V
vierailija
Vieras
Hei
En oikein tiedä mistä aloittais...olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa lähes 4.v ja tuloksetta,opiskelin ja kävin samalla töissä,koko 4vuoden ajan itkin sitä kuinka muut saavat lapsia ja tuntuu että itse ei tule ikinä samaa kokemaan,kuitenkin syksyllä 2016 tein positiivisen raskaustestin vihdoin ja viimein ja olen sen jälkeen ollut maailman onnellisin. Hoidin kouluni loppuun ja jäinkin melkein heti suoraan äitiyslomalle.
Nyt kuitenkin ajatuksiini on hiipinyt stressi ja pelko siitä kuinka tulemme pärjäämään,tarkoitan rahallisesti. Mieheni käy töissä ja välillä myös tekee keikkatyötä ulkomaille eli rahaa tulee kyllä,mutta itse...eihän minulle myönnetty äitiysrahaa kuin minimi ja siitäkin verot pois!
Tietenkin ymmärrän että ei se raha ole tärkeintä mutta olisihan se kiva jos sitä olisi enkä halua mieheni rahoilla elellä ja ajatus siitä että vauva pitäisi laittaa hoitoon 9kk ikäisenä hirvittää
Taon itselleni että "kumpi on tärkeämpi tämä pitkään haluttu vauva vai se että raha tilanne on huonompi" ja tietenkin tämä vauva mutta kuin...
Välillä kiroan kelan suurimpaan helvettiin,että kuka näitä päätöksiä tekee että lapsiperheiden on elettävä minimillä ku isot herrat itse ajelevat taksilla ja syövät ravintoloissa..tulisipa joku päättäjistä joskus kokeilemaan sitä 500e/kk elämistä,tukiakaan kun ei saa kun miehellä liian hyvät tulot,ei hän minun laskujani maksa! Tuntuu ettei koko pulju osaa muuta tehdä kuin periä niitä vähiäkin takaisin.
Mutta se tämän aamuisesta avautumisesta
jos on kohtalon tovereita niin tervetuloa!
En oikein tiedä mistä aloittais...olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa lähes 4.v ja tuloksetta,opiskelin ja kävin samalla töissä,koko 4vuoden ajan itkin sitä kuinka muut saavat lapsia ja tuntuu että itse ei tule ikinä samaa kokemaan,kuitenkin syksyllä 2016 tein positiivisen raskaustestin vihdoin ja viimein ja olen sen jälkeen ollut maailman onnellisin. Hoidin kouluni loppuun ja jäinkin melkein heti suoraan äitiyslomalle.
Nyt kuitenkin ajatuksiini on hiipinyt stressi ja pelko siitä kuinka tulemme pärjäämään,tarkoitan rahallisesti. Mieheni käy töissä ja välillä myös tekee keikkatyötä ulkomaille eli rahaa tulee kyllä,mutta itse...eihän minulle myönnetty äitiysrahaa kuin minimi ja siitäkin verot pois!
Tietenkin ymmärrän että ei se raha ole tärkeintä mutta olisihan se kiva jos sitä olisi enkä halua mieheni rahoilla elellä ja ajatus siitä että vauva pitäisi laittaa hoitoon 9kk ikäisenä hirvittää
Taon itselleni että "kumpi on tärkeämpi tämä pitkään haluttu vauva vai se että raha tilanne on huonompi" ja tietenkin tämä vauva mutta kuin...
Välillä kiroan kelan suurimpaan helvettiin,että kuka näitä päätöksiä tekee että lapsiperheiden on elettävä minimillä ku isot herrat itse ajelevat taksilla ja syövät ravintoloissa..tulisipa joku päättäjistä joskus kokeilemaan sitä 500e/kk elämistä,tukiakaan kun ei saa kun miehellä liian hyvät tulot,ei hän minun laskujani maksa! Tuntuu ettei koko pulju osaa muuta tehdä kuin periä niitä vähiäkin takaisin.
Mutta se tämän aamuisesta avautumisesta
jos on kohtalon tovereita niin tervetuloa!
