Keliakiasta kokemuksia

Tämä nyt on vain arvailua ja pientä ehkä turhaankin stressaamista, mutta ajattelin nyt kuitenkin kysellä täältä kokemuksia.

Meillä on 10kk vauveli ja perheessämme on ollut hassunhauska yrjötautibuumi. Vauva ei ole oksentanut eikä kuumeillut, mutta kakka on ollut löysää. Seassa on ollut sulamatonta ruokaa. Päättelin, että se varmaan sairasti mahataudin lievempänä.

Nyt kuitenkin isommat sisarukset ovat tervehtyneet, mutta vauva jatkaa ruikkurumbaa. Yön aikana olen joutunut vaihtamaan kakkavaipan, ja aamuisin on silti semmoset uudet ruikut, että on vaatteista tullu läpi. Ruokahalu hänellä on huonontunut, maitoa juo kyllä hyvin (korviketta)

Aloin tässä muistella, että samoihin aikoihin kun tuo ruikkuaminen alkoi, siirryin antamaan vauvapuurojen sijaan Myllärin luomu kaurahiutalepuuroa. Stressiherne kun olen, mieleeni pälkähti keliakia.

Nyt ajattelin kokeilla sitä, että annan taas niitä vauvapuuroja ja katson kuinka käy.

Kuinka vanhana keliakia yleensä alkaa? Oletteko sisäistäneet keliaakikon ruokavalion kuinka helposti vai onko ollut rankkaa? Kokemuksia ja mielipiteitä kaipailisin. Huolehdinko turhaan? Toivottavasti..

 

Onko teillä suvussa keliakiaa? Tai muita autoimmuunisairauksia? Sehän on perinnöllinen sairaus.

Meillä norovirus aloitti vilja-allergian puolen vuoden iässä ja kaura oli pahin: tuli sulamattomana pois. Ja kyse oli siis vilja-allergiasta, ei mistään keliakiasta. Annettiin muksun viljattomia puuroja (hedelmäpuuro, banaanipuuro, tattaripuuro eli puhtipuuro vai mikä se olikaan...). 1,5vuotiaana allergia parani.

 

Silloin kun meidän kakkosella todettiin keliakia, niin lääkäri sanoi että alle kolmevuotiaalta ei kunnolla pystytä diagnosoimaan tuota. Tämä oli vuonna 2005.
Meillä tuo huomattiin pituuskasvun hidastumisena, ripulina ja lapsen vatsa oli sellainen kuin noilla "nälkämaan lapsilla" eli sellainen pömppö.
Nykyään ei ole mitään ongelmaa olla keliaakikko, kun valinnan varaa on vaikka millä mitalla. Vähän totutteluahan se vaatii, mutta nopsaan tuo alkoi meilläkin sujua.

 

Keliakia voi puhjeta jo ihan vauvana. Mun serkku on ollu jotain parivuotias, kun sillä on todettu... Kannattaa kysästä lääkäriltä kokeillaanko ensin et jätät puuron pois vai jatkatko puuron syöttämistä ja sit vasta-ainetesteihin. Kun jos jätät puuron pois jota epäilet ja muuta viljaa hän ei vielä saa niin vasta-aine testit ei näytä oikeata tulosta. Myöskin tuo mitä tuossa joku kirjoitti, että on puhjennut vilja-aineallergia kannattaa miettiä. Helpoin kun käytte pienen kanssa kokeissa niin saa tietää onko jotain vikana vai ei. Mä itse oon sopeutunut hyvin gluteenittomaan ruokavalioon. Mutta toisaalta sairaus puhkesi mulla aikuisiällä ja mun äitillä on myös keliakia joten jo valmiiksi tuttu juttu.

 

Me ollaan oltu siinä mielessä onnekkaita, ettei meillä kummallakaan ole suvussa juuri mitään allergioita, ei siis keliakiaakaan. Olenkin monesti ollu kiitollinen siitä, että nuo isommat muksut voivat syödä mitä vaan, kun vertaa moniin heidän kavereihinsa, joilla on erilaisia ruoka-aineallergioita.

Mutta joo, tuo oli hyvä tieto, siis että kyseessä voisi olla vilja-allergia. Kokeilkaamme siis noita luettelemiasi puuroja! Voiko muuten noron sairastaa tietämättään? Siis niin, ettei tarvitse sairaalahoitoa ja luullen kyseessä olevan tavallinen mahatauti? Meillä oli isommilla muksuilla tosi raju oksennustauti ja kuume. Jospa oli noroa, ja vauvalla myös (vaikkakin lievempänä) ja olisi aiheuttanut saman kuin teillä, eli tuon vilja-allergian??

Enks oo hyvä spekuleeraamaan?

 

Norovitus aiheutti meilläkin pojalle jonkin allergian, joka meni sitten parissa kuukaudessa pois, joten ei tarvitse olla mitään pysyvää... Sen ainakin voin sanoa lohduttaakseni, että menee lääkärien mukaan noin puoli vuotta viljojen aloittamisesta, ennen kuin keliakia voisi kunnolla puhjeta.

Esikoiselta diagnosoitiin keliakia kaksi vuoptta sitten, kun oli just täyttäny 2. Oireet hyvin samanlaiset kuin Angel Eyeskin sanoi. Lisäksi meillä paheni tilanne, kun lapsi joutui korvatulehduksen takia ab-kuurille, meni lopoukin vatsan toiminta sekaisin, ja tuli refluksioireita tai siis sellaista, että ruoka ei kulkenut normaalisti vatsalaukkuun ja eteenpäin ja lapsi oksensi syödessään n. kerran päivässä.

Suvussa meillä ei ole keliakiaa (tiedossa) kuin lasten isän tädillä. Diagnoosi mietityttää vieläkin joskus, mutta ei keliakian kanssa eläminen mitään kovin hankalaa onneksi ole.

 

Pitääpäs tutkia vauvan masu, kun se herää päikkäreiltä, että pömpöttääkö se. Meillä näyttäs kyllä tytölle pituutta tulleen, mutta paino tuntuis polkevan paikallaan. Mutta toisaalta, se on oppinu just konttimaan ja liikkuu paljon. Sekä ruokahalu on ollut vähän kadoksissa sairastelun takia.

Niin joo, vauvelin ihoon on ilmestynyt sinnetänne kuivia, ympyränmuotoisia läikkiä. Äh..tässä joutuu vissiin ottaa yhteys lekurille.

 

Pitääpäs tutkia vauvan masu, kun se herää päikkäreiltä, että pömpöttääkö se. Meillä näyttäs kyllä tytölle pituutta tulleen, mutta paino tuntuis polkevan paikallaan. Mutta toisaalta, se on oppinu just konttimaan ja liikkuu paljon. Sekä ruokahalu on ollut vähän kadoksissa sairastelun takia.

Niin joo, vauvelin ihoon on ilmestynyt sinnetänne kuivia, ympyränmuotoisia läikkiä. Äh..tässä joutuu vissiin ottaa yhteys lekurille.

Miusta tuo saattaisi kuulostaa enemmän allergialta, tosin onhan ihokeliakiaakin, mutta siinä on rakkulainen ihottuma.

 

Kiitos vastauksista! Lohduttava tieto tuo, että oireet alkavat vasta puolen vuoden kuluttua, meillä kun ollaan tuota kaurapuuroa syöty vasta pari-kolme viikkoa.

Meillä muuten oli vauvalla aluksi refluksiongelmia. Pulautteli paljon, eikä viihtynyt mahallaan. Aluksi edes kiinteiden aloitus ei auttanut, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Vieläkin saattaa joskus silloin tällöin pulauttaa.