Kaveripiiri lapsen saannin jälkeen

Miten teillä on kaveripiirit muuttuneet lapsen saannin jälkeen? Mistä ootte löytäneet uudet lapsiperhetuttavat? Tarhan ja koulun kautta, vai? En toistaiseksi tunne kuin muutaman lapsiperheen, joilla samanikäinen vauva kuin meillä. Haluaisin lisää sosiaalisia kontakteja vauvan kaa, mutta mistä etsiä, kun ei oo hirveesti vauva-aktiviteetteja tarjolla?

Tyttikset on onneksi hyvin ottaneet uuden tulokkaan vastaan, osoittaneet mielenkiintoa vauvajuttuihini ja vauvaan. Toivoisin kyllä, että kävisivät enemmän kylässä meitä katsomassa. Täytyisi kai itse olla aktiivisempi...

Mutta kuinka säilyttää lämpimät välit ystävään, jolla lapsitoiveet on jääneet toteutumatta? Haluaisin lähetellä kuvia ja kertoo vauvajuttuja, kun ennen ollaan kaikki jaettu yhdessä, mutta nyt tuntuu jotenkin hankalalta. Onko kokemusta kellään tai ootteko vastaavaa tilannetta kokeneet?

 

VAnhat ystävät on säilyneet ja lasten ikätovereiden/lasten ylipäätään kautta tullut joitain uusia kontakteja. Mulla oli ennen omaa "pariutumista" lapsiperheystäviä ja itse suhtauduin heihin ja he minuun täysin normaalisti. Ei oma lapsettomuus ollut koskaan mikään ongelma tai kuuma peruna. Nykyään ystävyys on lämmennyt joidenkin sellaisten ystävien kohdalla, joilla on lapsia itselläkin.

Mulla on muutama sellainen hyvä ystävä, joilla lasta ei ole. Parin kanssa voi puhua ihan miten päin vain asioista ja lapsista ja tiedän, etteivät he ole moksiskaan. Yhden kanssa sit pitää vähän varoa sanomisiaan tai ehkä se on vain omaa mielikuvitusta en tiedä. Ymmärrän kuitenkin mistä puhut. Esim. ilmeisesti loukkasin ystävääni kommentoimalla miehen kanssa kahdenkesken vietettyä lomaamme sanomalla, että oli aivan mahtavaa keskittyä ihan vain itseensä.

 

Mullakin on pari vanhaa naisystävää säilynyt, vaikka heillä ei olekaan omia lapsia, mutta tämän perheellisyyden myötä olen tutustunut myös uusiin ihmisiin, äiteihin ja koko perheeseen sitä kautta ! Meillä on nyt kolme lapsiperhettä, joita tapaamme silloin tällöin, mutta emme tunne vielä yhtään tyttömme 3 vee ikäisiä muita tyttöjä. Sitten varmaan tutustumme, kun hän menee joskus päiväkotiin, siellä on enemmän lapsia kuin nyt tässä perhepvhoitajan luona.

 

Mä aloin käydä vauvamuskarissa. Mun kaveripiirissä oli jo suurimmalla osalla lapsia eli samat säilyi. Pojat ovat päiväkodissa niin sitäkautta myös tuttavia tullut.

 

No, mulla ei ole yhtään sen enempää kavereita ku ennenkää...

 

Samat ystävät kun ennen lapsiakin on säilyneet, tosin ei niitä montaa ollutkaan, enkä heitäkään ehdi nykyään kovin usein tapaamaankaan, muttasillon tällön ja yhteyttä pidetään s.postin välitykselläkin. Uusia tuttuja tuli perhekerhoista, ja heidän kanssa pidetään yhteyttä sillon tällöin - nyt olemme kaikki jo työelämässä mutta ystävyyssuhteet jatkuvat siitä huolimatta, vaikkei enää treffatakaan 2 kertaa viikossa. Nyt lapset päiväkodissa ja en ainakaan vielä tunne muiden lasten vanhempia sieltä...

