Kävi juuri niinkuin pelkäsinkin

[teinipojan huoltaja]

Minä siis aloitin tuon "mies on ärsyttävä"-ketjun. Sanoin eilen miehelle, että haluan pitää taukoa ja muuttaa erilleen. Kerroin, että olen todella ahdistunut sekä haluaisin kokeilla yksin asumista. Vastaus kuului: EI KÄY! Sanoin, etten näe muuta vaihtoehtoa. Mies mökötti/itkeskeli pari tuntia jonka jälkeen sanoi, ettei hänellä ole mitään tarvetta asua yksin. Kysyin mikä siinä ajatuksessa tökkii niin oli kauan hiljaa ja lopulta sanoi rahan. Jouduin sitten lapsen vuoksi keskeyttämään keskustelun ja mies oli loppuillan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hitto se haluaa siis väkisin pitää mut tässä vaikka tietää, että mulla on paha olla... Niin joo, yksin asuessaan se joutuisi tekemään kaiken itse. Huoh, lähtisin itse mutten halua luopua tästä asunnosta enkä jättää lapsia. Miten tästä nyt eteenpäin sitten?

 

[minä vainen]

Pysyt siinä ja kärvistelet, eikä mitään muutu, tai otat ja lähdet.

Jos ainoa syy, miksi mieheni ei haluaisi pitää suhteessa "mietintätaukoa" on raha, olisin loukkaantunut, tosin minulle on ehkä lapsellisesti pitäisi suhteen perusta olla muu kuin raha/materia. Ei sekään tietysti ole väärä syy, jos materia riittää teille kummallekin, hänelle raha ja sinulle asunto. Voihan sitä niinkin elellä onnellisena, kun saa sen kaikkein tärkeimmän, vaikka huononkin kumppanin kanssa, eikös...?

Miten niin et saisi lapsia mukaasi? Ovatko tarpeeksi vanhoja kertomaan kumman luokse haluavat jäädä? Haet vaan asunnon jostain läheltä, hakemus kaupungille/kunnalle. Tapaamiset järjestätte sitten, kun näette miten kaikki lähtee sujumaan.

Yleensä "pää selviää" kun pääsee rauhassa miettimään ja katselemaan elämäänsä, vähäksi aikaa sen parisuhteensa ulkopuolelle. Saatatte palata yhteen ja voipi olla että ette palaa. Ette olisi ensimmäinen pari maailmassa, tai viimeinen. Mieti miltä itsestäsi tuntuu. Riittääkö sinulle kärvistely vai vaaditko itseltäsi enemmän, kumpikin on ihan ok, sinä päätät.

 

[teinipojan huoltaja minäkin]

Tehän näköjään kumpikin haluatte olla yhdessä materialistisista syistä: sinä haluat asua samassa asunnossa ja mies haluaa sinut jakamaan asumiskulut. Minusta sinun kannattaa miettiä vakavasti sitä, että mitä teet, koska vaihtoehtoja on useita:
- asut miehen kanssa niin kauan, kunnes lapsi muuttaa kodista pois. Teinipojan kohdalla kyse on varmaankin noin viidestä vuodesta
- muutat pois ja sopeudut siihen elämään, jota muutos tuo tullessaan. Jos poika on yhteinen lapsenne, niin hänen mielipidettään kuunnellaan, että kumman luona haluaa asua. Vaihtoehdot: puoliksi kummassakin asunnossa esim. vuoroviikoin TAI sinä olet päähuoltaja ja poika käy esim. joka toinen viikonloppu isällään TAI sinä etähuoltaja ja mies lähihuoltaja TAI jompikumpi teistä 100 % ajasta yksinhuoltaja (ei tavallista, ellei jompikumpi kyvytön vanhemmuuteen)
- kerrot miehelle, mitä suhteessa pitää muuttaa ja millä edellytyksillä suhdetta jatketaan tästä eteenpäin
- sovitte, että asutte yhdessä kuin kämppikset eli ette jaa seksielämää, vaan pysytte yhdessä vain rahasyistä ja siksi, ettei lapsen tarvitse jakaa kotia
- jatkat samalla tavalla kuin ennenkin eli kiukuttelet, muttet tee mitään

Voithan jutella asiasta myös poikasi kanssa ja kysyä, mitä mieltä hän on asiasta. Lapset ovat fiksuja ja vaistoavat asioita, joista ei puhuta. Tämäntyyppisessä tilanteesa kodin ilmapiiri voi olla kireä ja ahdistava, jonka vuoksi lapsi ei viihdy kotona tai hän käyttää ajan esim. tietokoneella.

 

[Mayte]

^ edelliselle: Käsittääkseni aloittaja viittasi teinipojalla omaan lapselliseen mieheensä. Ehkäpä heidän lapsensa ovat nuorempia?

 

[Anskunen]

Muistelin aloittamaasi ketjua, olette aika nuoria, lapset pieniä...

Olisin itse tosi loukkaantunut jos ensimmäisenä miehelle tulisi mieleen raha, ei rakkaus! Siis ei rakasta sinua vaan sitä rahaa millä sinä elätät perheen. Kerro miehellesi kuinka tyhmä on mainitessaan ensimmäiseksi rahan. Hänhän ei muistaakseni käynyt töissä?

Ota lapset kainaloon ja lähde! Olet paljon onnellisempi, kunhan muutaman kk:n olet sopeutunut tilanteeseen.

Miksi joutuisit jättämään lapset? Eivätkö ne olekaan sinun?

 

[teinipojan huoltaja]

En halua luopua tästä asunnosta, on kokoonsa nähden niin halpa etten löytäisi vastaavaa. Joutuisin muuttamaan pienempään ja kalliimpaan mihin minulla ei ole varaa. Varaa olisi pieneen asuntoon jossa ei olisi lapsille tilaa, siksi mainitsin tuon että jättäisin lapset miehelle, mitä en todellakaan tee.

Voisko tuo mies muuten olla läheisriippuvainen? Sillä pitää kokoajan olla joku... Miten saan sen lähtemään?

 

[läheisriippuvainen?]

Laiska vätys se on! Ei viitsi mennä kesätöihin? Todella vastuuntuntoista ja aikuismaista, kenen vastuulla katsoo olevan HÄNEN ja hänen lastensa eläminen? Yhteiskunnanko? Miksi ihmeessä joku haluaisi elättää moista tyyppiä? No sinä ilmeisesti haluat, mutta minä en verovarojani tuohon halua upottaa.

Myöhäistä nyt katua, mutta miksi niitä lapsiakin on pitänyt väsätä, jos ei ole edes mahdollisuuksia niitä itse elättää ja hoitaminenkin on vähän niin ja näin.

Jos sinun päässäsi vähänkin järki virtaa, hae avioero ja miehelle häätö. Kovat piippuun, voihan se olla sopivaa ravisteluakin ja kasvaa sillä konstilla aikuiseksi.