A
alensa
Vieras
Miesystäväni tuli vierailulle. Keskustelu muuttui riidaksi, jolloin muutamaan kertaa kehoitin häntä poistumaan asunnostani, hänen kuitenkaan poistumatta.
Lopulta flippasin yli ja tartuin häneen kiinni työntäen hänet eteiseen. Otin takkinsa ja viskasin sen ovesta ulos ja yritin työntää miehen perässä. Siis yritin, mutta en pystynyt, sillä mies tarttui käteeni kiinni rajusti, ennenkuin ehdin häneen koskeakaan. Otti käsivarrestani kiinni ja väänsi rajusti kättäni.
Totesin säikähtäneenä, että "voi v mikä mies" ja yritin työntää hänet pois asunnostani, jolloin hän tarttui molempiin käsiini vääntäen niitä rajusti ja työnsi minut seinää vasten ja nojasi minuun koko vartalon painollaan yhä vääntäen käsiäni.
Minä 45 kiloinen nainen olin siis miesystäväni 75 kiloa alla puristuksissa selkä seinää vasten ja käteni olivat miehen ja itseni välissä sidottuina ja mies jatkoi koko ajan käsieni vääntämistä. Pyysin miestä lopettamaan, koska kipu oli suunnaton käsivarsissani, Mies ei lopettanut, jolloin yritin taistella itseni tilanteesta vanhanaikaisella keinolla, eli yritin antaa polvea munille- tuloksetta. Tämähän sai miehen runnomaan reitensä minun reisieni väliin ja toisella jalallaan talloi jalkapöytäni lattiaa vasten.
Valitin kipua kovempaa, jolloin hän tajusi päästää irti. Otin kenkänsä ja viskasin ulos ja tuuppasin miehen perässä, jolloin hän jälleen tarttui käsiini niitä vääntäen, kunnes tönäisi minut oviaukkoon ja poistui asunnosta.
Pihalta mies huusi, että soita nyt poliisit samantien ja minähän soitin. Kun totesin , että poliisin kanssa selvitetään tämä asia, mies totesi, että jos näin on , hän kaivelee siellä kaikki minun taustani esiin.
Näillä taustoilla hän tarkoitti sitä, että olen joutunut käymään terapiassa elämässäni tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi, kuten avioero, keskenmeno, läheisten kuolemia, petetyksi tulemista ja hetkellistä itsetuhoisuuttani.
Totesin, että olin jo valmis jättämään rikosilmoituksen sikseen, mutta täten todeten, uhkaillen "taustoilla" minua ei todellakaan enää fyysisen väkivallan takia uhkailla, että minulla ei ole mitään hävettävää "taustoissani".
Mies lähti ja minun ystävättäreni tuli kuljettamaan minut terveyskeskukseen , sillä ranteeni oli todella kipeä ja keräsi nestettä. Lääkärissä todettiin kylkiluun murtuma, ojentajalihaksen repeämä, olkapään kiertäjäkalvossa oli verenpurkauma, ja selässä, jalkapöydässä ja kaulassa verestävät ruhjeet. Lääkäri hoiti ilmoituksen pahoinpitelystä poliisille.
Miehen kanssa keskustelimme asiasta puhelimessa ja hän hoki vain koko ajan, että hän säilytti malttinsa, hän oli tyynenrauhallinen, hän hallitsi hermonsa.
Oli jo veljensä kanssa jutellut asiasta ja olivat sitä mieltä, että minua vain harmittaa nyt, että miesystäväni ei tosiaan temponut minua kunnolla turpaan???? Että sitä minä kai kerjäsin, mutta nyt harmittaa ja teen kostoksi rikosilmoituksen, koska miesystäväni säilytti hermonsa???
Säilytti hermonsa?? Miesystäväni mielestä hän vain piteli rauhallisesti kiinni ja tyynnytteli minua, että jos hän olisi halunnut vahingoittaa, ei minusta olisi enää soittamaankaan poliisille????
