Keisarinleikkaus

\

Minulle oli varattu jo aika suunniteltuun sektioon perätilan takia, mutta sektio jouduttiinkin tekemään kiireellisenä 1,5 viikkoa ennen suunniteltua aikaa kun lapsivettä alkoi tihkumaan. Kiireellisyydestä huolimatta kaikki tapahtui hyvin rauhallisesti. Sairaalassa vielä ultralla tarkastettiin vauvan asento ja painoarvio, sain peräruiskeen ja kävin suihkussa. Sitten laitettiin katetri ja tippa, odoteltiin vähän aikaa lääkärin valmistautumista ja mentiin leikkaussaliin.

Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa, sen laitto ei sattunut ollenkaan. Sen jälkeen en tuntenutkaan mitään, kaikki sujui tosi hyvin. Pääsin suoraan osastolle, sillä heräämö ei iltamyöhällä ollut auki. Minulla ei ollut kipupumppua, mutta eipä ollut kipujakaan. Aina kun alkoi vähänkin tuntumaan, niin painoin kelloa ja sain kipupiikin. Heti aamulla nousin sängystä ja kävin pesulla. Siitä alkoi hurjan nopea toipuminen! Leikkauksen jälkeisenä päivänä söin olemattomiin kipuihini enää suun kautta otettavia särkylääkkeitä ja sen jälkeen en enää niitäkään. Keskiviikkona päästiin kotiin (lauantai-iltana siis leikattiin).

Kuudentena päivänä poistettiin tikit, siihen loppui viimeisetkin nipistelyt. Heti sen jälkeen aloitin vaunulenkkeilyn. Pari-kolme viikkoa sektiosta olin jo täysin ennallaan. Kuukausi sektiosta aloitin uudelleen ratsastuksen. Nyt 2,5 kk:n jälkeen sektiosta muistuttaa enää siisti arpi ihan alhaalla.
Olen valmis synnyttämään sektiolla uudelleen ihan milloin tahansa!
Ja kauhukuvat pitkästä toipumisestakin on vaan kauhukuvia, toipuminen on ihan yksilöllistä. Minä ainakin toivuin sektiosta paljon nopeammin kuin alakautta synnyttäneet huonekaverini. Siellä ne sairaalassa tuskailivat istumista ja revenneitä hanureitaan kun minä pamppailin pitkin osastoa

mistä sen huomasi että lapsivettä tuli tihkumalla??
kysyy :ashamed:

 

Mun ensimmäinen synnytys oli suhteellisen hirveä, ja nyt en ole vielä päättänyt uskallanko synnyttää alateitse tätä pikkukakkosta. Synnytyspelko-diagnoosi löytyy myös eka raskaudesta. EN ole vielä edes uskaltanut ajatella koko asiaa... :ashamed:

Oli kiva lukea täältä eri kokemuksia sektiosta niin ei täysin ummikkona sitten joudu sen aisan eteen. Joutuuko muuten sektion jälkeen olemaan pidempään sairaalassa kun alateitse synnytettäessä? Esikoisen synnytyksen jälkeen pääsin 3.päivänä kotiin...

 

\

Joutuuko muuten sektion jälkeen olemaan pidempään sairaalassa kun alateitse synnytettäessä? Esikoisen synnytyksen jälkeen pääsin 3.päivänä kotiin...

Kyllä pääsääntöisesti joutuu päivän, pari pidempään olemaan, mutta riippuu kyllä ihan toipumisestakin. Tosin uudelleensynnyttäjä kai ilman komplikaatioita (siis alatiesynnytyksessä) pääsee halutessaan varmaan jo vaikka seuraavana päivänä pois, viimestään sitten kun lapsen 2vrkn lääkärintarkastus on ollut, mutta sektion jälkeen ei kai ainakaan seuraavana parina päivänä pääse. Multa ainakin otettiin ja puhuttiin kolmannen päivän labroista, eli kolmantena päivänä sektiosta otettiin veri- ja pissakokeet. Niiden ollessa ok, mahan toimiessa ja kunnon ollessa kotiutettava, voi sitten päästä pois, tietysti olettaen että vauvalla on kaikki ok.
Multa kysyttiin heti kotiinlähtöhaluista kun nuo kokeiden tulokset tuli, ja olisin päässytkin sitten neljäntenä päivänä leikkuusta (olin ensikertalainen ja leikkaus oli illalla), mutta lapsen takia jouduimme sitten vielä jäämään.

