Kelle alkaisit takaajaksi? Vai alkaisitko kenellekkään?

Minä en alkaisi takaan ketään, lapsia autettaisiin tarvittaessa muuten jos pystytäisiin =)

 

Pikkuveljelleni

 

Varmaan lapsille sitte ku se aika koittaa.

 

Ainoastaan omille lapsille.

 

Omille lapsille ehkä, edellyttäen että ovat muuten säntillisesti hoitaneet raha-asiansa siihen mennessä, taattava summa olisi kohtuullinen ja oma elämä sen verran reilassa että vaikka pahin kävisi, niin siitä selvittäisiin säikähdyksellä.

 

Lapselleni menisin takaajaksi, jos sillä olisi asiat kunnossa. Eli millekään huithapelilapselle en takaisin mitään, mutta jos sillä olisi työpaikka ja säännölliset tulot, mutta tarvitsisi lainaa asuntoa varten, niin takaisin. Autoa tai mitään kulutusluottoa en takaisi.

 

En kenellekään.

 

En kenellekään muulle, omille lapsilleni jos ne ois osottanu et osaavat hoitaa raha-asiansa.

 

En kenellekään enää.

 

En kenellekkään tai korkeintaan lapselleni, mikäli hän olisi osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen! Liian monta paskamaista tarinaa tiedossa.

 

En kenellekään.

Mutta haluaisit jonkun takaavan asuntolainasi ?
Minä voisin taata lasteni asuntolainan.

 

En kellekää.

 

No en KENELLEKÄÄN, en ikinä.

 

En kenellekkään.Hyvä ku ite pärjätään.

 

En kenellekään muulle, omille lapsilleni jos ne ois osottanu et osaavat hoitaa raha-asiansa.

Näin juuri!

 

Omille lapsille ehkä, kellekään muulle en todellakaan.

 

En kenellekään.

 

en kenellekään. Jos oma lapsi tarvitsisi asunnon ja minulla olisi rahat ja hänellä ei, niin ostaisin sen omiin nimiin ja lapsi pikkuhiljaa lunastaisi sen itselleen (tai sitten perisi aikanaan), niin minulla olisi se asunto sitten jos hän ei sitä pystyisi maksamaan eikä rahani menisi taivaan tuuliin.

 

Omille sisaruksilleni ja vanhemmilleni jos jostain syystä he sitä tarvitsisivat. Miehen sisaruksille ja vanhemmille ei rueta, heihin on luottamuspula näissä asioissa, ihan käytännön pohjalta
Myöhemmin myös omille lapsille, ellei aivan täysin päätön olisi tilanne.

 

Lapsilleni, ja sisaruksilleni.

 

Lapsille jos olisivat tolkun ihmisiä. Ja äidille olen taannut muutaman tonnosen joka ei maailmaa kaataisi vaikka jäisikin pystyyn.

 

En kellekkään. Sen sijaan kyllä suostun yleensä lainaamaan rahhaa, oli summa mikä vain...

 

en kenellekään. Jos oma lapsi tarvitsisi asunnon ja minulla olisi rahat ja hänellä ei, niin ostaisin sen omiin nimiin ja lapsi pikkuhiljaa lunastaisi sen itselleen (tai sitten perisi aikanaan), niin minulla olisi se asunto sitten jos hän ei sitä pystyisi maksamaan eikä rahani menisi taivaan tuuliin.

Näin. Tai ainakin voisin sen takaukseen tarvittavan osuuden rahoittaa ja vastaavasti omistaisin myös sen osuuden kyseisestä asunnosta kunnes lapseni olisi maksanut mulle sen osan pois.

 

Minä olen takaaja miehelleni ja mies minulle. Meillä on erilliset asuntolainat samaan kiinteistöön.

Mutta en varmaan paljon muullekaan. Oikeasti mun lapsenikaan ei pitäisi takaajaa tarvita, kun aikoinaan asuntonsa ostaa. Säästäminen etukäteen ei ole lainkaan paha juttu...

 

Siinähän se onkin tilaanne jos joskus pitää olla takaajana lapsille. Pakkohan se on olla tasapuolisesti jokaiselle jos yhdelle on. Siis jos kakara vaikuttaa edes suurin piirtein täyspäiseltä.