Yritin vuorokauden päästä puhelimessa asiaa miehen kanssa käydä läpi, mutta hän vain sitkeästi väitti, että hän vain piteli kiinni ja kysyi paljonko haluan rahaa, että en tee rikosilmoitusta hänestä? Siis anna kuulemistilanteessa hänen nimeään julki.
Yrtin moneen kertaan selittää, että tunsin kyseisessä tilanteessa pelkoa ja mielestäni hän käytti kohtuutonta voimaa ja kiinnipitelystä ei moisia vammoja synny. Ihmettelin myös miksi hän ei lopettanut , vaikka pyysin ja huusin, että lopettaisi käsieni vääntämisen? Totesi, että ei voinut päästää, koska yritin riuhtoa itseäni irti. Kai nyt on normaalia, että ihminen yrittää päästä irti kivun aiheuttajasta?? Miehen mielestä se ei ole normaalia ja saan siis syyttää itseäni, että riuhdoin. Hän kuulemma pelkäsi, että minä lyön häntä, joten siksi hän toimi kuten toimi.
Mies on entinen kamppailulajin harrastaja ja kyseisestä lajista hänellä on musta vyö. Mutta silti mies koki tarpeelliseksi toimia tilanteessa em. tavoin motiivinaan pelko??
Lopulta mies myönsi, että käytti "vähän" liikaa voimaa, toimi tavalla mikä on hänelle normaalia ja opittua kamppailulajitreeneistä ja kylkiluun murtumani johtui ihan vain siitä, että hän kompastui mattoon.
Kuitenkin hän yhä selittää, että hän säilytti malttinsa ja hänen tarkoituksensa vain oli hyvä eikämielestään tehnyt mitään muuta kuin piti minusta kiinni.
Mies on varma, että tulee saamaa tuomion pahoinpitelystä, jos ilmiannan hänet. Että oikeuslaitos on juuri niin **********, että kukaan ei tule uskomaan häntä. Kysyinkin häneltä, miten minun tulisi uskoa, että hän tarkoitti vain hyvää, jos kukaan muukaan ei usko?
Enemmän kuin kipu ja vammat, minua satuttaa ja pelottaa nuo mieheni puheet "turpaan kerjäämisestä" ja siitä, että hän mielestään hallitsi tilanteen ja kontrolloi voimankäyttönsä.
.
Lopulta flippasin yli ja tartuin häneen kiinni työntäen hänet eteiseen. Otin takkinsa ja viskasin sen ovesta ulos ja yritin työntää miehen perässä. Siis yritin, mutta en pystynyt, sillä mies tarttui käteeni kiinni rajusti, ennenkuin ehdin häneen koskeakaan. Otti käsivarrestani kiinni ja väänsi rajusti kättäni.
Totesin säikähtäneenä, että "voi v mikä mies" ja yritin työntää hänet pois asunnostani, jolloin hän tarttui molempiin käsiini vääntäen niitä rajusti ja työnsi minut seinää vasten ja nojasi minuun koko vartalon painollaan yhä vääntäen käsiäni.
Minä 45 kiloinen nainen olin siis miesystäväni 75 kiloa alla puristuksissa selkä seinää vasten ja käteni olivat miehen ja itseni välissä sidottuina ja mies jatkoi koko ajan käsieni vääntämistä. Pyysin miestä lopettamaan, koska kipu oli suunnaton käsivarsissani, Mies ei lopettanut, jolloin yritin taistella itseni tilanteesta vanhanaikaisella keinolla, eli yritin antaa polvea munille- tuloksetta. Tämähän sai miehen runnomaan reitensä minun reisieni väliin ja toisella jalallaan talloi jalkapöytäni lattiaa vasten.
Valitin kipua kovempaa, jolloin hän tajusi päästää irti. Otin kenkänsä ja viskasin ulos ja tuuppasin miehen perässä, jolloin hän jälleen tarttui käsiini niitä vääntäen, kunnes tönäisi minut oviaukkoon ja poistui asunnosta.
Pihalta mies huusi, että soita nyt poliisit samantien ja minähän soitin. Kun totesin , että poliisin kanssa selvitetään tämä asia, mies totesi, että jos näin on , hän kaivelee siellä kaikki minun taustani esiin.
