kenellä on pienet lapset jotka kävelevät nätisti ulkona?

3-vuotias, jota on rohkaistu liikkumaan, jaksaa hyvin kävellä yhtäjaksoisesti 0,5-1 kilometriä.

onkohan lapselle sitten jotenkin haitallista kävellä enemmän? meillä 2,5v ja 3,5v kävelvät innoissaan leikkipuistoon jonne on matkaa kaksi ja puoli kilometriä, juoksevatkin osan matkasta eivätkä vaikuta yhtään rasittuneilta. Sama matka kauppaan taas on ylivoimaista ja matkavauhti on sellaista kilometri puolessa tunnissa-tasoista...

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Ja paskat! tohon viimeiseen lauseeseen!

 

Lapsi jaksaa kävellä ja paljon. Mutta meno on kyllä holtitonta ja epätasaista, välillä juostaan, välillä katellaan ties mitä ökkömönniäisiä.

Minä en muuten ymmärrä, miten jostain kaksivuotiaasta muka voisi sanoa, että onko se hyvin kasvatettu vai ei. Jostain koululaisesta kyllä jo voi niin sanoa, mutta taaperothan on vielä niin taimella, vielä aika paljon vaistojensa varassa, että kasvatus on vasta alussa.

2-vuotias osaa esim. jo kiittää syötyään. Jos se on hänelle opetettu.
Ja tuon ikäisiä minä pidän hyvin kasvatettuina sen perusteella, kuinka vanhemmat häntä kieltävät/ ohjaavat. Eli jos saa esim. pomppia ruokapöydästä kesken syönnin/ juoksennella leipä kädessä siellä sun täällä, repiä leluja toisten kädestä yms. ilman, että vanhemmat eväänsä liikauttavat, niin huonosti silloin kasvatetaan.

Näin siis minun mielestäni.

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Ja paskat! tohon viimeiseen lauseeseen!

Uhmaikä vasta tulossa ...uhmaikä eli tahtoikä kuuluu lapsen kasvuun ja ilman uhmaa ei ole kaikki ihan kunnossa: http://www.lib.hel.fi/Page/3156f7ee-682f-4b68-82ea-ec756f214f22.aspx?groupId=f6a59db9-bce1-4f22-bad3-7eca2addfe4a&announcementid=b15c1cda-02f7-45ef-96ed-39c1a29b57b3&refererUrl=%2Faihepakettiarkisto%2Fsatunnainen_aihepaketti.

 

No tunnenpa esimerkiksi erään 2v lapsen, joka on niin kiltti ja rauhallinen luonne, että itkee vain satuttaessaan itsensä. Ei uhmaa, eikä muutenkaan kitise tai itke. Ollut helppo tapaus syntymästään lähtien.

Meidän poika taas on vauvasta lähtien ollut melkoinen yhdistelmä kovapäisyyttä, herkkyyttä, hitaastilämpiävyyttä... Vaikka kuinka olemme häntä kasvattaneet ja ohjanneet, huutoa kyllä riittää. Ei todellakaan ole kasvatuksesta tai sen puutteesta kiinni. Meillä ei lyödä, ei riekuta ruokapöydässä, ei viedä leluja toisilta jne., koska näihin puutumme välittömästi. Sen sijaan en voi suukapulaa lapselle laittaa, joten huutoa ja rajojen kokeilua meillä kyllä riittää, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Mielestäni ihan normaalia ja asiaankuuluvaa 2-vuotiaalta.

Meidän lapsi ei kyllä tosin osaa kiittää ruoasta, mutta sekin johtuu siitä ettei vielä osaa puhua.

 

2-vuotias osaa esim. jo kiittää syötyään. Jos se on hänelle opetettu.
Ja tuon ikäisiä minä pidän hyvin kasvatettuina sen perusteella, kuinka vanhemmat häntä kieltävät/ ohjaavat. Eli jos saa esim. pomppia ruokapöydästä kesken syönnin/ juoksennella leipä kädessä siellä sun täällä, repiä leluja toisten kädestä yms. ilman, että vanhemmat eväänsä liikauttavat, niin huonosti silloin kasvatetaan.

Näin siis minun mielestäni.

Niin, vanhemman käytöksestä voi toki päätellä, miten lasta kasvatetaan. Mutta kaksivuotiaalta ei vielä voi odottaa, että olisi kaikki tapakasvatus mennyt perille tai itsehillintä kehittynyt koululaisen tasolle. Puhumattakaan siitä, että se raivari kaupassa saattaa johtua siitä, että on kuuma, eikä vanhempi ymmärrä mikä on vialla.

Meidän lapsi sai muuten jo vauvana raivareita kaupassa. Sitten selvisi, että paha olo johtuu siitä, että kaupan valot häikäisevät. Kun mukelolle laitettiin aurinkolasit, loppui "turha" huuto kaupassa. Samoin pimeällä autossa lapsi huusi, se johtui siitä, että takatulevien valot häikäisivät häntä. Aurinkolasit auttoivat tässäkin tapauksessa. Minä siis olen vankasti sitä mieltä, että pienillä ihmisillä on huutoonsa yleensä joku muu syy kuin vanhemman auktoriteetin uhmaaminen.

