Kävisitkö katsomassa dementiakodissa olevaa äitiäsi vaikka hän olisi kohdellut sinua huonosti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ainakaan kovin paljoa. Se tulee olemaan ehkä mullakin edessä. Äiti on narsistinen (juujuu, muotisana, mutta mulla tuo on ihan todellisuutta) ja hän on ajanut minut jo kerran itsemurhayritykseen. Otin silloin jo etäisyyttä. Silti olen halunnut antaa hänelle mahdollisuuden tutustua mm. lapsenlapsiinsa. Heidän kanssaan hän osaa suurin piirtein käyttäytyä.

Mutta tuskin tulen häntä vanhuudessa auttamaan. Teinhnä sitä jo koko lapsuuteni ollessani äidilleni äiti jolle hän koki oikudekseen tunkea kaiken paskan niskaan. Jotta mä jaksan olla äiti ja vaimo, mun on pidettävä itsestäni sen verran huolta ettei tuo "hullu" aja mua taas suohon josta nouseminen otti liki 10 vuotta aikuisuudestani. Lapsena en osannut kyseenalaistaa, taivuin vaan hänen tahtoon ja haukkujen kohteeksi. Ehkä olen kamala. Mutta niin on hänkin ollut. Haudalla ehkä kykenen anteeksiantoon kun yksikään sana ei enää solvaa.

Toisaalta. Jos kohtelet muita kuin paskaa, pitääkö tätä nöyristellä vain siksi että hän on sinut synnyttänyt (mikä mun äitin sanoin oli kamalin juttu hänen elämässään sen jälkeen kaikki meni perseelleen).
 
Mietin monesti yksin kuolevan potilaan kohdalla, että millainen ihminen hän oli vielä hyvävoimaisena ja terveenä. Mikai kukaan ei vieraile, miksi kukaan ei muista. Miksi ihminen kuolee hoitajan pitäessä kädestä kiinni. Hoitaja juttelee, rauhoittelee, silittää.

Toisaalta se on hoitajan tehtävä ja työ. Antaa ihmisella arvokas ja turvallinen kuolema.
 
Hoitajana dementikkojen parissa sanoisin, että mene käymään. Tämä sairaus voi muuttaa koko ihmisen persoonan. Vanhainkodit ja niiden dementiaosastot ovat oikeasti aika kamalia paikkoja vanhukselle. Vanhainkodissa vain odotetaan kuolemaa, se on aika raskasta. Vaikka äitisi olisi ollut sinua kohtaan kuinka hirveä, näytä että olet selviytynyt siitä ja pystyt tapaamaan äitiäsi (josta tulee sairauden myötä ihmisraunio). Käy silloin tällöin, ihan oman mielenrauhasi takia, sairaus vie aikanaan äitisi hengen, eipähän tarvitse sitten kuoleman jälkeen pohtia olisiko sittenkin pitänyt käydä äitiä katsomassa.
 
[QUOTE="vieras";28419273]Mietin monesti yksin kuolevan potilaan kohdalla, että millainen ihminen hän oli vielä hyvävoimaisena ja terveenä. Mikai kukaan ei vieraile, miksi kukaan ei muista. Miksi ihminen kuolee hoitajan pitäessä kädestä kiinni. Hoitaja juttelee, rauhoittelee, silittää.

Toisaalta se on hoitajan tehtävä ja työ. Antaa ihmisella arvokas ja turvallinen kuolema.[/QUOTE]

Ymmärrän pointtisi. Mutta muista että se jota pitelet kädestä on saattanut olla kuinka paha tahansa. On helppo jeesustella sillä että voi rukka parkaa. Mutta kun ne kaikki ei todellakaan ole eläneet elämäänsä niin että välttämättä ansaitsevat ketää rinnalleen.

Minä olen saannut lapsesta saakka kuunnella kuinka paskaksi olen tehnyt äitini elämän. Missään en ole koskaan pärjännyt, aina hän on saannut hävetä niin minua kuin isääni. Olemme kamalia olentoja. Hän reppana joka joutuu aina kärsimään kaikesta. Kyllä, hän tarvitsisi ammatiapua. Mutta koska hän ei ole se jossa on vikaa,miksi ottaa vastaan apua?