 

mulla / meillä on samat kaverit kuin ennenkin, osalla on lapsia osalla ei...ainut ero aikaan ennen lapsia on että nähdään paljon harvemmin sillä suurin osa ollaan töissä käyviä (opiskelijoitakin on), niin vapaa-ajat ei vaan satu yksiin tai jos joskus päästäs kylään menemään niin sit on jonkun lapsi sairas.

Uusia kavereita oon saanut työpaikan kautta, nyt just viime viikolla kutsuin erään lastensa kanssa käymään niin sai meidän pojatkin uusia leikkikavereita.

 

Mulla jäi omat kaverit muuton myötä kauas ja uusia ei ole oikein tullut. On tuttavia (perheitä ja yksinolevia), joita tapaillaan silloin tällöin, mutta kyllä tässä päivisin uudella paikkakunnalla kaipaisi kyläilykavereita muista äideistä. Käydään perhekerhossa pojan kanssa. Ehkä sieltä sitten löytyy kyläilykavereitakin jossain vaiheessa...

 

Minua on yllättänyt, kuinka yksinäistä tämä mammalomailu on. Päivät menee nopeesti vauvan kaa, muita "nuoria" äitejä en paljon tunne, että voisi ehdotella kävelyreissuja tai kahvittelua. Kaikki tutut on päivät töissä ja viikonloput menee sitten miehen kaa asioita hoitaessa. Toivottavasti pojan aloittaessa tarhan, tulisi sieltä lapsiperheitä tutuksi. Mut sit alkaakin työtkin, mites sitten ehtii ystävyyssuhteita hoitaa...

 

Itse olen melkein ainut äiti kaveripiirissäni ja kyllähän ne suhteet on muuttuneet radikaalisti. Mulla kaksi tyttöä,4v ja reilu 6vk. Kotona olla möllötellään kun mies päivät töissä.Esikoinen käy 2 kertaa viikos kerhossa,siinä meitin kaupunki käynnit. Asutaan siis maalla...sekin vielä!
Täältä olen pari äitiä löytänyt kahvi seuraksi ja tapaillaan silloin tällöin.
Meillä kans ystävä pariskunta on lapseton,haluaisivat kyllä vaan kun miehessä on vikaa,eivätkä mene hoitoihin. Heihin on hirmu vaikeeta suhtautua ku nähdään. Tämä nais puoleinen on kuulemma hyväksynyt "kohtalonsa",ei jumankauta,eihän lapsettomuutta pysty hyväksymään,vai pystyykö? En ole voinut lähetellä lasten kuvia ym.. kun en usko heidän juur ilahtuvan kun he eivä omaa saa...
Voin olla väärässäkin,mutt siltä musta tuntuu. Itsekkin kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja se oli jo ahdistavaa nii saati jos ei sais lainkaan???
Tulipas sekava vuodatus....

 

vanhat kaverit on säilyny mutta uusia on tullu myös kerhon ja nyt koulun kautta

 

Piti oikein miettiä, että mitäs kavereita mulla oikeen on... Aika lailla on kaverit vaihtuneet vuosien varrella, ja lasten myötä kaverit vähentyneet. Paras ystäväni on mieheni! Moni kaveruussuhde on muuttunut viestittelyksi sähköpostin välityksellä, näemme harvoin. Työkaverit ovat työkavereita, niiden kanssa en vapaa-ajalla ole tekemisissä. Lapsiperhekavereita on peräti yksi perhe!

Mun kavereiden vaihtumiseen, tai oikeastaan lähes loppumiseen on monta syytä. Olen vaihtanut asuinpaikkakuntaa monet kerrat, joten kavereita on tullut ja mennyt. Nykyisellä paikkakunnalla sain paljon kavereita aluksi juuri töiden kautta, ja sitten vapaa-ajalla heidän kanssa tuli baareissa notkuttua. :ashamed: Ne ajat ovat kuitenkin takana päin, ja haluan keskittyä perheeseeni, valitettavasti kaikki ei ajattele niin, vaan notkutaan edelleen siellä baareissa... Joten ne kaverit ovat entisiä kavereita.

