kerro asperger lapsestasi. entä miten aistiyliherkkyys ilmenee(ihan kiitos käytännön kokemuksia omasta lapsesta)

  • Viestiketjun aloittaja mai
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Ovatko lapsenne siellä toisessa päässä aspergeria eli siellä älyllisen viivästymän päässä janaa?

Aistiyliherkkyyttä voi olla, ilman, että on aspergeria.

Osaatteko erottaa autismin ja aspergerin toisistaan?
Anteeksi, mutta miksi sinä oletat että vanhemmat eivät osaisi erottaa aspergeria ja autismia toisistaan? Sellaisten lasten vanhemmilla on todennäköisesti paljon enemmän tietoa asiasta, kuin sinulla, joka vasta itse diagnosoit itseäsi.

Ja mitä merkitystä on sillä, mikä on näiden lasten älyllinen taso?
:D Koska autismi ja asperger eivät ole sama asia :D
Niin, mutta miksi SINÄ oletat, että lasten vanhemmat eivät itse tietäisi autismin ja aspergerin eroja? Tai mikä dg heidän lapsillaan on? Tosin arpergerhan kuuluu autismin kirjoon.

Älyllinenkin taso voi vaihdella rajusti, sekä as että autistilla.
Tarkoitin sitä, että tässäKIN ketjussa sekoitetaan aistiyliherkkyydet autismiksi ja ties miksi, kun ei osata ottaa selvää, vaan oletetaan asiota.

Minä en oleta, vaan nämä muut.



Aloituksessahan kysyttiin, että kuinka aistiyliherkkyys ilmenee. Aistiyliherkkyys ei tarkoita sitä, että lapsi olisi autistinen millään sen kirjolla. En oikein ymmärrä, että mistä vedät tuon johtopäätöksen, että tässä ketjussa sekoitettaisiin aistiyliherkkyyttä ja autismia?
 
täällä
Meilä oli kans pienempänä just näitä nukkumisongelmia. Ensin oli rituaalit ja lisää rituaaleja ja sitten nukutusrituaali vielä lisäksi. Pahimpana aikana kiedoin lapsen peiton sisään tiukalle rullalle (nauttii tästä vieläkin, ja pyytää sitä) ja välillä melkein sai maata lapsen päällä että rauhoittui. Lapsi selvästi tarvitsi jonkun laittamaan ne jalat ja kädet paikoilleen. =) Sillon oli tuskaa, mutta voin kertoa että nämäkin helpottaa ajan myötä. Toki muita ongelmia tulee tilalle, mutta jotnekin osaa paremmin suhtautua ja tietää mtä tehdä kun ymmärtää ongelman, että miksi. Tajuaa sen että se ei ole kasvatuksesta kiinni, eikä ole huono äiti tai isä kun ei saa lasta toimimaan kuten toivoisi vaikka mitä tekisi!!
Ja nyt helpompaa kun lapsi osaa kertoa itsekin osittain mikä menee pieleen ja mikä on huonosti. Aina se selitys ei ole niin yksinkertainen, mutta se pitää vaan osata tulkita.
"MINÄ EN LÄHDE MIHINKÄÄN JUHLIIN. TÄMÄ ON KAMALA PÄIVÄ!" voi tulkitessa tarkoittaa jotain ihan muuta, esim. just että ei pysty sietämään väenpaljoutta, tai sitä että kaikki puhuu hänelle, pitää vastasta tms..
 
