kenellä on pienet lapset jotka kävelevät nätisti ulkona?

esimerkiksi pari kilometriä suuntaansa kauppareissut ilman että se matka kestää lasten takia sellaiset 45 minuuttia kumpaankin suuntaan? Tai että kilometrin matkaan päiväkotiin ei mene puolta tuntia? :snotty:

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

 

No tarkotatko 2-5 lk? No meillä Linnea ja Ellen yleensä tulee kiltisti perässä. Ne on 2 ja 5 lk.

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Niin on. Minullakin hienosti käyttätyvä tytär.

...mutta silti kävelyreissuihin kuluu hurjasti aikaa, koska hän on myös utelias ja tykkää tutkia luontoa. Eli mielestäni matkaan käytetty aika ei sulje pois sitä, etteikö lapsi olisi hyvin käyttätyvä

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

 

kasvatuksesta kiinni.. joo odottele vaan uhmaiän alkamista Kyllä niitä konflikteja tulee varmasti eteen vaikka miten kasvattaisit!! minusta 2vuotias on aika pieni juoksulenkille..!!SIIS ihmettelen 2km matkaa 2 vuotiáalle???????

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

jaa se että huutaako kaupassa pää punaisena jne... ei, se on kiinni kasvatuksesta niitä näkee kaikenlaisia on kiltisti istuvia lapsia jotka eivät valita yhtään kauppareissulla ja sitten on niitä jotka huutavat kaupassa pää punaisena ja pilaavat muidenkin kauppareissut....

 

kasvatuksesta kiinni.. joo odottele vaan uhmaiän alkamista Kyllä niitä konflikteja tulee varmasti eteen vaikka miten kasvattaisit!! minusta 2vuotias on aika pieni juoksulenkille..!!SIIS ihmettelen 2km matkaa 2 vuotiáalle???????

kuka puhui juoksulenkistä? ja kyllä meidän kaksi vuotias jaksaa kävellä 2 kilometriä mutta kyllä siihen aikaa kuluu

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Näin minäkin sanoin, kunnes sain toisen lapsen...

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Näin minäkin sanoin, kunnes sain toisen lapsen...

Eikö sitten enää ennätä kasvattaa lapsia hyvin?

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

jaa se että huutaako kaupassa pää punaisena jne... ei, se on kiinni kasvatuksesta niitä näkee kaikenlaisia on kiltisti istuvia lapsia jotka eivät valita yhtään kauppareissulla ja sitten on niitä jotka huutavat kaupassa pää punaisena ja pilaavat muidenkin kauppareissut....

Ei ole. Onko sulla kokemusta muuta kuin yhdestä lapsesta?
Mä luulin myös ennen että kyse on kasvatuksesta. Aina kauhistelin niitä kiljuvia lapsia, että eikö niihin saa mitään kuria.

Mutta myönnettävä on, toisen lapsen kun sain, että se EI ole kasvatuksesta kiini. Ainakaan aina. Toki heitäkin varmasti löytyy,.

 

Ei meilläkään käveleminen siis sinänsä ole ongelma vaan se aika joka siihen kuluu. Siksi minä tämän aloituksen lähinnä teinkin kun haluaisin tietää että onko jollakin nyt sitten niitä pikkulapsia jotka kävelevät sujuvasti reipasta vauhtia muutaman kilometrin matkat useamman kerran päivässä, pysähtelemättä katsomaan lintuja, oravia, traktoreita sun muuta.
eli tilanne se että normaaleiden arkiasioiden hoitaminen ei vie päivästä sellaista neljää tuntia pelkkien todella hitaiden kävelymatkojen takia

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

jaa se että huutaako kaupassa pää punaisena jne... ei, se on kiinni kasvatuksesta niitä näkee kaikenlaisia on kiltisti istuvia lapsia jotka eivät valita yhtään kauppareissulla ja sitten on niitä jotka huutavat kaupassa pää punaisena ja pilaavat muidenkin kauppareissut....

Kyse on myös temperamentista. Toiset lapset ovat vaativampia, kokeilevat rajojaan aivan erilailla. Vanhempien johdonmukaisuushan sitten näissä tilanteissa ratkaisee ja se on sitä kasvatusta. Se, että lapsi on esimerkiksi todella ylivilkas, ei tarkoita, että lapsi on kasvatettu huonosti. Lapsi, joka huutaa kaupassa ja saa uhmakohtauksen ei myöskään tarkoita huonoa kasvatusta. Lapsia on erilaisia, lähtökohtia tilanteille on erilaisia, myös perinnöllisiä tekijöitä on erilaisia. Se, että sinulla on mielestäsi oikein kasvatettu lapsi, koska hän ei huuda tai kiukuttele, ei tarkoita, että olisit todella kasvattanut hänet oikein. Se voi kertoa ehkä lapsenkin luonteesta.