Kannattaako minun siis pitää häntä kuolinvuoteella kädestä? Hänen viimeiset sanat lienee: Oletpa taas lihonnnut, ei kukaan tollaisesta haisevasta naisesta välitä (painan 52kg)
 
Ymmärrän pointtisi. Mutta muista että se jota pitelet kädestä on saattanut olla kuinka paha tahansa. On helppo jeesustella sillä että voi rukka parkaa. Mutta kun ne kaikki ei todellakaan ole eläneet elämäänsä niin että välttämättä ansaitsevat ketää rinnalleen.

Minä olen saannut lapsesta saakka kuunnella kuinka paskaksi olen tehnyt äitini elämän. Missään en ole koskaan pärjännyt, aina hän on saannut hävetä niin minua kuin isääni. Olemme kamalia olentoja. Hän reppana joka joutuu aina kärsimään kaikesta. Kyllä, hän tarvitsisi ammatiapua. Mutta koska hän ei ole se jossa on vikaa,miksi ottaa vastaan apua?

Kannattaako minun siis pitää häntä kuolinvuoteella kädestä? Hänen viimeiset sanat lienee: Oletpa taas lihonnnut, ei kukaan tollaisesta haisevasta naisesta välitä (painan 52kg)

Jep. Ymmärrän sinun pointtisi. Ymmärrän hyvin. En tarkoita, että kaikkien pitää mennä paskojen vanhemiensa kuolinvuoteelle hymistelemään. Sen voi tehdä ammattilainenkin. Sitäkin varten sillä ollaan töissä.

Se vain tulee mieleen, kun ihminen kuolee yksin, että kuin kamala ihminen hän on ollut... Toisaalta taas moni sairauksia, myös mielen sairauksia nähneenä väitän, että mieleltään sairas ihminen ei ajattele terveen lailla. Siksi hän käyttäytyy, kuten käyttäytyy, eikä ymmärrä hakea apua. Entäpä jos apua olisi saatu? Olisiko ihminen rakastavanpi. Ei voi tietää.
 
[QUOTE="vieras";28419273]Mietin monesti yksin kuolevan potilaan kohdalla, että millainen ihminen hän oli vielä hyvävoimaisena ja terveenä. Mikai kukaan ei vieraile, miksi kukaan ei muista. Miksi ihminen kuolee hoitajan pitäessä kädestä kiinni. Hoitaja juttelee, rauhoittelee, silittää.

Toisaalta se on hoitajan tehtävä ja työ. Antaa ihmisella arvokas ja turvallinen kuolema.[/QUOTE]

Aika harvinaista että hoitaja ehtisi pitää kuolevaa kädenstä. Enkä minä hoitajana sitä edes pidä hoitajan ensisijaisena tehtävänä. Hoitajan tehtävä on huolehtia perushoidosta, kivunhoidosta tai lääkehoidosta siten että se on asian mukaista. Omaisten, tuttavien tehtävä on antaa hoivaa, huolenpitoa, lähimmäisen rakkautta, määritellä se mikä kenellekin on arvokas tapa kuolla.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";28419322] Toisaalta taas moni sairauksia, myös mielen sairauksia nähneenä väitän, että mieleltään sairas ihminen ei ajattele terveen lailla. Siksi hän käyttäytyy, kuten käyttäytyy, eikä ymmärrä hakea apua. Entäpä jos apua olisi saatu? Olisiko ihminen rakastavanpi. Ei voi tietää.[/QUOTE]

Onko sillä väliä? Eihän kukaan aidosti valitse pahuuttaan, ja jos valitsee, niin on silloinkin "sairas". Ei se silti missään määrin tarkoita että muiden pitäisi sietää huonoa käytöstä ja uhrata siten itsensä. En tiedä tarkoititko sitä... Pointtini, että oli huonon kohtelun syy mikä hyvänsä, ei kenenkään tarvitse jäädä sitä sietämään vaan jokaisella on oikeus pelastaa itsensä.
 
Aika harvinaista että hoitaja ehtisi pitää kuoevaa kädenstä. Enkä minä hoitajana sitä edes pidä hoitajan ensisijaisena tehtävänä. Hoitajan tehtävä on huolehtia perushoidosta, kivunhoidosta tai lääkehoidosta siten että se on asian mukaista. Omaisten, tuttavien tehtävä on antaa hoivaa, huolenpitoa, lähimmäisen rakkautta, määritellä se mikä kenellekin on arvokas tapa kuolla.

