Kerhoista kysyisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erilainen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

erilainen äiti

Vieras
Meillä siis lapsi joka on n 2,5 vuotias. Päivittäin käymme leikkipuistossa, jossa pääsee halutessaan leikkimään samanikäisten lasten kanssa. Lapseni ei ole aina kovinkaan sosiaalinen vaan on pienen ikänsä tykännyt leikkiä omissa oloissaan, tulee kuitenkin toimeen toistenkin kanssa. Tuntuu, että lähes kaikki ympärilläni hehkuttavat kaikenmaailman kerhoja joissa käyvät lastensa kanssa, ilmeisesti siis kyseessä perhekerhot. Alle 3 vuotiaathan eivät käsittääkseni ihan tavallisiin kerhoihin tahdo päästäkään. Itse olen kokenut kerhot jotekin vastenmielisinä ns pakkopullana, emmekä siis ole niissä käyneet. Kysyisinkin, että riittääköhän lapselleni tuollainen puistoleikkiminen ja siellä toisten lasten näkeminen? En halua lastani pakottaa olemaan sosiaalinen jos hän ei sitä itse halua, itsekin muistan nauttineeni siitä kun sain leikkiä yksin.
 
Ihan varmasti riittää, enemmän nuo pienten kerhot ovat äideille sosiaalista toimintaa, saa tavata muita aikuisia ja rupatella kahvikupin ääressä. Jos et itse kaipaa seuraa, niin lapselle kyllä ihan varmasti riittää puistoilu, mun mielestä. Ja tuskin lapsikaan kerhossa kovin hyvin viihtyisi, jos näkisi että äiti aina tulee sinne vastenmielisesti. Lapset tajuaa yllättävän hyvin asioita.
 
En itsekään käynyt kahden lapseni kanssa missään lasten kerhoissa. Tosin vauvauinnissa kävimme, koska halusin perheelle yhteisen harrastuksen ja sitä vauvauintia onkin jatkettu tosi aktiivisesti varsinaisen vauvauintiryhmän jälkeen. Sen sijaan ajattelin, että muskarit yms. voin hoitaa kotonakin lapsen kanssa ja leikkiä sekä lorutella yhdessä hänen kanssaan.

Nyt kun isompi on jo lähes 5v ja nuorempikin lähestyy vuoden ikää, niin olemme kyllä käyneet päivittäin puistossa ihan siksi, että isompi lapsi selkeästi kaipaa jo ikäistään seuraa. Periaatteessahan kasvatusoppaissa todetaan, että 3-vuotias lapsi alkaa kaipaamaan ikäistään seuraa, jotta pääsee harjoittelemaan yhteisleikkejä, jotka kuitenkin on kehityksen kannalta hyviä juttuja.

Oman kokemukseni mukaan parhaiten leikki sujuu 3-vuotiaalta, kun leikkikaveri on 4-5 vuotias eli isompi, joka ohjaa leikkiä. Kahden 3-v ikäisen leikki päätyy helposti itkuun, kun kumpikaan ei osaa vielä joustaa tai tehdä kompromisseja.

Todennäköisesti siis pärjäätte hyvin vielä ihan kahdestaankin, mutta kun lapsellesi tulee ikää vähän lisää, niin kannattaa vaikka sieltä puistosta bongata joku samanikäinen äiti lapsensa kanssa, jonka kanssa voisi jopa sopia yhteisiä puistokäyntejä viikonloppuisinkin, jolloin pääsisi yhdessä puistoon tai vaikka pulkkamäkeen.
 
Kyllä tuota yhteisleikkiä voi jo huomattavasti ennen 3-vee ikääkin harjoitella. tais siis meidän 1,5 vuotiaalla typyllä on pari kuukautta vanhempi kaveri ja kyllä jo jollain tavalla yhdessä puuhastelevat ja myös kinastelevat eli opettaa juuri sitä sosiaalisuutta ja että kaikki ei ole MINUN.
 
Huojentavaa lukea, että on muitakin samanlaisia kuin me. Joo, puistossa lapsi halutessaan leikkii tuttujen lasten kanssa, yleensä samanikäisten. Lisäksi meillä käy leikkikavereita tai me sadepäivinä jossain. Eli on meillä tuttuja joilla lapsia, että ei ihan vallan eristyksissä olla :) Lähinnä vaan noita kerhoja olen miettinyt, mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin.
 
Hei! En malta olla kommentoimatta... Kuten jo moni aikaisemmin onkin sanonut, älä ota stressiä kerhoista/harrastuksista yms. Sinä tiedät itse mikä on teidän perheelle tarpeeksi. Noin pienelle lapselle riittää vallan mainiosti puistoilu, tässä maailmassa tulee kuitenkin aika jolloin on pakko osallistua. Anna lapsesi kehittyä oman näköisekseen, ei kaikkien pidäkkään olla valtavan sosiaalisia, eikä kaikki tarvitse kontaktin paljoutta ympärilleen. Mutta lasta ei tarvitse uuvuttaa liian suurella virikemäärälläkään. Muistetaan kuitenkin että olemme yksilöitä, toiset tarvitsevat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset. Ja näin sen tuleekin olla.
 

Yhteistyössä