Kavereita on siis todella vähän, ystäviä vielä vähemmän. Pari uskollista ystävää on eri puolella Suomea. Nähty ei olla vuosiin, mutta viikottain olemme kyllä yhteydessä! Töissä on onneksi kiva porukka, mutta kuitenkaan heitä ei tule tavattua työajan ulkopuolella. Aika perhekeskeistä vapaa-aikaa siis vietän. Vaan oma on valintani, nykyisin kun taas olisi voimia ja aikaa treffata muita, niin välillä harmittaa kun eipä niitä kavereita ole. :'(

 

mulla jäänyt yksi vanha ystävä lasten syntymien jälkeen. uusia tuttavuuksia kyllä tilalle tullut ettei niin yksinäistä ole mutta harvemmin sitä tulee ystävien kanssa aikaa enää vietettyä :/

 

Voisin kommentoida lapsettomana tuohon valokuvien lähettämiseen ja vauvajuttujen kertomiseen lapsettomalle ystävälle. Lapsettomuus voi olla erittäin rankka kokemus - ei kaikille, mutta joillekin, ja kannattaa jutella sen ystävän kanssa miltä hänestä tuntuu ennen kuin alkaa hirveästi hehkuttaa. Lapsesta ja perhe-elämästä voi keskustella neutraalisti, mutta sellaista "lässynlässyn meidän prinsessa" -jokeltelua en voi sietää hetkeäkään.

Oonakamulle, joka kirjoitti

ei jumankauta,eihän lapsettomuutta pysty hyväksymään,vai pystyykö?

sanoisin, että lapsettomuutensa voi hyväksyä ja sen kanssa oppii elämään. Aikaa se tietysti vie, mutta eihän asiaa voi surra loppuelämäänsä.

Ja miksi minä täällä äitien palstalla olen, kun olen kerran lapseton? Olen ryhtymässä sijaisäidiksi lähitulevaisuudessa, ja koetan ottaa vähän tuntumaa äitien elämään tätäkin kautta. Minulla on kyllä paljon lapsiperheellisiä ystäviä, eikä oma lapsettomuutemme ole ystäväpiirissä mikään ongelma. Niihin ystäviin, joilla ei vauva- ja lapsijuttujen lisäksi ole muita puheenaiheita, ovat välit kyllä katkenneet, mutta varmaan niin olisi käynyt vaikka meillekin olisi lapsia tullut.

 

No, mulla ei ole yhtään sen enempää kavereita ku ennenkää...

peesaan ja nyt tästä ½ vuotta sit muutti paras kamu pohjoiseen ukon perässä ja nyt ei oo enää ku yks kamu jolla on myös perhettä.. ja toinen kamu työskentelee hesas joten nähää tosi harvoin :/

 

Ilse! Hienoon äitiyteen olet ryhtymässä! Voit todella olla ratkaiseva tärkeä henkilö lapsen elämässä, joka perheeseesi tulee. Onnea matkaan! :flower:

 

Kiitos, kiitos vaan Mama 2007 rohkaisevista sanoistasi!
Ratkaisumme tuntuu aika isolta askeleelta, ja kovasti kyllä jännittää. Onhan se aika eri asia saada valmis lapsi perheeseen tai jopa sisarukset kerralla, sen sijaan että kantaisi ihmisenalkua sisällään ja saisi vähitellen kypsyä ajatukseen.
Saapa nähdä, kuinka paljon oma ystäväpiirini siitä muuttuu! Ihan kiinnostava keskustelunaihe tämä, sillä ystävien pysyminen tai kaikkoaminen on etukäteen kai aika vaikeasti ennustettava asia.

 

Sijaisäitiys voi olla sen takia just paljon rankempaa, sillä lapset voi tulla ihan toisinlaisista oloista ja takana voi olla ikäviä juttuja. Tuttavaperheen lapset pääsivät hienoon uuteen alkuun sijaisperheessä.

Kyllä, ystävyys on vaikea ennustettava. Ei sitä nuorena ajatellut, kuinka vaikeaa aikuisena on sitoa uusia ystävyyssuhteita. Useimmat nuoruuden ja lapsuuden ystävyydet ei ole minulla säilyneet mm. paikkakuntien muuttojen takia opiskeluaikana. Ihmiset, ja itsekin, muuttuu koko ajan. Pitäisi yrittää kai olla vastaanottavainen itsekin.