Kenen kanssa riidoissa ja uskotko että saatte sovittua?

  • Viestiketjun aloittaja mielessäin oot
  • Ensimmäinen viesti
mielessäin oot
Mä olen isäni kanssa ja en tiedä, sovitaanko enää. Monta erimielisyyttä ja loukkausta jo että nyt ei vaan jaksais vaikka kuinka sydän ikävöi isää elämääni. :(
Vaikeaa..
 
"eräs"
Kaks entistä hyvää ystävää. Tekivät mulle niin pahasti, että en usko välien takasin korjaantumisesta. Molemmista tapauksista useampi vuosi ja anteeksipyyntöäkään en ole saanut kummaltakaan. Joten viettäkööt elämänsä mussä haluavat, kunhan jättävät meijän perheen rauhaan.
 
Näin
Minä en ole ollut kenenkään kanssa riidoissa sitten alakouluiän. Ihan turhaa ajanhukkaa sellainen, epäaikuismaista käytöstä.

Toivon että saat välit isäsi kanssa korjattua.
 
Anna pölyn laskeutua. Loukkauksetkin haalistuvat ajan myötä ja lopulta pystyt käsittelemään niitä ja pääsemään niistä yli. Kun tilanne on rauhoittunut, voit asiallisesti kertoa isällesi mikä mieltäsi on vaivannut, mutta nyt on parempi ottaa etäisyyttä.
 
kjhg
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;29454799:
Minä en ole ollut kenenkään kanssa riidoissa sitten alakouluiän. Ihan turhaa ajanhukkaa sellainen, epäaikuismaista käytöstä.

Toivon että saat välit isäsi kanssa korjattua.
Niin,tämä kun olisi vaan itsestä kiinni. Kaikki asiat eivät ole noin musta valkoisia.
Olen riidoissa äitini kanssa. Hän suuttui,eikä sovinto yrityksistä ole halunnut sopia. En halua enää madella ja anella jollei toinen halua tulla vastaan. Tapahtumasta jo 3 v. ja laittanut välejä poikki myös muiden sukulaisten kanssa. Esim. veljeni kanssa.

Riitely on täysin turhanpäiväistä,mutta yksin ei sopua voi tehdä jos toinen ei halua sitä tehdä.

Tässäkin tilanteesssa,olen anteeksi pyytänyt ja tehnyt sovintoa (kissani rikkoi äitini maljakon) ja kertonut korvaavani rikki menneen tavaran. Mutta ei. Sain kuulla olevani vaan haitaksi,eikä ole siis 3 vuoteen vastannut puhelimeen

Kissani oli hänellä hoidossa koska hän halusi sen seurakseen. Yksin kun asustaa.

En tiedä saammeko sovittua.Asia ei ole minusta kiinni. Toisaalta en tiedä pystynkö antamaan enää anteeksi.. Kuka äiti pistää välit poikki lapsensa kanssa kukkaruukun vuoksi?
 
Riidoissa olo ei ole hyvä pidemmän päälle. Jos ei saa sovittua niin kannattaa yrittää katkaista tunnesiteet. Voi olla että ihmistä ei saa elämästä pois, mutta tee hänestä samanlainen kuin kuka tahansa muu.
 
"eräs"
Data, miten se onnistuu. Toinen "ystävistäni" on unohdettu, eikä asia millään lailla vaivaa, mutta toista huomaan ajattelevani melkein päivittäin. Vaikka yritän unohtaa ja päästä asian yli. Fyysisesti näen häntä usein, siltä en voi välttyä. Miten unohtaa painostavat ajatukset kokonaan. En tahdo enää energiaani kuluttaa hänen miettimiseen...
 
[QUOTE="eräs";29455085]Data, miten se onnistuu. Toinen "ystävistäni" on unohdettu, eikä asia millään lailla vaivaa, mutta toista huomaan ajattelevani melkein päivittäin. Vaikka yritän unohtaa ja päästä asian yli. Fyysisesti näen häntä usein, siltä en voi välttyä. Miten unohtaa painostavat ajatukset kokonaan. En tahdo enää energiaani kuluttaa hänen miettimiseen...[/QUOTE]

Tuo onkin helpommin sanottu kuin tehty ja vie joka tapauksessa aikaa. Joihinkin tepsii suhteen ja tunteiden analysointi, joillekin joku muu keino. Tunteita ei ehkä kannata padota vaan antaa niiden valua läpi vapaasti.
 
"eräs"
Kyllä mä oonkin asiasta puhunut ja ihan täysin sitä mieltä, että saa elää omaa elämäänsä ihan omissa oloissaan. Mutta silti se tulee ajatuksiin ihan liian usein ja se ahdistaa. Aina huomaan ajattelevani asiaa, ja yritän heti kääntää ajatukset muualle. Tapahtuneestakin jo pari vuotta, joten ei ole ihan vastikään käynyt. Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan miten saada pois ajatuksista. Se on nimittäin henkisesti raskasta miettiä noin usein ahdistavia asioita.
 
"åpoi"
Liity Jehovantodistajiin, toimi oppien mukaan, hanki ystävät vain seurakunnasta, älä ole liian läheinen maailmallisten sukulaisten kanssa.
Tämän jälkeen noudata tarkasti ohjeita miten erotettuja pitää kohdella .
On hyvää harjoitella etukäteen miten tuijotat vastaan tulevan sydänystävän lävitse kuin häntä ei olisi olemassa.
Niin, olen ns. riidoissa ystäväni, sukuni ja seurakunnan kanssa kun luovuin lapsuuteni uskonnollisesta järjestöstä.
Ja tätä ns. riitaa ei tule seilvittämään aikuiset ihmiset oman sydämensä mukaan vaan sen selvittää seuran käskyt hyljätä ihminen joka ei usko enään samaan asiaan.
 

Yhteistyössä