Kävisin, jo ihan oman mielenrauhani takia. En haluaisi miettiä loppuelämääni, olisiko kuitenkin pitänyt käydä katsomassa.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ymmärrän pointtisi. Mutta muista että se jota pitelet kädestä on saattanut olla kuinka paha tahansa. On helppo jeesustella sillä että voi rukka parkaa. Mutta kun ne kaikki ei todellakaan ole eläneet elämäänsä niin että välttämättä ansaitsevat ketää rinnalleen.
Minä olen saannut lapsesta saakka kuunnella kuinka paskaksi olen tehnyt äitini elämän. Missään en ole koskaan pärjännyt, aina hän on saannut hävetä niin minua kuin isääni. Olemme kamalia olentoja. Hän reppana joka joutuu aina kärsimään kaikesta. Kyllä, hän tarvitsisi ammatiapua. Mutta koska hän ei ole se jossa on vikaa,miksi ottaa vastaan apua?
Kannattaako minun siis pitää häntä kuolinvuoteella kädestä? Hänen viimeiset sanat lienee: Oletpa taas lihonnnut, ei kukaan tollaisesta haisevasta naisesta välitä (painan 52kg)
Aika harvinaista että hoitaja ehtisi pitää kuoevaa kädenstä. Enkä minä hoitajana sitä edes pidä hoitajan ensisijaisena tehtävänä. Hoitajan tehtävä on huolehtia perushoidosta, kivunhoidosta tai lääkehoidosta siten että se on asian mukaista. Omaisten, tuttavien tehtävä on antaa hoivaa, huolenpitoa, lähimmäisen rakkautta, määritellä se mikä kenellekin on arvokas tapa kuolla.
On varmasti paikkoja joissa tuo on mahdollista, mutta silti aika harvassa dementia- tai vanhainkodissa.
On varmasti paikkoja joissa tuo on mahdollista, mutta silti aika harvassa dementia- tai vanhainkodissa.
Aika harvinaista että hoitaja ehtisi pitää kuoevaa kädenstä. Enkä minä hoitajana sitä edes pidä hoitajan ensisijaisena tehtävänä. Hoitajan tehtävä on huolehtia perushoidosta, kivunhoidosta tai lääkehoidosta siten että se on asian mukaista. Omaisten, tuttavien tehtävä on antaa hoivaa, huolenpitoa, lähimmäisen rakkautta, määritellä se mikä kenellekin on arvokas tapa kuolla.
Mä olen omalle äidilleni antanut kaiken menneen anteeksi. Unohtanut en siltikään ole mitään hänen tekojaan tai tekemättä jättämisiään.
En siis tunne tai kanna sisälläni vihaa, katkeruutta tms. vaan ennemminkin välinpitämättömyyttä. Ei hän merkkaa mulle enempää, kuin naapurin Erkki. En menisi naapurin Erkkiä dementiakotiin tapaamaan, joten miksi menisin äitiäkään?