Käytiin sitten toivottamassa hyvää Joulua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anoppilasta päivää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

anoppilasta päivää

Vieras
ja huono mieli mukanamme saimme. Lapset lahjoja vääntänyt. Otetaan ja ehkä kiitettiin. Joulujuhlasta puhellaan, eihän se vielä mitään, kun aikanaan heillä, kun lapset olivat pieniä. oli kiire joka ilta ennen Joulua, juhlia useita. Juuh...ei taas saa puhua mitään, ei! Kaikki mitätöidään. Kas kummaa, kun lasten joululahjoista ei väännetty vastaavaa, "kun meidän lapset oli pieniä niin..."
Argh!!
Ja todella, toivotimme hyvää Joulua, kun emme Jouluna nää. Appiukko tykkäs vaan, että se on liian aikaista toivottaa. Juuh :(
Meni joulufiilis,huoh! Lapsetkin on jotenkin vaisuja. On ne.
Kommentoikaa, herkkiskö mä vaan oon vai mitä?
 
Tutulta kuulostaa... Meijän lasten itse poimimat äitienpäiväkukkaset tyrkätään vaan sivuypöydälle ilman vettä (olis kai pitänyt kaupasta OSTAA ruusuja), itsetehtyjä lahjoja katsellaan oudoksuen eikä edes yritetä peittää pettymystä.. Että tutulta kuulostaa!!
 
Meillä vertailukohde on toinen lapsenlapsi. Toiset ihmiset eivät vain tajua. Eivät välttis tarkoita pahaa, voivat vain olla tyhmiä.

Kysehän voi olla siitä, että haluavat kertoa ymmärtävänsä tilanteenne? Että on niin kiire jouluna ettette kerkeä kylään?

Mua ärsyttää appivanhemmissa KAIKKI. Siispä jäin kotiin kun muu perhe meni ilman mua muutamaksi päiväksi. Saavat nauttia toistensa seurasta ilman, että olen naama norsunvitulla jaktkuvasti. Pointti oli se, että jos löytää huippumiehen niin on liikaa odotettu, että hänen mukanaan tulevat ihmiset olisivat huippuja. Yritetään kestää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pienestäpä on joulumielesi kiinni.
On se. Kun itse haluaa toisille hyvän mielen, sitä odottaa että itsellekkin jäisi hyvämieli joulutervehdyksestä! Ja kun ne anoppi ja appi ON tarkemman syynin alla!

 
Meillä on sama tilanne. Aina mitätöidään, lyödään lyttyyn ja ivaillaan. Meillä ei ole koskaan mitään yhtä vaikeaa, ku heillä aikoinaan. Vaikka meillä on kolme pitkäaikaissairasta perheessä. Nytkin on yksi sairaalassa, eikä isovanhemmat auta MILLÄÄN tapaa, vaikka asuvat 4km päässä, ovat terveitä ja kotona.

Saavat olla auttamatta, mutta haukkumista, mitätöintiä ja ikuista väheksyntää en enää jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tarhakäärme:
Jos he ajattelivat, että aattona soitellaan kuitenkin vielä joulutoivotukset?

Musta tuntuu, ettei ne ajattele sitten yhtään mitään, ei niin MITÄÄN! Ajatteliskin, se tieto vähän helpottais. Mietin vaan, että voiko flegmaattinen ihminen kätkeä niin hyvin masennustaan, että sitä ei huomaa. Monesti olen miettinyt heidän kärsivän masennuksesta ja se pitää peittää pätemisellä toisten kustannuksella. Toivon olevani todella väärässä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on sama tilanne. Aina mitätöidään, lyödään lyttyyn ja ivaillaan. Meillä ei ole koskaan mitään yhtä vaikeaa, ku heillä aikoinaan. Vaikka meillä on kolme pitkäaikaissairasta perheessä. Nytkin on yksi sairaalassa, eikä isovanhemmat auta MILLÄÄN tapaa, vaikka asuvat 4km päässä, ovat terveitä ja kotona.

Saavat olla auttamatta, mutta haukkumista, mitätöintiä ja ikuista väheksyntää en enää jaksa.

Niin, ap... Hyvää Joulua teille! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja aina tätä samaa:
Tutulta kuulostaa... Meijän lasten itse poimimat äitienpäiväkukkaset tyrkätään vaan sivuypöydälle ilman vettä (olis kai pitänyt kaupasta OSTAA ruusuja), itsetehtyjä lahjoja katsellaan oudoksuen eikä edes yritetä peittää pettymystä.. Että tutulta kuulostaa!!

:( kurjaa

Omat appivanhempani suhtautuvat kaikkeen noin. Eivät tarkoita sillä mitään pahaa. Eivät vain osaa ottaa muita ihmisiä huomioon. Esim kerran mieheni teki huolella viikon isälleen eräänlaisen "taulun", joka sysättiin sivuun sen kummemmin kommentoimatta. Kerran sitten kuulin sattumalta kun appiukko esitteli kaverilleen samaista esinettä.

Muuten kukkien osalta tuli mieleen, että omat vanhempani ovat niin allergisia, että kaikki kukat joita joku erehtyy tuomaan viedään parvekkeelle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on sama tilanne. Aina mitätöidään, lyödään lyttyyn ja ivaillaan. Meillä ei ole koskaan mitään yhtä vaikeaa, ku heillä aikoinaan. Vaikka meillä on kolme pitkäaikaissairasta perheessä. Nytkin on yksi sairaalassa, eikä isovanhemmat auta MILLÄÄN tapaa, vaikka asuvat 4km päässä, ovat terveitä ja kotona.

