Käykö teille koskaan niin että muistatte näyttävänne ihan eriltä kuin mitä oikeasti näytätte??

[Turkilmas]

Siis tää on nyt kyllä NIIN outoa. Mä olen meinaan jo useampana päivänä ihan oikein jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan omaa peilikuvaani . Mä näen mielessäni itseni ihan eri näköisenä kuin mitä kuva peilistä näyttää.

Mitään todellista muutosta ei tässä parin päivän aikana ole voinut tapahtua, eli jotenkin muisti tekee tepposet tai jotain. Aika hassua vaan, kun mä olen tätä nyt useampaan kertaan ällistellyt.

Sanokaa nyt etten mä oo ainoo jolle näin käy :snotty:

 

[endie]

en tunnusta tuollaista.
mutta huomaan, että vaikka olen kokoajan mielestäni tasaisen kamalannäkönen, niin aina pari vuotta vanhoissa valokuvissa näytän todella upeelta ja mietin miksi en osannut olla silloin ylpeä ja iloinen ulkonäöstäni .

 

[joo]

välil se on positiivinen ylläri ja välil negatiivinen

 

[Juu]

Mä kyllä pitäisin tuota hiukan huolestuttavana juttuna. Mun tädillä alko tulla tuota, että hän esim. katto hämmentyneenä peilistä että mites hän ny ton näkönen on, sit saatto olla että vilkasee alas että mites hällä ny tällasta on päällä. Sit alko näyttää tutut paikat ja lopulta kotikin "oudolta", sit tutut ihmiset oli oudon näkösiä. Sit tuli alzheimerdiagnoosi.

 

[ju]

Juu muistan olevani hoikka, nuori, blondi ja peilistä kattoo vanha, läski ja tumma :x

 

[MiiskuMuikkunen]

Kyllä käy

 

[Neith]

joo, viimeks töissä meinasin hajottaa peilin kun säikähdin niin kovin :snotty:

 

[5 vuodessa +30 kiloa]

Luulen toistuvasti olevani hoikempi kuin olenkaan. Totuuden näkeminen masentaa aina.

 

[ok]

Mä olen viime aikoina katsonut ja yllättynyt, miten kaunis mä olen

 

[:P]

Mä olen viime aikoina katsonut ja yllättynyt, miten kaunis mä olen

mä myös, tunnen olevani tosi lihava ja kauhee, mut en oikeesti olekkaan

 

[vieras]

no tänään. Olin nääs eilen kampaajalla ja tulos ei ollut ihan mitä toivoin. Tuli lyhyempi ja vaaleampi kuin ajattelin...

 

[Miii]

En nyt tiiä liittyykö niin asiaan mutta mä luulen välissä että oon aivan erin näkönen kun joskus pienempänä, oon nyt 20vuotta siis. Joskus kaupungilla tulee vastaan vanhoja luokkakavereita esim ala-asteelta ja en haluaisi millään jäädä keskustelemaan niiden kanssa siitä kuinka muilla menee hyvin ja minä vaan hengaan kotona työttömänä.... joten mietin päässäni että olen muka niin muuttunut ja aivan erin näköinen mitä silloin joskus etteivät vanhat tutut enää tunnista todellisuudessa luokkakokouskemme oli aika vasta ja kaikki tyypit siellä oli ihan saman näköisiä kun silloin lapsena joten tuskinpa vaan minäkään sen kummoisemmaksi oon muuttunut

 

[Turkilmas]

Mä olen viime aikoina katsonut ja yllättynyt, miten kaunis mä olen

Mä olen viimeiset 3 vuotta kärsinyt aivan karmeista ulkonäkökomplekseista. Jossain vaiheessa tilanne oli niin paha, että en meinannut kehdata edes kaupassa käydä. Koko ajan mietin mielessäni miten kaikki kauhistelee mun rumuutta jne. Ja jos joku kehui mua nätiksi, niin mielessäni mietin vaan että "joo, toi kusettaa".

Olin tosi ällistynyt itsekin että miten kolmikymppinen, aina sinut itsensä kanssa ollut nainen, voi yhtäkkiä olla kuin teini ja pillittää ulkonäköään. Vaan ei auttanut, mieskin joutui moneen otteeseen lohduttamaan mua kun mä ihan oikeesti itkin rumuuttani.

