli,mä pelkäsin kun asuimme viitosessa kerroksessa synn.jälkeen,mitä jos tuun hulluksi ja hyppän sieltä tai heitän lapsia pois,eli tulee sellaista päähään mitä en halua ja mitä eniteen pelkään,sitten vielä pelkäsin joka kerta laita parvekelle lasta nukkumaan kun pelkäsin jos kompastun sielä ja vauva putoa,se on niin hirveä,pelkän myös kävellä jojen lähellä lasten kaa jos he putoavat tai joku työnnä tahallaan kun kaikenlaisia on liikellä,eli vaikka mitä ja yleensä kaikist pahimillaan synn.jälkeen.Mun äiti kertoi että hänellä oli kans pelkoja ja bakteeri pelot valoitivat hänen pää kun on synnytänyt minua,hän pelkäsi niin paljon baktereita että mä olin yksin suuper siistissa huonessa jopa mun sisko ei ole käynyt sinne,kun hän pelkäsi että mä kuolen jos joku bakteri menee mun päälle :laugh: :ashamed: ei ole hauska tiedän :D

Minä pelkään kävellä lasten kanssa vesien lähellä :( Itse olen hyvä uimari, mutta jos uimataidottomat lapseni tippuisivat veteen. Olen aivan hysteerinen tästä asiasta ja en halua kävellä vetten lähellä lasten kaa. Uimassa kyllä käyn, mutta vahdin heitä kuin haukka...
Sinulla on kans pakkoajatukset ja pelkotiloja kuin minullakin
:hug: :hug: ymmärrän sua täysin.Onko sulla yv täällä?Voidaan kirjoitella =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pilumarja:
Joskus on tullut mieleen parvekkeella että jospa hyppäisin alas.Ei taida kannattaa kun asumme 2. kerroksessa.Jää vielä kitumaan.

Kyllä,ne voi kenelle vaan tulla,tommosia epämielytäviä ajatuksia,mulle kans tulee välillä,mä muistan esikon jälkeen mä pelkäsin hisseja,jos hissi menee rikki,kun katsoin jossain uutisissa että espanjassa tai missä se oli,niin hissi kaatui alas :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Kyllä,ne voi kenelle vaan tulla,tommosia epämielytäviä ajatuksia,mulle kans tulee välillä,mä muistan esikon jälkeen mä pelkäsin hisseja,jos hissi menee rikki,kun katsoin jossain uutisissa että espanjassa tai missä se oli,niin hissi kaatui alas :ashamed:

Onneksi ovat vain ajatuksia. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja pilumarja:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Kyllä,ne voi kenelle vaan tulla,tommosia epämielytäviä ajatuksia,mulle kans tulee välillä,mä muistan esikon jälkeen mä pelkäsin hisseja,jos hissi menee rikki,kun katsoin jossain uutisissa että espanjassa tai missä se oli,niin hissi kaatui alas :ashamed:

Onneksi ovat vain ajatuksia. :hug:

toki onneks,mutta joskus niin ahdistavia :/
 
Täällä yksi pakko-oireinen laskija (tai oikeastaan olen jo oireilusta päässyt lähes irti ). Nuorempana (teini-iässä ) laskin "sormilla" kaikki kirjaimet sanoista, monesti koulusssa oppitunnit meni laskiessa opettajan sanojen kirjaimia. Laskin siis kirjaimia heiluttamalla hieman yhtä sormea kerrallaan järjestyksessä (esim. kukka - k-pikkurilli, u-nimetön, k-keskisormi jne ). Jos lause ei ollut kirjainmerkeiltään jaollinen viidellä mietin monesti millä pienellä muutoksella siitä sai jaollisen viidellä, eli menemään tasan sormilla.

Aika hullua joo, nyt olen onneksi päässyt siitä lähes kokonaan eroon. Nykyisin lasken kirjaimia lähinnä jos on huolia tai olen stressaantunut. Teini-iässä olin melko masentunut ja yksinäinen, pakko-oireet kai liittyi niihin ongelmiin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täällä yksi pakko-oireinen laskija (tai oikeastaan olen jo oireilusta päässyt lähes irti ). Nuorempana (teini-iässä ) laskin "sormilla" kaikki kirjaimet sanoista, monesti koulusssa oppitunnit meni laskiessa opettajan sanojen kirjaimia. Laskin siis kirjaimia heiluttamalla hieman yhtä sormea kerrallaan järjestyksessä (esim. kukka - k-pikkurilli, u-nimetön, k-keskisormi jne ). Jos lause ei ollut kirjainmerkeiltään jaollinen viidellä mietin monesti millä pienellä muutoksella siitä sai jaollisen viidellä, eli menemään tasan sormilla.

Aika hullua joo, nyt olen onneksi päässyt siitä lähes kokonaan eroon. Nykyisin lasken kirjaimia lähinnä jos on huolia tai olen stressaantunut. Teini-iässä olin melko masentunut ja yksinäinen, pakko-oireet kai liittyi niihin ongelmiin :(

ei ole hullua ollenkaan,mulle sana hullus tarkoita ihan muuta :hug:
 

Yhteistyössä