KERMIT

Ompulle: Kyllä mä luottaisin lääkärin arvioon, kysyin omalta että kuin pitkää väliä suosittelee. Vastas ettei mitään välejä tarvita, kuulemma kroppa on ihan täysin palautunu/parantunu sillon kun uus kierto on alkanu. Ja jos kohdun limakalvot ei oo kunnossa niin sillon raskaus ei ala. Että sitten kun "psykiikka" (tehis-lainaus) on kunnossa niin anti mennä vaan, tämmösen reseptin sain =)

ÄssÄ 21/27?

 

Tänne on näköjään viime tapaamisen jälkeen tullut uusia kermejä. Osanotto ja halaus teille kaikille. Ja tervetulotoivotus purkamaan ja helpottamaan oloa tänne!

Mää en oikein usko, että tässä kierrossa ois tärpänny. Tai jos oiski, tärppi ei takuulla pysy mukana. Mullahan on nyt menossa angiinan takia se antibioottikuuri, jonka lääkärin mukaan kuulema ei pitäis olla vaarallinen tärpille. Mutta koskaan ei tiedä (sillon keväällähän söin virtsatietulehdukseen kans kuurin, ja vähän ajan päästä km. siinäki saa miettiä, että olikohan vaikutusta. vaikka lääkärin mukaan pahempi juttu olis ollu hoitamaton tulehdus). Ja eilen totesin vielä, että hiivahan se siellä kolkuttelee, joten hain siihen lääkeet apteekista. Aika selviytyjä siis on mahdollinen tärppi, jos pysyy menossa mukana!!

Nyt ei kerkeä muuta. Lapsoset kutsuu. Viikonloput kaikille!

Safiiri kp 22/28

 

RAKAS ENKELIMME.
Sinä sait alkusi isin ja äidin suunnattomasta rakkaudesta.

Pienet kasvosi, joita emme koskaan ehtineet nähdä. Pienet kätesi, joita emme koskaan saaneet koskettaa. Suloinen vauvantuoksusi, johon emme koskaan ehtineet nukahtaa. En voi lakata ajattelemasta, miltä olisit näyttänyt, tuntunut, tuoksunut.

Me odotimme sinua niin kovasti, pikkuinen. Isisi oli onnesta sekaisin, kun kerroin hänelle että sinä kasvat masussani. Itse en aluksi voinut uskoa sitä todeksi, olin niin onnenhuumassa.

Emme malttaneet olla kertomatta mummoillesi ja papoillesi sinusta. He iloitsivat meidän kanssamme. Kukaan meistä hädin tuskin malttoi odottaa, että saisimme sinut luoksemme. Niin paljon sinä merkitsit meille kaikille, lapseni.

Kolme kuukautta sain kantaa sinua sisälläni. Totuin jo siihen, että asustelit minussa. Juttelin sinulle joka päivä, olin niin valmis jo tulemaan äidiksi. Isi silitteli masuani ja jutteli sinulle. Parempaa isää lapselle tuskin kukaan voi toivoa, kuin mitä sinun isisi tulee vielä jonain päivänä olemaan.

Sinä yönä, jona aloit tulla pois minusta, pidin käsiäni masuni päällä, silittelin sitä. Hyvästelin sinut yön pimeydessä ja itkin hiljaa. Tiedän, että vieressäni isikin itki.

Seuraavana aamuna menin neuvolaan ja tiesin, että olin menettänyt sinut, vaikka neuvolatädit yrittivät viimeiseen asti pitää toivon liekkiä yllä. Vielä silloinkin, kun sydänääniäsi ei enää kuulunut eikä ultrassa näkynyt mitään.

Kumpa, rakas pieni enkelini, kumpa olisit jaksanut. Me olimme isin kanssa niin valmiit ottamaan sinut avosylin vastaan, rakastamaan sinua, kasvattamaan sinut, olemaan tukenasi läpi koko elämäsi.

Sinun lähtösi mursi meidän sydämemme. Äidin sydän on vieläkin säpäleinä lähtösi vuoksi.

Nyt me yritämme jälleen vauvaa. Sitten, kun hän on tarpeeksi vanha, kerron hänelle sinusta. Pikkuiseni, sinun muistosi elää minun ja isin sydämessä. Me emme ole unohtaneet sinua. Toivon, rakkaani, että lähdölläsi oli jokin merkitys. Jumalahan on luonut kaikelle merkityksensä, niin vaikealta kuin menetykset meistä tuntuukaan.

Sinä sait alkusi äidin ja isin suunnattoman suuresta rakkaudesta. Kaipaus meissä ei kuole koskaan.


-Rakkaan pienokaisensa menettänyt-

 

heippa! taidan minäkin liittyä teidän joukkoon. kävin eilen ultrassa tarkistuttamassa tilani kun lauantaina alkoi niukka haalea verinen vuoto, silloin oli rv 8+2, eilen sit lääkäri sanoi ettei näe sikiötä eikä edes sykettä joka jo pitäisi näkyä. ohjeena vain että pitäisi tulla ihan itsestään ulos =(, ens viikolla on kontrollikäynti ultrassa että kaikki on tullut pois. ikävintä tässä on kommentit tutuilta: onhan teillä jo kaksi, olette niin nuoria vielä, kyllä sitä vaan uutta yrittämään. tiedän tuon kaiken, mutta ei sitä tarttisi minulle jankuttaa! onko muilla vastaavia kokemuksia kommenteista? vieläki vaikea puhua asiasta itkemättä.

 

Pahoittelut Peetu79!!! =(
Tule tuonne uuteen listaan kirjoittelemaan... on muistaakseni aloitettu 10.12.
Sinne on valitettavan moni tullut ihan lähipäivinä jakamaan surullisen tarinan...

voimia ja hali!

Itsellä alkoi myös pientä vuotoa tulemaan 7+3 ja samana iltana todettiin keskeytynyt keskenmona.
Tapahtuneesta on nyt 2½ kk ja kyllä elämä alkaa todellakin voittaa!!
Tämä on todella hyvä palsta puhua tunteistaan ja tuki on mitä mahtavinta