pojan äiti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen alkanut epäilemään että pojallani olisi aistiyliherkkyyttä. Hän ei voi sietää sukkahousuja tai pitkiä kalsareita talvella. Saattaa huutaa että sattuu ne sukkahousut!! Puuroja ei ole syönyt koskaan, koska on aina oksentanut ne, kalassa on sama juttu, tai nykyään jotkut kalat menevät. Kovaa melua ei voi sietää, niin että se melu tulee muista lapsista tai ihmisistä, lastenohjelmat voisivat sen sijaan olla täysillä hänen mielestään. Ja satuttaminen on kanssa yksi omituinen juttu. Aivan pienestä pitäen muksu on kolhinut itseään milloin mihinkin, on tullut mustelmia ja naarmuja mutta ei ne ole kovasti itkettäneet! Mutta sitten kun hyttynen tms pistää, se on kauhea huuto! Tuntui joskus että lapsella ei ole mitään suojeluvaistoa itseään kohtaan, koska satutti aina itseään, mutta ei itkenyt paljoakaan. Nykyäänkin saatan vain huomata että jaahas, on tullut taas jostain isoja mustelmia ja naarmuja, mutta en tiedä mihin se on itsensä telonut koska ei ole itkenyt tai kertonut. Poika on myös kovin vilkas mutta hemmetin fiksu! Jaksaa keskittyä sellaisiin asioihin mitkä häntä kiinnostaa, esimerkiksi tietokone on ehkä liiankin kiinnostava välillä, palapelit ovat kiinnostavia, kaikki rakentelu ja tutkiminen on todella kiinnostavaa lapsen mielestä. Muut asiat jotka eivät kiinnosta lasta eivät myöskään saa lapsen aikaa.
Olen tässä miettinyt että pärjäisiköhän lapseni ihan normaaliluokalla koulussa, siihen nyt on vielä kovasti aikaa edessäpäin, mutta tämmöisiä tulee mietittyä. Tämä lapsi ja häneen liittyvät asiat ovat olleet minulle aika vaikeita asioita, olen kieltäytynyt joskus ajattelemasta että lapseni olisi jotenkin erilainen kuin muut. En ole koskaan näitä asioita kenellekkään puhunut, itsekseni vaan miettinyt..
Tähän on pakko vastata!! Piti jo miettiä olenko vastannut itse tähän ketjuun kun luin vastauksesi! :O Meillä pojalla 3v. kaikki samat, paitsi tuo kipuherkkyys, huomaa ja pyytää puhaltamaan pienimmätkin pipit. Mutta teloo itseään jatkuvasti! Neuvolassa joskus olen sanonut että mikä ihme on kun vaatteet saa lapsen itkemään ja huutamaan ja KIIPEÄMÄÄN seinille. Pitää puhua neuvolassa vielä uudestaan..
 
niin...
mulla 5v poika joka erityinen hänellä on f82 diagnoosina eli laaja alaista kehitysviivettä.ja myös aistiyliherkyyttä ranteet on herkinmät ,lihaa tai karkeeta ruokaa ei syönnyt ennekuin täytti 3.eniten turhauttaa kun ei ne neuvolassa uskonneet kun jo 1,6v huomasin erilaisuuden .meillä vielä tutkimukset kesken mutta tällä hetkellä on tuon lisäksi adhd,käy kun kone ..ylikiltteys on myös yksi erityispiirteistä.meillä käytössä purulelu ennen kuin menee nukkumaan se rauhoittaa ja toimintaterapeuttikin sanoi että hyvä .
 
täällä
Minä olen kasvatusalalla töissä itsekin, huomasin lapsessani heti syntymästä erilaisuutta! Puhuin siitä neuvolassa, mutta todesta eivät ottaneet.Lapsi oli neuvolan mukaan normaali aina 5vuotiaaksi asti (vaikka aina aika-ajoin epäilyksistäni mainitsin). Neuvolatäti vaihtui, ja heti oli toinen ääni kellossa. Sillä kertaa hän otti asian puheeksi, meille itselle se oli jo ihan selvä juttu ja arkipäivää, enkä enää eds maininnut asiasta kun ajattelin taas saavamme palautetta että lapsi on normaali. Pääsimme suoraa psykologille ja siitä eteenpäin kaikki oli selvää pässinlihaa.
 
niin........
oille ,no aistiyliherkkyys on diagnoosi liittyy tai ei muihin asioihin että kyllähän se sit on erityinen.tätä on muutenkin vaikea selittää ihmisille jotka ei tiedä aistiyliherkkyydestä..ei sitä osaa aina ammattilaisetkan selittää
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja oi:
Alkuperäinen kirjoittaja tuplis2:
Mulla kaksoset 9v, tyttö ja poika.
Molemmat erityislapsia
tytöllä adhd impulsiivisuus ja pojalla aistiyliherkkyys
Onko pelkästään aistiyliherkkä lapsi erityislapsi?
Lue sensorisen integraation häiriöistä (SI-häiriö), johon kuuluu osana kosketusyliherkkyys (ei kaikilla kaikilla kuitenkaan).
 
