Vähän asiaan liittyen tällainen tekstinpätkä... En tiedä, kenen kirjoittama, mutta ei minun ainakaan. Toisten ihmisten tekoihin (tai tilanteisiin) emme voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseemme niihin voimme. Itse yritän toimia niin, että voin katsoa itseäni peilistä ja yritän olla katkeroitumatta. Usein ajattelen myös niin, ettei toinen ihminen ole osannut toimia muutoin kuin on toiminut tai hänellä ei ole ollut muita keinoja, joten sen vuoksi on helpompi antaa hänelle anteeksi.
"Oli kiireinen aamu, kello noin puoli yhdeksän, kun vanhempi herrasmies, kahdeksissakymmenissä, saapui otattamaan tikkejä peukalostaan. Hän sanoi, että hänellä on kiire, koska hänellä on tapaaminen yhdeksältä. Otin ylös hänen tärkeimmät tietonsa ja pyysin häntä istumaan tietäen, että menisi ainakin tunti ennen kuin joku voisi ottaa hänet vastaan.
Näin hänen katsovan kelloonsa ja päätin, että koska minulla ei ollut kiire kenenkään toisen potilaan kanssa, niin minä voisin hoitaa hänen haavansa. Haava oli hyvin parantunut, kun tutkin sitä, ja niinpä puhuin yhden lääkärin kanssa ja sain tarvittavat välineet poistaakseni tikit ja sitoakseni hänen haavansa uudelleen.
Hoitaessani hänen haavaansa kysyin häneltä, että onko hänellä joku toinen lääkäriaika tänä aamuna, koska hän oli niin kiireinen. Herrasmies sanoi, että ei, vaan hänen täytyy mennä hoitokotiin aamiaiselle vaimonsa kanssa. Tiedustelin hänen vaimonsa vointia. Mies kertoi vaimon olleen siellä jo jonkin aikaa ja että hänellä oli Alzheimerin tauti.
Kun juttelimme, kysyin hermostuisiko vaimo, jos mies olisi hiukan myöhässä. Hän vastasi, ettei vaimo enää tiennyt kuka mies on eikä hän ollut enää viiteen vuoteen tunnistanut miestään. Olin hämmästynyt ja kysyin häneltä, että te silti menette joka aamu sinne, vaikka hän ei tiedä kuka te olette? Hän hymyili taputtaessaan kättäni ja sanoi: Hän ei tunne minua, mutta minä vielä tunnen hänet!
Minun piti pidätellä kyyneleitä, kun hän lähti ja ihoni oli kananlihalla käsivarsissani ja ajattelin, että tuo on sellaista rakkautta, jota haluan omaan elämääni.
Tosi rakkaus ei ole fyysistä eikä romanttista. Tosi rakkaus on sen kaiken hyväksymistä, mitä on, mitä on ollut, mitä tulee olemaan ja mitä ei tule olemaan. Kaikkien vitsien ja hauskuuksien keskellä, mitä vastaan tulee, on joskus joku, jonka mukana on tärkeä viesti.
Tämän halusin jakaa kanssasi. Kaikkein onnellisimmilla ihmisillä ei välttämättä ole kaikkein parhainta, vaan he tekevät parhaan kaikesta siitä mitä heillä on. Elämässä ei ole tärkeintä se, miten selvitä myrskystä, vaan miten osata tanssia sateessa."
