Keliaakikko
Itse en ole enää jaksanut niistä kommenteista välittää, sillä niitä tulee usein.Mulle tuli paha mieli tyttöni puolesta, onneksi hän ei ollut itse kuulemassa.
Yks sukulaismies totesi, että "Onneksi ei ole mitään tuommoisia sairauksia, niin saan syödä mitä haluan milloinkin syödä, olisi ihan kamalaa, jos näin ei olisi!".
Kaikkea ajattelematonta ihmiset suustaan päästelevät.
Ja minun mieheni totesi, että ei noudattaisi mitään ruokavaliota, kun haluaa syödä esim. tavallista leipää. Vaikka eihän gluteenittoman leivän maku eroa tavis suun makuaistilla juurikaan normileivästä. : /
En tiedä mikä pointti joillakin on harmitella keliaakikolle, että "voi kamalaa kun sulla on toi tauti. Olisi ihan kauheeta jos en itse voisi enää syödä ruisleipää tai vehnäpullaa". Tähän joskus saatan asiallisesti todeta, että tuskin itsekään söisit rotanmyrkkyä vaikka se olisi kuinka herkulliseen muotoon tehty.
Onneksi on löytynyt keliakian myötä paljon uusia, hyvänmakuisia ruokia joita ei terveenä olisi varmasti tullut maistettua
Ja mitä tulee tuohon miehen kommenttiin, niin ymmärrän senkin. Alussa kun olin vielä pöyristynyt asiasta (diagnoosi tuli ihan puskista) niin suurin pelkoni oli, että osaanko itse ottaa asiaa tarpeeksi tosissani. Vakaasti ja uhmakkaasti ensin päätin, että kyllä helvetissä minä syön jotain kiellettyä hyvää edes pari kertaa vuodessa. Minähän en vehnästä kokonaan luovu.
Aika paljon on kyllä asenne muuttunut kun on saanut rauhassa mielessään prosessoida koko lopullisen muutoksen, nyt en koskisi gluteeniin vaikka maksettaisiin.