Ja nyt sitten parin päivän aikana mulla on käynyt just niin, että mä olen mielessäni nähnyt itseni aivan älyttömän rumana ja sitten jäänyt peilistä katsomaan etten mä nyt niin ruma olekaan. Parhaina hetkinä ihan nätti . Ja vielä viikko sitten peilistä katsoi just niin ruma nainen kuin mitä mielessäni olin.

Mitä ihmettä?? Ei silti, en valita. Vaikka toisaalta aloin kyllä oikeesti miettimään että tekeekö mun mieleni nyt oikeasti jotain kepposiaan ja pitäiskin olla huolissaan.

 

[Kiitti]

tää oli paras, pelastit päiväni!

 

[Turkilmas]

En nyt tiiä liittyykö niin asiaan mutta mä luulen välissä että oon aivan erin näkönen kun joskus pienempänä, oon nyt 20vuotta siis. Joskus kaupungilla tulee vastaan vanhoja luokkakavereita esim ala-asteelta ja en haluaisi millään jäädä keskustelemaan niiden kanssa siitä kuinka muilla menee hyvin ja minä vaan hengaan kotona työttömänä.... joten mietin päässäni että olen muka niin muuttunut ja aivan erin näköinen mitä silloin joskus etteivät vanhat tutut enää tunnista todellisuudessa luokkakokouskemme oli aika vasta ja kaikki tyypit siellä oli ihan saman näköisiä kun silloin lapsena joten tuskinpa vaan minäkään sen kummoisemmaksi oon muuttunut

. Mä en usein uskalla moikata jotain vanhaa tuttua kun olen aivan varma ettei se kuitenkaan tunnista mua. Eikä kait sitä ihan niin paljon edes muutu, vaikka vanhenee, lihoaa ja rupsahtaakin. Kait sitä silti aikalailla samannäköisenä pysyy...ehkä .

 

[bonja]

älä h-tissä ap, säähän oot nätti kuin possu pienenä, oli joku päivä tuossa kuva jossain ketjussa sinusta, vai muistanko oikein.

tosi on että välillä näkee itsensä eri tavalla. Mitenköhän paljon tämä vaihtelee ihmisten välillä. Minulla oli joskus siitä hyvä lehtiartikkeli Psychologies tms. lehdessä. Emme ole ihan hullujenhuonekamaa vielä, vaikka näin meille joskus käy. Onkohan itsetuntoasioilla tässä osaa.

 

[hheh]

Itse kuvittelen olevani vähän lihavampi kuin olen, toisinaan laihempi. Peilistä katsoo takaisin välillä kaunotar, välillä hirviö, riippuu siitä millä tuulella olen. Kovin usein en ylläty, paitsi aamuisin, jos olen mennyt suihkun jäljiltä kosteilla hiuksilla nukkumaan.

 

[Turkilmas]

älä h-tissä ap, säähän oot nätti kuin possu pienenä, oli joku päivä tuossa kuva jossain ketjussa sinusta, vai muistanko oikein.

tosi on että välillä näkee itsensä eri tavalla. Mitenköhän paljon tämä vaihtelee ihmisten välillä. Minulla oli joskus siitä hyvä lehtiartikkeli Psychologies tms. lehdessä. Emme ole ihan hullujenhuonekamaa vielä, vaikka näin meille joskus käy. Onkohan itsetuntoasioilla tässä osaa.

Mä kirjoitin pitkän viestin ja sitten se hävisi bittiavaruuteen :kieh: .

Mutta siis aivan varmasti itsetunnolla on tekemistä asian kanssa. Eikä siinä paljon lohduta vaikka miljoona tyyppiä kehuis nätiksi jos itse tuntee olevansa kauhein olento maan päällä. Ja samaan aikaan miettii että miksi ihmeessä ulkonäkö edes esittää niin suurta roolia itselle kun se kuitenkin on sangen vähäpätöinen seikka elämässä.

Mutta ihanaa ettei olla vielä hullujenhuone kamaa :hug:

 

[Ultramariini]

On, sitten on myös käynyt niin, että katsoessani peiliin olen nähnyt itsessäni häivähdyksen jotkain ihmistä, jota en todellisuudessa lainkaan muistuta. Mutta silloin kun katsoo peiliin ikäänkuin vahingossa ilman, että kerkiää ottaa kasvoilleen sen peiliinkatsomisilmeen.. saataa peilissä vilahtaa häivähdys jostakusta toisesta ihmisestä omissa kasvoissaan.
Kysyin asiaa kerran täälläkin, onko kellään vastaavia kokemuksia- mutta en tainnut saada myöntäviä vastauksia. Ehkä hullun leiman.
Mutta ihan aavistuksen ohikiitävästi on peilikuvassani ollut joskus Matti Vanhasta, Esa Niemistä ja
Meg Ryania. Ja ketään heistä en muistuta.

