KElläs täällä on kolmenkympin kriisi :/

Enhän mä nyt ainoa vaan ole?

Kaikki on persiistä ja mä haluan mun nuoruuden takas |O :/

Nostalgiakappaleita kuuntelen ja mietin että miten mä tähän olen tullutkin?
Jotenkin murkuttaakin uudelleen tai jotain.

Pakko tän sitä on olla.

 

Ja mä mietin, kuka helvetti käy kutistamassa kaikki mun vaatteet vaatehuoneesta...
Onneksi mä näytän vielä ikäistäni nuoremmalta... tai sitte mä vaan kuvittelen!! :xmas:

 

Mä olen kai pääsemässä yli siitä jo pikku hiljaa. Tosin en mä nuoruutta takaisin halua, mutta muuten tuli syvällisemmin kohdattua itsensä, mitä mä oon saanut aikaan tässä elämässä jne. Ja aika syvissä vesissä tuli uitua omien ajatusten kanssa, tuskallisiakin hetkiä tuli koettua, mutta nyt alan olla sinut itseni kanssa ja sen todellisuuden, että kolmekymppisiä ollaan eikä enempää eikä vähempää olla tähään ikään mennessä elämässä savutettu B)

 

Enkä muuten ikääni pohdi sen kummemmin, numeroita ne on mulle aina ollut, mutta silti. :| :/

 

juu, huuleen tuli meikän kolmenkympin kriisi tiistaina... siis ei oo vielä mitään kriisiä niin kaveri sanoi mun lävistystä kriisiksi..

 

:wave: |O :headwall:

Joo. pari viikkoa enää kaksikymppisenä :'(

 

En tunnusta.

 

Mulla on vimmanen halu vaihtaa työtä!!!
Miettii vaan kokoajan, että tätäkö hommaa mä nyt teen loppuelämäni (10 vuotta samaa työtä jo takana).
Jatkuvasti kattelen työpaikkailmoituksia ja koulutusmahdollisuuksia ja mietin siinä välissä, että olenko ihan pimee, kun on kuitenki vakituinen, mielinkiintoinen työ...

 

Mä just täytin 27v, mutta hirveä kriisi sen tiimoilta, että ei ole enää nuori ja mitään ei ole muka saavuttanut jne...

 

Jep. Sitä tää on. Tutulta kuulostaa noi teidän jutut.

 

Ei mitään kriisiä =)
Lapset on koululaisia. Mulla järkeä päässä. Varaa ehkä toteuttaa unelmia. Olen vielläkin nuori, mutta vakavasti otettava.
Mä luulen, että parhaat vuodet on vasta tulossa =) (vaikka hienoja on ollutkin).
T.29v

 

Eiks kriisiläisillä sitten ole järkeä päässä


Olenko mä turhan herkkiskin vielä :xmas:

 

Eiks kriisiläisillä sitten ole järkeä päässä


Olenko mä turhan herkkiskin vielä :xmas:

EN MÄ SITÄ TARKOITTANUT , vaan sitä, että MULLA ei ollut järkeä päässä nuorena

 

Mulle ollut kans aikas rankkaa pari vuotta sopeutua ajatukseen, ettei enää ole nuori vastuuton teini-ikäinen... Kamalasti tekisi mieli tuolla lojua pussikaljalla vaan illat pitkät ja olla vapaa huolista, unelmoiden hohdokkaasta elämästä. Nyt tuntuu et tätäkö tää onkin... perheen perustaminen edessä mikä on tosi ihanaa sekin, mutta samalla pelottavaa kun se korostaa entisestään tätä vanhenemista...

Entä tuleeko minusta ikääntyvä teini? Kypsynkö siistiksi aikuiseksi koskaan?