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Näin minäkin sanoin, kunnes sain toisen lapsen...

Eikö sitten enää ennätä kasvattaa lapsia hyvin?

Voi kuule, kyllä kasvatan. Jotkut lapset vaan uskoo kerrasta tai kahdesta, eivätkä osoita mieltään (kuten esikoiseni). Toiset taas ovat tempperamenttisempiä ja omapäisempiä, ja toisen lapsemme kanssa kauppareissut ovat joskus hyvinkin haastavampia. Eihän ne olisi, jos antaisin hänen juosta siellä ja vetää hyllyiltä kaikki alas. Mutta kun kiellän ja komennan, niin huutoa tulee..

 

Ei meilläkään käveleminen siis sinänsä ole ongelma vaan se aika joka siihen kuluu. Siksi minä tämän aloituksen lähinnä teinkin kun haluaisin tietää että onko jollakin nyt sitten niitä pikkulapsia jotka kävelevät sujuvasti reipasta vauhtia muutaman kilometrin matkat useamman kerran päivässä, pysähtelemättä katsomaan lintuja, oravia, traktoreita sun muuta.
eli tilanne se että normaaleiden arkiasioiden hoitaminen ei vie päivästä sellaista neljää tuntia pelkkien todella hitaiden kävelymatkojen takia

Eikö lasten toisaalta kuulu ihmetellä elämää ympärillään ja olla kiinnostuneita esim. luonnosta? Jos milloin on kiire, niin hoida kauppareissut yms. rattaiden kanssa, muilloin anna lapsen ihmetellä ja tutkia!

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

jaa se että huutaako kaupassa pää punaisena jne... ei, se on kiinni kasvatuksesta niitä näkee kaikenlaisia on kiltisti istuvia lapsia jotka eivät valita yhtään kauppareissulla ja sitten on niitä jotka huutavat kaupassa pää punaisena ja pilaavat muidenkin kauppareissut....

No kertokaas te kaksi, että mikä mennyt vikaan kun alle 2v kyllä kävelee aikansa jos kävelylle lähdetään mutta ei sitten millään tahdo kävellä kotiin päin? Ja on sit varmaan huonosti kasvatettu, kun veikkaan että huutais naama punaisena jos jättäisin perästä kävelemään. Huutoon asti ei olla päästy kun kannan ihan suosiolla.

 

No meillä ei oo pienten tarvinnu kävellä 2km...mutta tuo 2v2kk ikäinen poika kyllä nätisti kävelee kauppaan reilu puolen km matkan,tosin aikaa menee kun tutkiskelee ja iimailee kaikkea mahdollista.Jos poika kävelee niin tuohon matkaan menee suuntaansa n.30min ,mutta meillä ei kiire olekaan --hoituu aamu-ulkoilut siinä samalla....
Mitä tarkoitit nätisti kävelemisellä?

 

Kannattaisko harkita polkupyörään lastenistuinta, tai sitten ihan vaan rattaita, jos on kiire matkalla?

Meillä poika (nyt 4v) kyllä JUOKSEE pitkänkin matkan, mutta kävellessä pitää ihmetellä ihan kaikkea. On pyöräillyt itse 3 v alkaen, joten se on nopeuttanut matkantekoa jos lähikaupassa tai -kirjastossa käydään jalan.

 

ja kyllä meidän kaksi vuotias jaksaa kävellä 2 kilometriä mutta kyllä siihen aikaa kuluu

"Tiedätkö, paljonko lapsesi jaksaa kävellä? Suurin osa vanhemmista ei tiedä.

3-vuotias, jota on rohkaistu liikkumaan, jaksaa hyvin kävellä yhtäjaksoisesti 0,5-1 kilometriä.

Terveellä, normaalisti kehittyneellä 6-vuotiaalla on voimia jo 2 kilometrin kävelyyn.

Monipuolisesti liikkuneelle 12-vuotiaalle 5 kilometriä ei ole matka eikä mikään, kunhan kävelyllä on mielekäs päämäärä, sanoo liikunnantieteiden tohtori, tutkija Arja Sääkslahti"

Meidän Perhe lehti, 10/2009

 

Ei meilläkään käveleminen siis sinänsä ole ongelma vaan se aika joka siihen kuluu. Siksi minä tämän aloituksen lähinnä teinkin kun haluaisin tietää että onko jollakin nyt sitten niitä pikkulapsia jotka kävelevät sujuvasti reipasta vauhtia muutaman kilometrin matkat useamman kerran päivässä, pysähtelemättä katsomaan lintuja, oravia, traktoreita sun muuta.
eli tilanne se että normaaleiden arkiasioiden hoitaminen ei vie päivästä sellaista neljää tuntia pelkkien todella hitaiden kävelymatkojen takia