Saavat olla auttamatta, mutta haukkumista, mitätöintiä ja ikuista väheksyntää en enää jaksa.

Niin, ap... Hyvää Joulua teille! :hug:

Kiitos! Hyvää Joulua myös! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja anoppilasta päivää:
ja huono mieli mukanamme saimme. Lapset lahjoja vääntänyt. Otetaan ja ehkä kiitettiin. Joulujuhlasta puhellaan, eihän se vielä mitään, kun aikanaan heillä, kun lapset olivat pieniä. oli kiire joka ilta ennen Joulua, juhlia useita. Juuh...ei taas saa puhua mitään, ei! Kaikki mitätöidään. Kas kummaa, kun lasten joululahjoista ei väännetty vastaavaa, "kun meidän lapset oli pieniä niin..."
Argh!!
Ja todella, toivotimme hyvää Joulua, kun emme Jouluna nää. Appiukko tykkäs vaan, että se on liian aikaista toivottaa. Juuh :(
Meni joulufiilis,huoh! Lapsetkin on jotenkin vaisuja. On ne.
Kommentoikaa, herkkiskö mä vaan oon vai mitä?
Mulle jäi - anteeksi :ashamed: - vähän epäselväksi, mitä olit sitten odottanut? Koitan nimittäin ammentaa palstalta tällaisista keskusteluista vinkkiä siihen lähivuosien tulevaan, kun olen itse anoppi/isovanhempi :hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tarhakäärme:
Jos he ajattelivat, että aattona soitellaan kuitenkin vielä joulutoivotukset?

Musta tuntuu, ettei ne ajattele sitten yhtään mitään, ei niin MITÄÄN! Ajatteliskin, se tieto vähän helpottais. Mietin vaan, että voiko flegmaattinen ihminen kätkeä niin hyvin masennustaan, että sitä ei huomaa. Monesti olen miettinyt heidän kärsivän masennuksesta ja se pitää peittää pätemisellä toisten kustannuksella. Toivon olevani todella väärässä!

No, mun omat vanhemmat on itsekkäitä ja jopa vittumaisuuteen taipuvaisia ihmisiä. Mm. äitiäni pyysin lasten joulujuhlaan päiväkotiin kun sattu olemaan käymässä, niin 'en mää ny jaksa, oonhan aikoinaan käyny E:n (mun pikkuveli 10v nuorempi) juhlissa'. Sit hän jäi telkkua tuijottaan kun me muut lähdettiin... Tuo oli pientä verrattuna moneen muuhun tempaukseen vuosien varrelta, lapsenakaan en tykännyt vanhempieni tunnekylmyydestä ja itsekkyydestä. Aikuisena yritän heitä ymmärtää, ja vältellä parhaani mukaan ;) Nähdään ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa, asutaan eri kaupungeissa, onneksi.
Ehkä sun appivanhemmat myös on vaan luonteeltaan veemäisiä tai jotenkin katkeria elämälle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiedän tunteen:
Alkuperäinen kirjoittaja aina tätä samaa:
Tutulta kuulostaa... Meijän lasten itse poimimat äitienpäiväkukkaset tyrkätään vaan sivuypöydälle ilman vettä (olis kai pitänyt kaupasta OSTAA ruusuja), itsetehtyjä lahjoja katsellaan oudoksuen eikä edes yritetä peittää pettymystä.. Että tutulta kuulostaa!!

:( kurjaa

Omat appivanhempani suhtautuvat kaikkeen noin. Eivät tarkoita sillä mitään pahaa. Eivät vain osaa ottaa muita ihmisiä huomioon. Esim kerran mieheni teki huolella viikon isälleen eräänlaisen "taulun", joka sysättiin sivuun sen kummemmin kommentoimatta. Kerran sitten kuulin sattumalta kun appiukko esitteli kaverilleen samaista esinettä.

Muuten kukkien osalta tuli mieleen, että omat vanhempani ovat niin allergisia, että kaikki kukat joita joku erehtyy tuomaan viedään parvekkeelle.
No täälä ei ainakaan allergioista kärsitä...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja anoppilasta päivää:
ja huono mieli mukanamme saimme. Lapset lahjoja vääntänyt. Otetaan ja ehkä kiitettiin. Joulujuhlasta puhellaan, eihän se vielä mitään, kun aikanaan heillä, kun lapset olivat pieniä. oli kiire joka ilta ennen Joulua, juhlia useita. Juuh...ei taas saa puhua mitään, ei! Kaikki mitätöidään. Kas kummaa, kun lasten joululahjoista ei väännetty vastaavaa, "kun meidän lapset oli pieniä niin..."
Argh!!
Ja todella, toivotimme hyvää Joulua, kun emme Jouluna nää. Appiukko tykkäs vaan, että se on liian aikaista toivottaa. Juuh :(
Meni joulufiilis,huoh! Lapsetkin on jotenkin vaisuja. On ne.
Kommentoikaa, herkkiskö mä vaan oon vai mitä?
Mulle jäi - anteeksi :ashamed: - vähän epäselväksi, mitä olit sitten odottanut? Koitan nimittäin ammentaa palstalta tällaisista keskusteluista vinkkiä siihen lähivuosien tulevaan, kun olen itse anoppi/isovanhempi :hug:
No oisko kiitos ja halaus mitään? Ja vähän kehuja lasten itsetekemistä töistä?Ja hyvän joulun toivotukset ja vielä lisää haleja ja kiitoksia miten on ihania lapset askarrellut...

 

Yhteistyössä