 

Joo, kriisin poikasta on alkanut olemaan :|

 

kai mulla muuten jotain kriisiä pukkaa, haluisin vaihtaa ammattia ja asuinpaikkaa..
olo on kuin luuserilla, kun kaverit kertoo matkustamisistaan ja ite ei pääse mihkään, kakarat hidastaa..
ja jotenkin aina pidin itsestäänselvyytenä että viimestään kolmekymppisenä oon naimisissa, no en oo, enkä haluisi ees, kai?
ei oo muuta elämää kuin työ ja koti ja lapset..
tylsää... :ashamed:

 

Paitsi, että haluaisin olla vapaa. En kylläkään lapsista vaan miehestä.

 

Oma kriisini kumpuaa siitä, että alle kolmikymppisenä on ollut jo ns. kaikki: vakituinen työ, aviomies, lapsi, oma talo, jne. Sitä miettii, että tässäkö tämä elämä nyt sitten on, elellään omassa talossa, oman miehen kanssa ja kasvatellaan lasta...
Ainoa mihin voi realistisesti vaikuttaa, niin työhön, joten uusi työ olisi hakusessa, vaikka oikeasti pitäisi vain nauttia nykyisestä elämästä ja odotella mitä vastaan tulee :headwall:

 

Oma kriisini kumpuaa siitä, että alle kolmikymppisenä on ollut jo ns. kaikki: vakituinen työ, aviomies, lapsi, oma talo, jne. Sitä miettii, että tässäkö tämä elämä nyt sitten on, elellään omassa talossa, oman miehen kanssa ja kasvatellaan lasta...
Ainoa mihin voi realistisesti vaikuttaa, niin työhön, joten uusi työ olisi hakusessa, vaikka oikeasti pitäisi vain nauttia nykyisestä elämästä ja odotella mitä vastaan tulee :headwall:

Juur ku mulla. Ja kun mä en saa edes töitä |O
Uus koulutus kyllä hinguttais.

 

Minä kuulun kanssa ehdottomasti tähän pinoon.. Minä haaveilen talosta keskellä kaupunkia (nyt maalla), haaveilen omasta ajasta (jota ei tieten ole), kattelen ukkoakin sillä silmällä, että joutasko vaihtoon(oikeesti en aio vaihtaa), mietin miltä näytän ja varsin näen joka ikisen rypyn, mietin miksi perkule en saa aikaiseksi vaihtaa alaa ja elämää ja vaikka koko kroppaa. Välillä ajattelen, että oliko elämä oikeasti tässä, että loppu elämä rullataan vaan tätä samaa rataa. Mutta kovasti haaveilen ja haikailen mennyttä nuoruutta :/

 

Hmmm...
Nyt kun oikein mietin, niin viimeaikoina on alkanut meikkipussiin ilmaantumaan erilaisia tuotteita, jotka lupaa vähintään ikuisen nuoruudeen.
Kukahan niitäkin tänne ostelee... :saint:

 

Hmmm...
Nyt kun oikein mietin, niin viimeaikoina on alkanut meikkipussiin ilmaantumaan erilaisia tuotteita, jotka lupaa vähintään ikuisen nuoruudeen.
Kukahan niitäkin tänne ostelee... :saint:

Se sama tonttu joka kutistaa vaatteet? :xmas:

 

Hahaa, sinihammas 20v kirjoittaa päiväkirjassaan:

"Mietin tanaan toissa, jossa en paasaantoisesti tehnyt mitaan, seuraavaa: ihmisen kuuluisi elaa sen tietyn peruskaavan mukaan: opiskelu -> vakituinen tyopaikka -> perhesuunnittelua vakituisen partnerin kanssa -> farmariauto -> rivitalonpatka -> kaksi lasta (mieluiten tytto ja poika). Mita sitten tapahtuu? Sittenko vaan eletaan siina talossa niiden mukuloiden kanssa, lyhennetaan asuntolainaa ja ajellaan autolla tyopaikan, paivakodin, lahikaupan ja kodin valia? Kerran vuodessa kaydaan Kyproksella ja kun ollaan elaman huipulla, ostetaan kesamokki, jossa saa kayda syottamassa hyttysia. Jos elo kay oikein tylsaksi, ryhdytaan kylpyhuoneremonttiin."