Keiden mielestä avioero ei nyt ole ihan niin maailmanloppu tai että parisuhteessa...

[divoorse]

pitäisi kitkuttaa siihen asti että suunnilleen roikutaan toistensa kaulassa kuristamasa.

Mun mielestä avioeroista on tehty liian suuri numero,siinähän on vain kyse että kaksi aikuista eivät tule niin toimeen,ja vaikka olisi lapsiakin niin silti...miksi pitää heidänkään vuoksi yrittää,he kyllä vaistoavat vanhempien ongelmat.

 

[chef]

:wave:

Mä en todellakaan voisi kuvitella eläväni pitkään suhteessa jossa ei näy toivoa tulevasta. Jos liitto on loppu niin se on loppu ja piste.

 

[Kowalski]

Ei todellakaan olisi maailmanloppu. Osasinhan elää elämääni ekat 25 v ilman miestäni, joten miksi en osaisi elää seuraavaa 25 vuotta ilman häntä?

 

[dfdf]

Nimenomaan lasten takia pitää erota huonosta liitosta. Minun äitini odotti siihen asti, kun isäni lopulta kuristi häntä. Itse istuin tuolloin äitini sylissä ja muistan tilanteen vieläkin, vaikka aikaa on kulunut yli 30 vuotta. Olisi kannattanut erota jo aikaisemmin.

 

[Taasko täällä]

Huonosta liitosta pois ennenkuin lapset kärsii.

 

[Chala]

Ei ole maailmanloppu ja jos suhteessa ei voida hyvin, kaikkea on yritetty ja paras ratkaisu on ero niin paras ratkaisu on ero

Silti olen sitä mieltä, että nykyään luovutetaan liian helposti. Monista tuttavapariskunnista huokuu se, että pidetään silmät koko ajan auki jos vaikka tulisikin parempi tyyppi yhtäkkiä kohdalle. Samoin kavereiden eroja seuranneena ihmetyttää se ajatus että kun joku asia, oikeesti yksi ei-maailmaa-kaatava asia tökkii puolisossa, heitetään koko suhde helvettiin ja mennään etsimään parempaa. Jota luonnollisesti ei ikinä löydy koska ihmiset etsii jotain kummallista täydellistä ihannekuvaa jota ei ainakaan itse pysty ikinä täyttämään