Uteliaisuuttahan tuo on. Ihan normaalia sellaista. Olen ottanut käyttöön vaunut, jos on kiire sillä muuten matkoissa kesti todella kauan. Nuorin on siitä hauska, että ylivilkkaana menee edellä. Juoksee matkat siis. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että juoksee edellä ja saattaa lähteä juoksemaan ihan minne sattuu, kääntyy äkisti oikeaan, juoksee pellolle, törmäilee aitoihin jne. Ei meinaa kädet riittää. Keskimmäinen oli raahautuja, on vieläkin. Se maleksii, unohtuu, purnaa. Esikoinen taas se, joka käveli kiltisti vierellä, lauloi ja kertoili tarinoita. Mutta yhtä kaikki, matkoissa kestää.

 

tietysti voisin ottaa rattaat käyttöön ja käytänkin niitä. Nimenomaan siksi että joskus on kiire eikä aikaa ole loputtomiin.
Nyt vaan rattaat ovat korjattavana joten ilman rattaita on ollut pakko pärjätä...

Tein tämän aloituksen vähän se mielessä että kun tällä palstalla ja usein irl keskusteluissakin vaan tulee esiin se, että esimerkiksi päälle kolmevuotiaan kuljettaminen rattaissa on jotenkin tuomittavaa, eikä sen ikäisen lapsen kuuluisi istua enää rattaissa koska sen ikäinen jaksaa ja osaa jo kävellä jne.
jokainen varmaan tällä palstallakin tietää kyseiset ketjut..

Ovatko ne ihmiset sitten juuri nyt kävelemässä niiden lastensa kanssa kauppaan vai kenties omistavat auton jolla pidemmät reissut hoidetaan kun käsittääkseni tänne ei ole ilmottautunut vielä yhtäkään vastaajaa jolla olisi pikkulapsia joiden kanssa onnistuu kohtuullisen nopeasti kaikki kaupassakäynnit ja muut asiat ihan ilman rattaita

 

ja kyllä meidän kaksi vuotias jaksaa kävellä 2 kilometriä mutta kyllä siihen aikaa kuluu

"Tiedätkö, paljonko lapsesi jaksaa kävellä? Suurin osa vanhemmista ei tiedä.

3-vuotias, jota on rohkaistu liikkumaan, jaksaa hyvin kävellä yhtäjaksoisesti 0,5-1 kilometriä.

Terveellä, normaalisti kehittyneellä 6-vuotiaalla on voimia jo 2 kilometrin kävelyyn.

Monipuolisesti liikkuneelle 12-vuotiaalle 5 kilometriä ei ole matka eikä mikään, kunhan kävelyllä on mielekäs päämäärä, sanoo liikunnantieteiden tohtori, tutkija Arja Sääkslahti"

Meidän Perhe lehti, 10/2009

Joo tätä minäkin oli juuri kaivamassa esiin...

 

Meillä päiväkotiin kävely kestää aikansa, matka 1,5 km, mutta sitten kun ollaan harrastuksissa, saattaa taittua 6km matkakin hujauksessa, 5v kyseessä. Eli enemmän asenteesta kiinni...

 

Lapsi jaksaa kävellä ja paljon. Mutta meno on kyllä holtitonta ja epätasaista, välillä juostaan, välillä katellaan ties mitä ökkömönniäisiä.

Minä en muuten ymmärrä, miten jostain kaksivuotiaasta muka voisi sanoa, että onko se hyvin kasvatettu vai ei. Jostain koululaisesta kyllä jo voi niin sanoa, mutta taaperothan on vielä niin taimella, vielä aika paljon vaistojensa varassa, että kasvatus on vasta alussa.

 

Tein tämän aloituksen vähän se mielessä että kun tällä palstalla ja usein irl keskusteluissakin vaan tulee esiin se, että esimerkiksi päälle kolmevuotiaan kuljettaminen rattaissa on jotenkin tuomittavaa, eikä sen ikäisen lapsen kuuluisi istua enää rattaissa koska sen ikäinen jaksaa ja osaa jo kävellä jne.
jokainen varmaan tällä palstallakin tietää kyseiset ketjut..

Päälle 3 vuotiaan voi myös opettaa pyöräilemään, jos ei vielä osaa. Tämä ei tietysti ole talvella paras ratkaisu, mutta sopivaa pyöräilykautta on kuitenkin aika monta kuukautta. Tai voi hankkia seisomalaudan vaunuihin, jos ei jaksa koko matkaa kävellä.