Käykö teille koskaan näin? :D

[Miä]

Että rupeaa ihan kamalasti naurattamaan täysin sopimattomassa paikassa? :snotty: Se on ihan kamalaa.. Kun tosiaankaan et voi nauraa. Ja mitä enemmän yrität olla ajattelematta sitä huvittavaa asiaa niin sitä enemmän se on mielessä. Sitten näytät luultavasti aika helkkarin typerältä kun kasvolihakset krampissa yrität pidätellä hymyä ja verisuoni meinaa katketa päästä kun koitat olla nauramatta :xmas:

 

[mm]

kerran hautajaisissa, sen jälkeen itketti ja kovaa..

 

[tiiru]

Jep! Ihan kamalaa, ja vielä usein sellaisissa tilanteissa kun kuuluu olla aivan hiljaista ja ei todellakaan nauraa:/
Noloa!

 

[abcdefghijk1]

Joo useinkin. :ashamed:

 

[Kowalski]

Joskus :snotty:
Esimerkiksi bussissa tai luennolla.

 

[Valaja]

Joo. Kivaa hirnua yksinään käsittämättömässä tilanteessa.

 

[vieras]

Tämän elokuvan loppu, missä äiti jättää hyvästejä kuolevalle tyttärelleen... oikeasti surullinen kohtaus, mutta kun takaa penkkirivistä kuluu sellainen väräjävä nikotteli itku alkaakin minua ikävästi naurattamaan *olin murkkuiässä ehkä se selittänee kyseisen hepulikohtauksen*

http://www.leffatykki.com/elokuva/hellyyden-ehdoilla

 

[vieras]

Turhan usein, se on ihan kamalaa ku pitäis olla naama peruslukemilla ja tosiaan mitä enempi sitä ajattelee niin sen enempi naurattaa. Kohta valuu sit vedet silmistä ja sitä ei pysty enää pidättämään ja sitä naurua jatkuu ja jatkuu.

 

[Miä]

Joskus :snotty:
Esimerkiksi bussissa tai luennolla.

Miulla oli ihan kamala tilanne koulussa kun salillinen ihmisiä istuu ihan hiljaa ja yksi opettajista puhuu siellä edessä. Miä sain yhtäkkiä päähäni ihan älyttömän jutun tästä opettajasta ja sitten mentiin. Miä meinasin tukehtua tai nielasta kieleni :xmas: Yritin tyhjentää pääni ja olla kattomatta sinnepäin, huonolla menestyksellä :snotty: Sitten kun tää mies selvästi näki että miulla on vaikeuksia pitää itteni kasassa niin tottakai se jatkuvasti vilkuili miua mikä pahensi tilannetta koko ajan. Meinasin purra kieleni poikki Ja näin käy usein

 

[Miä]

Turhan usein, se on ihan kamalaa ku pitäis olla naama peruslukemilla ja tosiaan mitä enempi sitä ajattelee niin sen enempi naurattaa. Kohta valuu sit vedet silmistä ja sitä ei pysty enää pidättämään ja sitä naurua jatkuu ja jatkuu.

Semmonen joukkohysteria on muuten ihan kamalaa kans. Kun siitä hekotuksesta ei tule loppua. Ja just kun saat kasattua ittes niin eikö joku pyrskähdä selän takana ja taas mentiin

 

[hoya bella]

Usein, se on kamalaa :ashamed:

 

[Minna]

Mikä olikaan se haastatteluohjelma, jossa se miesjuontaja repes ihan hillittömästi kun haastatteli miestä arasta aiheesta (miehellä oli sellainen piipittävä ääni)? Oliko joku saksalainen talksohw?

 

[...]

Näin on minullekkin usein käynyt.
Erityisesti nyt mieleen tulee kerta kun olin ystäväni kanssa pizzeriassa syömässä ja läksin maksamaan ruuat.
Kun tuli minun vuoroni maksaa,iski hillitön naurukohtaus, en vaan voinut sille mitään ja yritin pyydellä anteeksi myyjältä joka katsoi minua kummeksuen joka tietenkin huvitti minua entisestään.
Onneksi ystävä pelasti hädästä, työnsin rahat hänelle ja siirryin ulos jäähylle.

 

[minttu]

Joskus kyllä Ihmeen hyvin oon kuitenkin pystynyt itseäni hillitsemään.

 

[kikakika]

Meillä soi yksi päivä ovikello ja menin avaamaan. Oven takana oli joku tutkimuksen tekijä ja kyseli, että voisinko tulla sisään... Minua alkoi hillittömästi naurattamaan :/ No täti katto tovin ja kysyi, että "mikä on? mikä naurattaa? onko minussa jotain vialla? voinko tulla tekemään tämän haastattelun?"
"Eieiei, nou hätä, ei tässä mitään" koitin sopertaa. Sitten keksin hätävaleen "nooo, tuossa lasten kanssa hassuteltiin just ja ovikello soi. Mut nyt ei käy se haastattelu, sori!"
Löin oven kiinni ja repesin uudelleen. Outo kohtaus, mut täti varmaan aatteli, että mulla on osa muttereista aika löysällä