Vastaan tähän, vaikkei enää lapsesta olekaan kyse. Olen täysin varma, että olen tuollaisen aistiyliherkän ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä, myös aspergerin syndroomasta kärsivän sisarus. Ja elämä on monelta osin ollut täyttä helvettiä tai ainakin todella raskasta. En tällaista osaa kenellekään toivoisi.

Tässä joitakin oireita:
- kaikista vaatteista leikattava laput irti, vieläkin ja tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan
- vaatteet kiristävät, puristavat, ovat liian lyhyitä, pitkiä, todennäköisyys löytää sopiva vaate suunnilleen yksi tuhannesta, ei käytä sukkahousuja edes pakkasella, koska puristaa, ahdistaa jne. Kulkee pelkissä yksissa housuissa
- kävelee takki auki ja ainoastaan näillä kovilla pakkasilla laittaa sen kiinni, kiinnioleva takki ahdistaa
- ei käytä pipoa edes näillä 30 asteen pakkasilla, viimeksi käyttänyt pipoa joskus ala-asteella, sen jälkeen ainoastaan pakon edessä, jos vaikka ulkoillut tunnin 30 asteen pakkasella niin siinä vaiheessa on mennyt päähän
- pelkää mielettömästi paperia, pahinta on revitty tai märkä paperi tai sanomalehtipaperi. Pystyy lukemaan lehtiä, mutta laittaa lehden aina jonkun alustan päälle, ei siis lue esim. sängyn/pöydän päällä
- tuo paperikammo on aivan hysteerista, paperia saa olla vain tietyssä paikassa, lehtikassi/kori, vessapaperia inhoaa/pelkää myös, ei käytä ollenkaan vaan käsisuihkua ja -pyyhettä. Vessapaperia käytti kuitenkin yli 20-vuotiaaksi
- minä olen joutunut mm. tämän paperikammon kohteeksi monta kertaa. En saisi edes omassa laukussa pitää paperia! esim. jotain karttaa ym. Alkaa raivoamaan ja vaatimaan, että heitän pois tai se paperi täytyy kietoa pienen muovipussin sisään. Seteliraha myös ällöttää ja välttelee setelien koskettamista.
- hyvin ruokarajoitteinen, ruokien täytyy yleensä olla erillään, eli ei esim. kanapaloja ja -kastiketta riisin päällä jne. Salaatin laittaa eri lautaselle. Ravintola-annos jos tulee niin sen pystyy syömään, vaikka salaatti usein siinä vieressä, mutta siinäkin varoo, ettei osu muihin ruokiin.
- jos ostaa irtokarkkeja niin valitsee aina muovisen pussin, Candy Kingissä kun on vain paperipusseja niin laittaa siihen ja heti kassan jälkeen vaihtaa kaupasta ottamaan hedelmäpussiin
- jos ostaa jotain paperista niin se täytyy kietoa moneen muovipussiin, jotta voi viedä kotiin

- sipsit syö kiinalaisilla syömäpuikoilla
- valittaa jos muilla (tutuilla ihmisillä) on liikaa voita/margarinia leivällä, ja se liika tarkoittaa sitä jos margariini ei ole aivan tiukasti siinä leivän piripinnassa kiinni
- paperin päällä ei saa olla mitään, jos joku tavara on esim. sanomalehtipaperin päällä niin menee pesemään tämän tai heittää roskiin
- kerran kävi niin, että ostin jäätelöä ja sitä pehmistä valui vohvelin yli niin kieltäytyi syömästä omaa annostaan, vaikka sen valuvan noron olisi helposti saanut esim. lusikalla siitä pois
- hirveän hysteerinen käsienpesusta, aina pitää pestä saippualla kädet, komentaa myös muita tähän
- kuitenkaan käsidesi ei kelpaa ja sitä ei käytä ollenkaan
- repii aina bussissa ja lentokoneessa sen pään kohdalla olevan "servetin" irti tai istuu niin, ettei pää kosketa siihen
- tavarat täytyy olla tietyssä järjestyksessä, saattaa raivostua jos joku laittaa tavaran väärään paikkaan