 

kasvatuksesta kiinni.. joo odottele vaan uhmaiän alkamista Kyllä niitä konflikteja tulee varmasti eteen vaikka miten kasvattaisit!! minusta 2vuotias on aika pieni juoksulenkille..!!SIIS ihmettelen 2km matkaa 2 vuotiáalle???????

Varmaankin lapsi on rattaissa ? Meillä kolmevuotias käövelee/ pyöräilee 4-5 kilsaa eikä ole pahakaan. Mutta mehän istutetaan vielä 6-vuotiaita rattaissa ja maristan/ ihmetellään. Hiihtämään ja ulkoilemaan!!

 

minulla, tytär 2-vuotta, muutenkin käyttäytyy kaupassa jne.. hienosti se on kasvatuksesta kiinni sanon MINÄ!

Tai ihan yhtä hyvin voi sanoa että se on lapsen luonteesta kiinni.

jaa se että huutaako kaupassa pää punaisena jne... ei, se on kiinni kasvatuksesta niitä näkee kaikenlaisia on kiltisti istuvia lapsia jotka eivät valita yhtään kauppareissulla ja sitten on niitä jotka huutavat kaupassa pää punaisena ja pilaavat muidenkin kauppareissut....

HAH! ootas ku n sun 2v vähän kasvaa.

 

Meidän 2-vuotias itse asiassa kävelee nätimmin ja jaksaa paremmin kuin lähes 5-vuotias sisaruksensa :|

 

Meidän 2-vuotias itse asiassa kävelee nätimmin ja jaksaa paremmin kuin lähes 5-vuotias sisaruksensa :|

Sama täällä. 5-v on ihan toiselta planeetalta. Juu ja molemmat osaa/osasi sanoa 2-vuotiaana "kiitti". Ihan hoidossa sitä kiittelivät, kuulostaahan se ihanalta. Meidän 5-v veti yhtenä päivänä ekat "kaupparaivarit" kahteen vuoteen - taustalla esim. mustasukkaisuus uudesta vauvasta ja huonosti nukuttu yö. Siinä meni teidän kauppareissu sitten piloille, voivoi..

 

Mun pian 2v kävelee 2km ja tekee sen reippaasti jos on mennäkseen. Mutta kyllähän se lapsille tyypilliseen tapaan ihmettelee ja tutkii myös. Ei meillä aina ole rattaita mukana ellei ole ehdittävä johonkin tietyssä ajassa. Kaupassa kiukuttelu on vähentynyt enkä kyllä ajattele että minä hyvä kasvattaja kun enää ei silleen huuda, toinen huono kun huutaa. Olempa vaan tarpeeksi monesti pitänyt pääni ja opettanut ettei kiukulla ja huudolla saa mitä haluaa. Myös temparamentista jne on kiinni miten sujuu ja ei suju kasvatus.

 

heh itte tänää just koko ajan naureskelin pikku päälle ku käyti sitä ulkona ja se vaappu ihan äly vapaasti minne sattu...... törmäs katu lamppuunki ku paraski tumpelo ittee ei ärsytä tommone pikku päitte äly vapaa vaappuminen= hauskan näköstä vaan.............millo ittestä taas tekis mieli posauttaa kaikki ilmaan ni on sitte se ku pikku pää ei voi ymmärtää miten hupasa se on ja alkaa itte vaan itkee ku törmäilee ja siltä pitäs sitte puhaltaa pipejä pois.......

 

3v ja 4v kävelevät kauppaan ja takaisin (1,7km+1,7km) nätisti. Tosin matkassa kestää 25-30min suuntaansa. Emme siis kiiruhda vaan menemme lasten tahdissa rauhallisesti kävellen ja välillä pysähdytään jos satutaan huomaamaan orava tai fasaani.

 

esimerkiksi pari kilometriä suuntaansa kauppareissut ilman että se matka kestää lasten takia sellaiset 45 minuuttia kumpaankin suuntaan? Tai että kilometrin matkaan päiväkotiin ei mene puolta tuntia? :snotty:

Kiva, kun on kiinnostunut ympäristöstään.

 

Lapsen kuin lapsen saa kävelemään jos tekee kävely retkestä mielenkiintoisen...

 

Meillä koululaisilla kestää 400m matka tunnin. Ja ojien kautta tullaan. Meidän hyvinkasvatetut kullannuput.

 

meillon kauppaan matkaa 1,5km suuntaan ja se menee ihan lepposasti kävellen. poika on 2v4kk nyt.
ei kitise tai vingu ja kaupassakin sujuu ostostenhoitaminen hienosti. tosin ne on nopeita koska hoidetaan kunnon kaupassakäynnit miehenkanssa yhdessä tai jompikumpi yksin. scootereihin ei mahdu kovasti tavaraa kyytiin. meillä siis 1v istuu rattaissa,myin tuplat pois muutama kk sitten.
kiukkupäiviä toki löytyy,ja silloin 500m matkakin voi olla liikaa vaadittu,onneks pääsääntöisesti tykkää kävellä ulkona.