Mä jouduin tutkimuksiin rv 33 kieppeillä, koska mun sf-mitta pomppasi kymmenessä päivässä 6cm ylöspäin. Ultrattiin, ja todettiin että lapsi on viikkoihin nähden hyvin pieni ja että lapsivettä on ihan hurjan paljon. Virtaukset yms. olivat normaaleja.
Kävin sitten viikottain ultrassa ja sydänkäyrillä tarkistuttamassa lapsen voinnin, lisäksi piti liikelaskua tehdä 3 x päivässä. Vauva kasvoi hitaasti, mutta koska virtaukset oli normaalit niin päätettiin jatkaa raskautta rv 37 asti. Sitten käynnistettiin synnytys ja saimme pienen (2320g/45cm) mutta pippurisen 9/9/9-tytön, joka alhaisen verensokerin ja pulauttelun vuoksi joutui olemaan lastenosastolla viikon. Synnytys meni hyvin ja imetyskin lähti hienosti käyntiin. Lapsi kasvoi ensimmäisen vuoden omilla miinuskäyrillään, 1,5-vuotiaana oli jo painossa keskikäyrällä ja pituudessa jo hiukan keskivertoa ylempänä, nyt kaksivuotiaana pituutta on 93cm ja 13,5kg. Terve lapsi on ollut, täysin normaalisti kehittynyt.
Koskaan ei saatu selville, miksi lapsi ei kohdussa sen isommaksi kasvanut (naistentautien ylilääkäri piti ihan normaalina että näin pieni ihminen kuin minä synnyttääkin pieniä vauvoja). Istukka oli keskivertokokoinen, ei kalkkeumia tms.
esikoinen oli "liiankin iso" ja tämä nyt sitten näin pikkuinen.