Osasto on pieni valvontayksikkö, jossa on hoitajat paikalla koko ajan. Kyllä ehtii.
 
[QUOTE="vieras";28419397]Osasto on pieni valvontayksikkö, jossa on hoitajat paikalla koko ajan. Kyllä ehtii.[/QUOTE]

On varmasti tilanteita ja paikkoja jolloin tuo on mahdollista, mutta silti aika harvassa dementia- tai vanhainkodissa voi varmasti luvata että hoitaja ehtii olla kuolevan vieressä pitkiäaikoja.
 
Viimeksi muokattu:
On varmasti paikkoja joissa tuo on mahdollista, mutta silti aika harvassa dementia- tai vanhainkodissa.

Kyllä meilläkin aina on aikaa pitää kuolevaa kädestä ja olla vierellä. Muiden pienkotien hoitajat tulevat sitten auttamaan muiden perushoidossa, jotta kuoleva saa ihmisarvoisen kuoleman.

Ja noihin, että joku on voinut olla "paha", olkoon ollut kuinka "paha" ja kamala ihminen, siinä vaiheessa dementiaa hänellä on jo niin paha olla että hoidan hänet mielelläni hyvin. Ehkä jos tietäisin jonkun olleen pedofiili ja lastenkiduttaja se näkyisi, mutta "tavallinen" kamaluus ihmissuhteissa ei riitä että kuolevalta käden eväisin.
 
En ymmärrä miksi pitäisi käydä katsomassa, vain siks että on "virallisesti" äiti?
En kävisi katsomassa muitakaan jotka ovat minua huonosti kohdellut, miksi kävisin?
Ennemmin käytän aikani läheisten ja minulle tärkeiden ihmisten kanssa.
 
Aika harvinaista että hoitaja ehtisi pitää kuoevaa kädenstä. Enkä minä hoitajana sitä edes pidä hoitajan ensisijaisena tehtävänä. Hoitajan tehtävä on huolehtia perushoidosta, kivunhoidosta tai lääkehoidosta siten että se on asian mukaista. Omaisten, tuttavien tehtävä on antaa hoivaa, huolenpitoa, lähimmäisen rakkautta, määritellä se mikä kenellekin on arvokas tapa kuolla.

Harvinaista, mutta kyllä sitä tapahtuu.
 
En kävisi. Äitini ei ole ollut kiinnostunut lapseni ja minun elämästä, ja ollaan saatu niin paskaa käytöstä siltä, että kärsiköön ja kuolkoon ilman meitä. On sillä muita kädestä pitelijöitä, että ei ilman jää kuitenkaan.
 
Kyllä mä varmaan kävisin, enempi itseni takia kuin äitini. Olisi kamalaa jäädä miettimään äidin kuoleman jälkeen, että olisiko pitänyt käydä, olisiko pitänyt tehdä vielä jotain.

Ja kyllä mä tahdon ajatella, että olisin sen verran "parempi" ihminen, että nousisin tuollaisen yläpuolelle (tuossa tilanteessa) ja antaisin menneiden olla, enkä alistuisi kostamaan.

Ymmärrän kyllä, että asia on vaikea enkä tuomitsisi toisinkaan tekeviä. Itsen tuntien ja omalla kohdallani, toivoisin kuitenkin että toimisin näin. Vaikea sanoa, kun ei ole itsellä noin vaikeaa suhdetta äitiini.
 
[QUOTE="Niin";28419001]Monet vanhukset ovat todella yksin, etenkin muistisairaat. Että voisi sitä naapurin Erkkiäkin joskus käydä katsomassa, ihan muuten vaan.[/QUOTE]

Näin. Todella yksin ovat.
 
Mä olen omalle äidilleni antanut kaiken menneen anteeksi. Unohtanut en siltikään ole mitään hänen tekojaan tai tekemättä jättämisiään.

En siis tunne tai kanna sisälläni vihaa, katkeruutta tms. vaan ennemminkin välinpitämättömyyttä. Ei hän merkkaa mulle enempää, kuin naapurin Erkki. En menisi naapurin Erkkiä dementiakotiin tapaamaan, joten miksi menisin äitiäkään?

Tuo ei ole anteeksi antamista.
 

Yhteistyössä