Kenelläkään pitkään ikäeroa esikoisen ja toisen lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja pohtija haaveilija
  • Ensimmäinen viesti
pohtija haaveilija
Toista hiukan haaveilen ja ikäeroa tulisi(jos toista alettaisiin yrittämään ja jos sellainen suodaan meille)olemaan reilut 5v,melkein 6v.Kenelläkään tälläistä ikäeroa ja kuinka esikoinen hyväksyi toisen lapsen?
 
meillä näin
Meillä juuri tämä ikäero ja hyvin otti isoveli vastaan pikkusiskon. Nyt jo nahistelee ja myöskin touhuilee hyvin yhdessä. Ikää isommalla kohta 12 ja neitillä 6v
 
plussaa odottava
Itse vasta plussaa odottelen, mutta haluan silti vastata tähän :) Minulla on ikää vanhempaan veljeeni 4v ja nuorempaan siskooni 6v. Kun olimme pieniä, äidillemme oli monesti sanottu negatiiviseenkin sävyyn, että olipa tyhmästi tehty, kun pidit noin tauot lasten hankkimisen välillä, kun nyt niistä ei ole yhtään seuraa toisilleen.

Aika on kuitenkin osoittanut nuo puheet vääriksi :) Minulla on molempiin sisaruksiini todella läheiset välit. On ollut aina. Kun minä synnyin, veljeni oli odottanu minua innoissaan ja oli heti valmis hoitamaan minua. Kun taas pikkusiskoni syntyi, muistan olleeni ensin hiukan ärsyyntynyt, mikä on tietenkin luonnollista. Se meni äkkiä ohi, ja siitä lähtien pikkusiskoni on ollut minulle tärkeintä maailmassa.

Äitini on sanonut, että molemmissa asioissa on puolensa. Jos on pienet ikäerot, lapsista on tosiaan ehkä (?) enemmän seuraa toisilleen. Jos on isommat ikäerot, jokainen saa olla perheen "pikkuinen" pitemmän aikaa.
 
Meillä on lapsilla ikäeroa 5 vuotta ja 7 kuukautta. Tosin ovat eri liitoista. Että se on kyllä vaikuttanut sekä myös minun oma opiskelu. Mutta et sitä kysynyt.
Meillä vanhempi odottikin jo sisaruksia, koska sukulaisten perheessä jo neljättä odotetaan. Ja tyttö tottunut eri ikäisiin lapsiin. Esikoinen lopetti pph kun aloitin äitiyslomani ja on ollut iloinen että saanut kotona olla. Myös serkkujen kanssa usein kyläilevät toistensa luona, niin nyt sekin mahdollista useammin kuin itse kotona. Syksyllä alkava esikoulu tuo sitten uusia kavereita ja oman ikäistä seuraa. Ja tytön ei tarvitse olla koko päivää tarhassa.
Nii, että itseni mielestä hyvä ikäero. Ja isommasta on jo vähän apukin. Esim. tuo tarvittaessa jotain, mitä vauvan hoidossa tarvitaan eikä itse tarvitse lähteä vauva kainalossa hakemaan, jos ns pahassa paikassa. Meillä tyttö viihdyttää mielellään vauvaa ja seuraa mitä kaikkea vauva tekee.
 
pohtija haaveilija
Minä itse olen aina kuumeillut toisesta, mutta silti olen tahtonut ison ikäeron.Jotenkin olen ajatellut sen niin, että esikoinen saa kaiken huomion minulta ja sitten kun toinen lapsi tulisi, niin esikoinen olisi pikkuinen äiti-apuri siinä.Olisi kuitenkin isompi ja ymmärtäisi vauvan päälle.Olisi kuitenkin "eskari"ikäisen kanssa omat puuhat ja sitten vauvan kanssa toiset puuhat jne.Tyttö kovasti tahtoisi meille vauvaa, kun tutuilla monilla on vauvoja.Kovasti alkanut leikkimään nukeilla ja hoitaa,pesee jne. heitä kovasti.mietin,että ottaako hän oikean vauvan hyvin vastaan?Ja miten kaikki sitten sujuu.
 
Meillä tytöt 8v3kk ja 1v4kk. Isompi odotti ihan innoissaan että koska se vauva oikein syntyy =) Halusi kokeilla masua tämän tästä ja juteltiin paljon vauvajuttuja. Tosi hyvin otti pikkusiskon vastaan, ei mustasukkaisuutta alussa
Jonkin ajan kuluttua sitä alkoi ilmetä kun hän tajusi, ettei saa enää jakamatonta huomiota. Välillä tuli pieni itkukin kun hän sanoi että tätäkö tämä nyt onkin, aina vauva on ensin. Jutellen tuo meni ohi kun selitin, että vauvalle ei voi vielä sanoa että odota vähän. Pieni ei vielä ymmärrä ja sanoin myös että ihan samalla tavalla sinua hoidettiin ja paijattiin kun olit vauva.
Nyt ovat loistava pari, pikkusisko fanittaa isompaa ihan kybällä :D

Meillä ei ollut missään vaiheessa onneksi sellaista ongelmaa, että isompi olisi esim. nipistänyt pienempää kun mustasukkaisuus iski. Tuo taitaakin silti olla todennäköisempää juuri pienemmällä ikäerolla?
 

Yhteistyössä