Tällaista tuli nyt mieleen. Ulkopuolisten kanssa ei tietenkään käyttäydy näin rajusti, mutta lähimmät perheenjäsenet on saanut alistettua valtaansa ja jos alkaa kyseenalaistamaan tapoja niin saa vain hirveän huudon aikaiseksi ja on parempi alistua. Minä mm. hermostun usein ja viimeksikin tällaisessa tilanteessa raivostuin niin paljon, että heitin koko kassin menemään ja hajotin sateenvarjon. Häneltä ei tule minkäänlaista joustoa mihinkään kun on kyse näistä ihme rajoituksista ja peloista ja muiden täytyy vain alistua. Alkaa hermot mennä jo itse kullakin.
 
Viimeksi muokattu:
Ai niin, sellainen tuli mieleen, että soitti minulle vaikka kuinka monta kertaa, että hänelle täytyy varata hammaslääkäriaika. En suostunut tähän ja jatkoi vaan soittelua ja raivostuneena soitteli koko ajan ja lähetti tekstiviestejä, laittoi viestejä messengeriin. En jaksanut sitä raivoamista ja seuraavana päivänä alistuin sekä soitin ja varasin ajan.
 
Viimeksi muokattu:
Ja sen vielä lisään, että ruokailua lukuunottamatta näitä pakkomielteitä ja aistiherkkyyksiä on vain tullut lisää mitä vanhemmaksi on kasvanut. Ruokailu ehkä jonkin verran helpottanut vuosien varrella, ruokavalikoima laajempi mitä syö, mutta tuo paperisota ei ja muut ei.
 
"hehku"
Pojallani on jotain aistikokemus-häikkää, tekee siis liian rajuja juttuja kavereille ja toisaalta ei kestä tietynlaista kosketusta ollenkaan. Tullut äitiinsä, tässä meidän samoja oireita:

- Pidämme uimisesta mutta emme voi sietää suihkua, tukan pesemistä tai kastumista sateessa
- Ahdistumme ja tulemme kirjaimellisesti pahoinvoiviksi jos joku naputtelee jalkaansa/puree kynsiään/liikahtelee samalla sohvalla/häiritsee kesken elokuvan
- Tietynlainen koostumus ruoassa (minulla sienimäinen, pojalla kuivan mureneva) saa aikaan oksentamisen lähes välittömästi
- Jokainen finni/paise on pakko puristaa, myös muilta perheenjäseniltä
- Vaatteiden tulee olla löysiä ja mielellään puuvillaa, farkkukangas ei käy ollenkaan

Lisäksi meillä on mm. tic-oireita ja poika riehaantuu helposti. Häntä ei saa innostaan yhtään tai käytös muuttuu hyvin rasittavaksi eikä siihen tule tolkkua loppupäivänäkään.

Taaperosta asti pitänyt yllä omaa rytmiään (ei päiväunia, pitkät yöunet), kapalon piti olla tiukka eikä viihtynyt sylissä. Minäkin lopetin vauvaiän jälkeen päiväunet.
 
Ja taas tapahtui näitä, nyt alkoi raivoamaan KAKKULAPIOSTA. Hän kun ei ollut ensimmäisenä leikkaamassa kakkua niin kun tuli paikalle niin ei enää kakku kelvannutkaan, kun siinä kakkulapiossa oli niistä aiemmista paloista jääneitä jälkiä. Siitä alkoi taas kiukuttelun ja raivostumisen ja kyseessä on AIKUINEN ihminen.
 

Yhteistyössä