Kehitysvammainen lapsi

[Horuksen silmä]

Oletko ajatellut raskaana ollessasi mahdollisuutta että lapsesi olisikin kehitysvammainen?
Tai oletko saanut tietää odottavasi vammaista lasta? Jos olet niin päädyitkö mihin ratkaisuun?
Ja toivon ihan asiallista keskustelua kiitos.

 

[äiti kahdelle]

olen ajatellut ja minulla ei voimat riittäisi, eli päätyisin aborttiin mitä todennäköisimmin, näin siis kuvittelen. Sitä en tiedä miten asiat menisi jo olisin oikeaasti raskaana ja tietäisin lapsen olevan kehitysvammainen. Jokainen ihminen on elämä arvoinen ja hatun nosto jokaiselle jolla tavalla tai toisella sairas lapsi.

 

[Tia-Maaria]

Ei ole kokemusta mutta olen asiaa joskus miettinyt ja olisin tehnyt abortin. Tiedän, ettei olisi voimia hoitaa sairasta lasta. Ehkä olen kauhea mutta... :|

 

[m]

Olen ajatellut. En ole saanut kehitysvammaista lasta, mutta muulla tavoin pitkäaikaissairaan lapsen. Kaikki tutkimukset minulle kuitenkin tehtiiin, en silti osaa sanoa mitä olisin tehnyt jos tutkimuksissa olisi paljastunut että lapsella on jokin vamma.. sekin toki riippuisi siitä, että kuinka vakava vamma on kyseessä.

 

[vieras]

Kyllähän se asia mielessä kävi.
Luultavasti(en voi tietää) olisin pitänyt lapsen silti, vaikka olisi jotain ilmentynyt, vaikea sanoa, kun ei ole kohdalle osunut. Liikaa sitä ei kuitenkaan pidä etukäteen murehtia.

 

[Towanda]

Tottakai sitä tuli ajateltua. Varmaksi en osaa sanoa, mutta varmaan olisimme keskeytykseen päättynyt. En usko, et oltas niin vahvoja oltu, et varsinkin vakavasti vammaisen lapsen kanssa oltas jaksettu. Mutta, kokemusta ei ole.

 

[Maisuli]

Olisin pitänyt lapsen. En olisi ollut niin vahva ja kaikkitietävä, että olisin voinut päättää lapsen oikeudesta elämään.

 

[metsänpeitto]

Mun on ihan tosissaan vaikea sanoa. Näiden omien kokemuksien jälkeenkin, toisaalta sitä on oppinut niin paljon paremmin sen, että vamma/sairaus on vain yksi piirre sitä lasta ja että se lapsi on silti rakas, ja monelle jopa tavallista rakkaampikin. Mutta toisaalta on niin paljon paremmin ymmärtänyt senkin, että kuinka paljon lapsen vamma/sairaus vie voimiakin.

Vaikea sanoa :| Mutta olen miettinyt, jokaisella kerralla, viimeisellä eniten koska silloin pelotti eniten se, että miten itse jaksaisi jos saisi toisen erityistarpeisen lapsen.


Muoks, ja ps, laitoin sulle viestiä.

 

[mii]

Joo, mietin aina joskus, mutta kun ei tartte odottaa sitä vammaista lasta, vaan lapsi voi vammautua myös synnytyksessä, ei kannata asioita etukäteen kauheasti miettiä.
Asia erikseen jos esim ultrassa havaitsevat jotakin, sittenhän se on mietinnän paikka.

 

[metsänpeitto]

Tiedän, ettei olisi voimia hoitaa sairasta lasta.

Sitä ei ihan tosissaan voi tietää etukäteen. Epäilyttää se kyllä, mutta ei sitä tietää voi.

 

[Tpr]

Olisin pitänyt lapsen. En olisi ollut niin vahva ja kaikkitietävä, että olisin voinut päättää lapsen oikeudesta elämään.

Höh Nää ei todellakaan ole helppoja asioita joten annetaan jokaisen tehdä omat ratkaisunsa.

 

[jaa]

Mietin kyllä asiaa, olisin kaiketi päässyt lapsivesi tutkimukseenkin riskitekijöiden takia . En halunnut ja en tiedä mitä olisin tehnyt jos jotain epäilyttävää olisi tullut ultrissa. Tunnen paljon kehitysvammaisia, tosin kaikki ovat hyvin itsenäisiä ja omatoimisia.

 

[Tukka Tötteröllä]

Toki sitä ajattelin ja mietin useinkin. Jos asia olisi minulle selvinnyt vielä siinä vaiheessa kun keskeytys olisi ollut mahdollista, olisin luultavasti niin tehnyt. Jos lapsen vammaisuus olisi tullut tietoon vasta syntymähetkellä, olisin ehdottomasti pitänyt lapsen.

 

[vieras]

Minä en pystyisi keskeyttämään, jokainen elämä on arvokas. Sen olen oppinut elämän kautta, meillä on poika joka syntyi keskosena ja kaikenlaista on matkan varrella ollut. Keuhkot huonot, jatkuvaa sairastelua, kehitysviiveitä jne. Päivääkään en vaihtaisi pois. Lisäksi meni 13 vuotta ennen kuin poika saatiin ja jos nyt tulisin raskaaksi (poika nyt 9 v ) niin ehdottomasti pitäisin lapsen koska meille ei todellakaan ole itsestään selvyys että saadaan toista ja tuskin saadaankaan.