 

Minä synnytin kans 2kk sitten sektiolla poikani synnytyspelon vuoksi. Vauva rupesi syntymään viikkoa ennen sovittua leikkausaikaa, joten synntys oli jo käynnissä ku leikattiin. Leikkaus meni hyvin, vaikkakin haava jouduttiin tekemään pystyyn koska vernpaineet laski minulta ja vauva piti saada äkkä ulos. Ensimmäiset 2vrk oli aika kipeää, mutta siitä se toipuminen alkoi hyvin. Haavaan ei ole koskenut ollenkaan, eikä sillä kohtaa tunnu mitään kummempaa kun muuallakaan. Lenkkeilyn olen aloittanut hiljalleen n.2vk synnytyksestä ja nyt kaikki on jo normaalisti. Minun kohdallani leikkaus oli siis todella hyvä kokemus.

 

\

mistä sen huomasi että lapsivettä tuli tihkumalla??
kysyy :ashamed:

Aina ponnistellessa (esim. sängystä ylös noustessa) housuihin lorahti jotain, paljon vetisempää kuin valkkari. Sairaalassa sitten testasivat tikkutestillä ja lapsivettähän se oli. Ilmeisesti kalvoissa oli jossakin ylhäällä reikä, josta lapsivettä tihkui. Kätilön kovakourainen sisätutkimus sitten puhkaisikin kalvot kokonaan, eli synnytys oli käynnissä kun leikkaussaliin mentiin. Siltikään ei mitään kiirettä ollut.

 

Mulle tehtiin kiireellinen sektio tasan kuukausi sitten (11.7.-06) vrenvuodon takia, mikä ei Luojan kiitos tullu istukasta, vaan jostain muualta, kohdunsuulta kai.

Itse leikkaus meni aika nopeesti, ainoo vaan, että paniikissa itkin ja mieskin oli just lähteny sairaalasta kotiin, ku sain yhden käynnistysmurusen (suun kautta) ja aateltiin, että kestää kauankin, mutta yht´äkkiä tosiaan alko toi verenvuoto, ku mies oli menny kotiin ja vieny lapset uimaan. :/

Tosi ihanasti anestesialääkäri (?) oli puudutuksen antamisen jälkeen (sattu se runnominen ja piti ottaa uus neulakin \|O ) pääpuolella ja kärsivällisesti selitti kaiken, kun paniikissa kyselin, mitä tapahtuu. Kaikki leikkaus-salissa oli tosi rauhallisia (siis lääkärit, hoitajat...) ja kohteli hyvin. Vauva parkas tosi lujaa ja vietiin hetkeks pois (tyttö oli kalpee) ja kohta jo tuotiin näytille ja heti lakkas itku, kun sain vähän jutella vauvalle ja olla poski poskee vasten hetken ja antaa pusun. :'( :heart: =)

Ommeltiin aika kauan ja leikkaava lääkäri ompeli jatkuvalla ompeleella ja sulavalla langalla, eli mitään tikkejä ei koskaan poistettu. B) Haava on tosi ohut ja huomaamaton. Salissa sain kipupumpun. Heti osastolle pääsyn jälkeen (eka tarkkailuhuoneessa vauvan ja isin kaa odotettiin puudutuksen loppumista) hoitajat toi kylmägeelipussin haavan päälle, kun oli tullu mustelmaa ja turvotusta. Kipupumppu korjattiin samana yönä, siinä oli jotain häikkää, kun lakkas antamasta lääkettä. Vauvaa tuotiin syömään ja vähän väliä kyseltiin vointia.

Ti iltana synty tyttö ja pe iltapäivällä päästiin kotiin. Vuorokauden päästä sektiosta poistettiin pumppu ja katetri vessassa. Talutettiin vessaan ja oli kyllä karmee olo. Pyörrytti ja oksetti. Torstaina kuitenkin kävin jo suihkussa ja vessassa ja hakemassa vauvaa ja syötävää itse. Kahta kipulääkettä (ketorin, ibuprofeeni) tuotiin pikkukipoissa kokoajan ja niissä oli kellonajat, millon pitää ottaa. Viimeset lääkkeet sain ennen kotiin lähtöö.

Nyt vielä kuukauden jälkeenkin on haava kipee ja sen yläpuolinen osa turvoksissa, vaikka haava on itellään ihan kapee viiva. Otan vieläkin päivittäin vähintään yhden ibusaalin tai panadolin (ibusal auttaa paremmin, kun on tulehduskipulääke).

Kaikin puolin miellyttävä kokemus, paitsi kyllä se säikäytti, kun ei tullukkaan alatiesynnytystä, vaan kiireesti mentiin eka synnytys- ja sitten leikkaus-saliin. :'(