 

[Turkilmas]

Itse kuvittelen olevani vähän lihavampi kuin olen, toisinaan laihempi. Peilistä katsoo takaisin välillä kaunotar, välillä hirviö, riippuu siitä millä tuulella olen. Kovin usein en ylläty, paitsi aamuisin, jos olen mennyt suihkun jäljiltä kosteilla hiuksilla nukkumaan.

. Tuli ihan mieleen kun joskus nuorena oli tosi hehkee olo kun heräsin. Pyysin silloista poikaystävää ottamaan musta kuvan ja poseerasin mielestäni sellaisena kauniina ja raukeena. Sitten kun kuvat tuli kehityksestä (ei ollut vielä digikameraa silloin), niin totuus oli jotain ihan muuta kuin hehkeä ja raukea

 

[chef]

en tunnusta tuollaista.
mutta huomaan, että vaikka olen kokoajan mielestäni tasaisen kamalannäkönen, niin aina pari vuotta vanhoissa valokuvissa näytän todella upeelta ja mietin miksi en osannut olla silloin ylpeä ja iloinen ulkonäöstäni .

Mulle käy juurikin näin...eli vanhoissa kuvissa näytän hyvältä

 

[Turkilmas]

On, sitten on myös käynyt niin, että katsoessani peiliin olen nähnyt itsessäni häivähdyksen jotkain ihmistä, jota en todellisuudessa lainkaan muistuta. Mutta silloin kun katsoo peiliin ikäänkuin vahingossa ilman, että kerkiää ottaa kasvoilleen sen peiliinkatsomisilmeen.. saataa peilissä vilahtaa häivähdys jostakusta toisesta ihmisestä omissa kasvoissaan.
Kysyin asiaa kerran täälläkin, onko kellään vastaavia kokemuksia- mutta en tainnut saada myöntäviä vastauksia. Ehkä hullun leiman.
Mutta ihan aavistuksen ohikiitävästi on peilikuvassani ollut joskus Matti Vanhasta, Esa Niemistä ja
Meg Ryania. Ja ketään heistä en muistuta.

Mielenkiintoista . Hassuja kepposia sitä kyllä ihmisen aivot (?) itselleen tekee. Pitää testata joskus olla katsomatta peiliin vaikka sinne katsookin...tai jotain. Matti Vanhanen vielä menettelee, mutta itku tulee jos se onkin Nykänen

 

[vieras]

Joo käy. Peilissä näytän ihan ok:lta. Mutta valokuvat paljastavat ruman totuuden. Pyöreät kasvot. :x

 

[nelikymppinen]

Juu muistan olevani hoikka, nuori, blondi ja peilistä kattoo vanha, läski ja tumma :x

jotain tännepäin. just näin. en kyllä peilaa mutta jos vahingossa näen peilissä naamani niin järkytyn joka kerran.
ja tulee tunne että ulkona pelästyvät ihmiset, joten kannattaa olla sisällä. oeln vanhentunut nii paljon.

 

[hheh]

Itse kuvittelen olevani vähän lihavampi kuin olen, toisinaan laihempi. Peilistä katsoo takaisin välillä kaunotar, välillä hirviö, riippuu siitä millä tuulella olen. Kovin usein en ylläty, paitsi aamuisin, jos olen mennyt suihkun jäljiltä kosteilla hiuksilla nukkumaan.

. Tuli ihan mieleen kun joskus nuorena oli tosi hehkee olo kun heräsin. Pyysin silloista poikaystävää ottamaan musta kuvan ja poseerasin mielestäni sellaisena kauniina ja raukeena. Sitten kun kuvat tuli kehityksestä (ei ollut vielä digikameraa silloin), niin totuus oli jotain ihan muuta kuin hehkeä ja raukea

On, sitten on myös käynyt niin, että katsoessani peiliin olen nähnyt itsessäni häivähdyksen jotkain ihmistä, jota en todellisuudessa lainkaan muistuta.

Itse olen bongannut yhdestä valokuvasta itseni Asko Kallosen näköisenä. Kukaan muu ei huomannut tätä yhdennäköisyyttä. Muuten välillä peiliin katsoessani näytän tädiltäni, mutta yleensä vain niinä hetkinä kun otsatukkani on pystyssä.