 

[Rva B.]

Täällä jäätiin nt-seulassa kiinni ja jouduttiin jatkotutkimuksiin.
Ja varmaankin olisin keskeyttänyt, varsinkin jos kyse olisi ollut vakavammasta vammaisuuden asteesta. Itse olen erittäin pieni ja hento ja hoikka, enkä olisi edes fyysisesti voinut vaikeasti vammaista lasta ottaa hoitaakseni.

-B

 

[chef]

On se asia mielessä käynyt, mutta en sitä sen kummemmin miettinyt ole.

Riippuu täysin vammasta ja millä viikolla vamma selviää, jotta miten siihen suhtautuisin. Lisäksi siihen vaikuttaa niin moni muu asia. Esikon kohdalla vamma olisi ollut paljon helpompi "kestää", kuin mitä kahden seuraavan kanssa, sillä tuolloin ei olisi ollut muita lapsia hoidettavana.

Mutta voihan sitä vammautua vaikka synnytyksessä tai auto-onnettomuudessakin...eli mikään ei ole koskaan varmaa.

 

[vammainen=kehitysvammainen on 2 eri asiaa]

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ei sitä missään tutkimuksissa havaittu,kehitysvamma kun on yleensä se älyllinen vamma
Jos lapsi olisi ollut vammainen sen olisi kyllä voinut varmaan jossakin tutkimuksissa nähdä,mutta kehitysvammaa siis ei.

 

[Horuksen silmä]

Tunnen paljon kehitysvammaisia, tosin kaikki ovat hyvin itsenäisiä ja omatoimisia.

Mulla on kehitysvammainen serkku joka on elänyt asuntolassa "itsenäistä" elämää jo vuosikymmenet.
Mutta sitten tiedän että osa kehitysvammaisista elää laitoksissa täysin hoitohenkilökunnan varassa.

 

[vammaisen lapsen äiti]

Todella vaikea vastata tuohon, en todellakaan tiedä mitä tekisin/olisin tehnyt. Yksi lapsistani on vammainen, hänen vammansa selvisi vasta, kun hän olin. kaksivuotias. Hän on tietenkin hyvin rakas meille. Mutta jos tietäisin etukäteen, niin...en tiedä

 

[Estu]

Olen ajatellut ja niin kauhealta kuin se kuulostaakin, niin olisin päätynyt aborttiin.

 

[Möppöläinen]

Keskusteltiin molemmilla kerroilla miehen kanssa asiasta. Mies vaan totesi, että päätetään sitten, kun/jos sellainen tilanne tulee eteen. En todellakaan tiedä miten oltaisiin sitten tilanne ratkaistu. :ashamed:

 

[illuusia]

Ajattelin kyllä, tämän toisen lapsen raskausaikana enemmän kuin ekan kohdalla, johtuen varmaankin siitä että olen pari viime vuotta työskennellyt vaikeimmin vammaisten, lasten sekä aikuisten, parissa.

 

[Horuksen silmä]

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ei sitä missään tutkimuksissa havaittu,kehitysvamma kun on yleensä se älyllinen vamma
Jos lapsi olisi ollut vammainen sen olisi kyllä voinut varmaan jossakin tutkimuksissa nähdä,mutta kehitysvammaa siis ei.

Meni taas hiusten halkomiseksi.
No ei kaikkia vammojakaan huomata tutkimuksissa. Kuulovammainen tai sokeakin on vammainen.

 

[sh-äiti]

Työssäni olen hoitanut niitä vaikeimmin vammaisia kehitysvammaisia pikkuisia ja isompia lapsia, ja en voi suoraan sanoa pitäsinkö keh.vammaisen lapsen vai en jos tietäisin odottavani häntä. Jos tietäisin että saan vaikeavammaisen pienokaisen mutta joka kuitenkin saa oikeuden elää"hyvää kivutonta elämää", niin ehdottomasti pitäisin, vaikka tämä lapsi tulisi aina olemaan"vauvan"tavoin hoidettava.
Mutta jos esim. tietäisin että saisin INCL-lapsen, en missään nimessä haluaisi sitä kipua ja kärsimystä en lapselle enkä itselleni.

 

[Horuksen silmä]

Mun on ihan tosissaan vaikea sanoa. Näiden omien kokemuksien jälkeenkin, toisaalta sitä on oppinut niin paljon paremmin sen, että vamma/sairaus on vain yksi piirre sitä lasta ja että se lapsi on silti rakas, ja monelle jopa tavallista rakkaampikin. Mutta toisaalta on niin paljon paremmin ymmärtänyt senkin, että kuinka paljon lapsen vamma/sairaus vie voimiakin.

Vaikea sanoa :| Mutta olen miettinyt, jokaisella kerralla, viimeisellä eniten koska silloin pelotti eniten se, että miten itse jaksaisi jos saisi toisen erityistarpeisen lapsen.


Muoks, ja ps, laitoin sulle viestiä.

Mä en pääse lukemaan viestejä, kone herjaa että en ole muka kirjautunut sisään