Näillä taustoilla hän tarkoitti sitä, että olen joutunut käymään terapiassa elämässäni tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi, kuten avioero, keskenmeno, läheisten kuolemia, petetyksi tulemista ja hetkellistä itsetuhoisuuttani.
Totesin, että olin jo valmis jättämään rikosilmoituksen sikseen, mutta täten todeten, uhkaillen "taustoilla" minua ei todellakaan enää fyysisen väkivallan takia uhkailla, että minulla ei ole mitään hävettävää "taustoissani".
Mies lähti ja minun ystävättäreni tuli kuljettamaan minut terveyskeskukseen , sillä ranteeni oli todella kipeä ja keräsi nestettä. Lääkärissä todettiin kylkiluun murtuma, ojentajalihaksen repeämä, olkapään kiertäjäkalvossa oli verenpurkauma, ja selässä, jalkapöydässä ja kaulassa verestävät ruhjeet. Lääkäri hoiti ilmoituksen pahoinpitelystä poliisille.
Miehen kanssa keskustelimme asiasta puhelimessa ja hän hoki vain koko ajan, että hän säilytti malttinsa, hän oli tyynenrauhallinen, hän hallitsi hermonsa.
Oli jo veljensä kanssa jutellut asiasta ja olivat sitä mieltä, että minua vain harmittaa nyt, että miesystäväni ei tosiaan temponut minua kunnolla turpaan???? Että sitä minä kai kerjäsin, mutta nyt harmittaa ja teen kostoksi rikosilmoituksen, koska miesystäväni säilytti hermonsa???
Säilytti hermonsa?? Miesystäväni mielestä hän vain piteli rauhallisesti kiinni ja tyynnytteli minua, että jos hän olisi halunnut vahingoittaa, ei minusta olisi enää soittamaankaan poliisille????
Yritin vuorokauden päästä puhelimessa asiaa miehen kanssa käydä läpi, mutta hän vain sitkeästi väitti, että hän vain piteli kiinni ja kysyi paljonko haluan rahaa, että en tee rikosilmoitusta hänestä? Siis anna kuulemistilanteessa hänen nimeään julki.
Yrtin moneen kertaan selittää, että tunsin kyseisessä tilanteessa pelkoa ja mielestäni hän käytti kohtuutonta voimaa ja kiinnipitelystä ei moisia vammoja synny. Ihmettelin myös miksi hän ei lopettanut , vaikka pyysin ja huusin, että lopettaisi käsieni vääntämisen? Totesi, että ei voinut päästää, koska yritin riuhtoa itseäni irti. Kai nyt on normaalia, että ihminen yrittää päästä irti kivun aiheuttajasta?? Miehen mielestä se ei ole normaalia ja saan siis syyttää itseäni, että riuhdoin. Hän kuulemma pelkäsi, että minä lyön häntä, joten siksi hän toimi kuten toimi.
Mies on entinen kamppailulajin harrastaja ja kyseisestä lajista hänellä on musta vyö. Mutta silti mies koki tarpeelliseksi toimia tilanteessa em. tavoin motiivinaan pelko??
Lopulta mies myönsi, että käytti "vähän" liikaa voimaa, toimi tavalla mikä on hänelle normaalia ja opittua kamppailulajitreeneistä ja kylkiluun murtumani johtui ihan vain siitä, että hän kompastui mattoon.
Kuitenkin hän yhä selittää, että hän säilytti malttinsa ja hänen tarkoituksensa vain oli hyvä eikämielestään tehnyt mitään muuta kuin piti minusta kiinni.
Mies on varma, että tulee saamaa tuomion pahoinpitelystä, jos ilmiannan hänet. Että oikeuslaitos on juuri niin **********, että kukaan ei tule uskomaan häntä. Kysyinkin häneltä, miten minun tulisi uskoa, että hän tarkoitti vain hyvää, jos kukaan muukaan ei usko?
Enemmän kuin kipu ja vammat, minua satuttaa ja pelottaa nuo mieheni puheet "turpaan kerjäämisestä" ja siitä, että hän mielestään hallitsi tilanteen ja kontrolloi voimankäyttönsä.
.
