Kaverin kissa kuoli. Nyt sillä on kaksi päivitystä asiasta ja vino pino "osanottoja" niissä.

[ei ymmärrä]

Vanha kipeä kissa, monta päivitystä siitä miten mennään eläinlääkärille ja nyt sitten lopuksi oma r.i.p. päivitys ja kunniataulu kissasta. Sitten ihmiset ottaa osaa suruun.

Meneekö vähän liian pitkälle?

 

["Minna"]

Menee...

 

["a p"]

Mäkin olen pahoillani ja tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki. Mutta tuo eläimen inhimillistäminen kuin ihmiseksi saa voimaan pahoin. Ei tee mieli edes pahoitella tilannetta, vaikka se ikävä onkin. Mutta en halua olla osa tuollaista palvontaa.

 

[Kaulin]

Jokainen kokee ja käsittelee surun omalla tavallaan. Muutama kommentti jossain fb:ssä ei hätkäytä, mutta jos elämä ei jatku eteenpäin, on jotain vialla. Sama asia, oli kyseessä eläin tai ihminen.

 

[-l-]

Mikä oli aloituksen pointti, se että alottajan kaveri suree kissaansa vai että jakaa tiedon fb:ssa??

No, kumpikaan asia ei mene liian pitkälle, korkeintaan tollainen epäsympaattinen "kaveri" kylläkin. Mun kavereilla on monella ollut vastaavia päivityksia eikä oo ees käynyt mielessä että siinä olisi jotakin, hmm, mitä? Ihmeellistä? Epäsopivaa? Ihan samalla lailla on ihmiset päivitelleet muista suru-uutisista. Eläimistä voi tulla yhtä rakkaita kuin kuka tahansa muukin perheenjäsen, vai tuleeko jollekin yllätyksenä että kissaa voi kohdella hyvin eikä hylätä syksyisin tms?? Siihen voi olla tosi kiintynyt jolloin sen (niinkuin minkä tahansa muunkin eläimen) menetys ottaa koville. Vai opetatteko lapsillekin että eläimet on yhdentekeviä eikä niistä kannata välittää, saati surra kun lopulta kuolevat?

 

[meah]

[QUOTE="a p";24827320]Mäkin olen pahoillani ja tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki. Mutta tuo eläimen inhimillistäminen kuin ihmiseksi saa voimaan pahoin. Ei tee mieli edes pahoitella tilannetta, vaikka se ikävä onkin. Mutta en halua olla osa tuollaista palvontaa.[/QUOTE]

Mä en ymmärrä nykyistä pitkälle vietyä eläinten inhimillistämistä myöskään.
Mutta sureminen on inhimillistä.
Enkä mä näe sitä mitenkään eläimen inhimillistämisenä, että omistaja suree kuollutta lemmikkiään.

Jätä lukematta ne päivitykset, jos jotenkin ahistaa.

Vaikka olisikin vanha ja kipeä kissa, eikä kuolema ole mikään yllätys, niin varmasti surettaa.
Kissa on kuitenkin pitkäikäinen lemmikki, jos sen kanssa taitettu taivalta vaikka 15-20 vuottakin, niin se on pidempi aika, kuin minkä moni ihminen viettää toisen kanssa.

Toivottavasti et ole mun kaverilistalla. Jos olet, niin siinä vaiheessa kun tuo mun hevonen alkaa vedellä viimeisiään, voit poistaa mut kavereista, kiitos.

 

[isoäiti mölykylästä]

sä ap tässä outo olet. meiltä kuoli keväällä liki 19 vuotias koira. kyllä mä kirjoitin siitä facebookiin, ja paljon tuli osanottoja kuten myös täällä mitäs nyt palstalla. koirasta tehtii myös muistovideo. jonka joskus katson ja itku tulee vieläkin. koiralla on hauta ja siinä risti jossa lukee koiran syntymä ja kuolin aika. sekä lapset halusi siihen kirjoittaa, että me rakastamme sinua ikuisesti. elämä jatkuu ja muistot elää.

 

["joku"]

Ap, olet outo! Kissa on perheenjäsen, kyllä sitä on normaalia surra.

 

["vieras"]

Ja minä en jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka viitsii tulla kaksplussalle marisemaan jostakin noin turhasta ja mainosamaan omaa typeryyttään. Tosisille tosiaan se lemmikki on perheenjäsen, josta ajan jättäessä tulee suuri suru. Jos ihminen käsittelee suruaan ( niin, aattele -jokainen meistä tekee senkin omalla tavalllaan, eikä sinun tapasi ole se ainut oikea tapa ) laittamalla siitä pari päivitystä faceen, niin se on hänen tapansa, eikä sulla ole oikeutta sitä arvostella sen enempää. Jos et ymmärrä tai et "halua ottaaa osaa", niin ok, ole ottamatta, mutta anna toisen tehdä surutyösä omalla tavallaan. Menee minunkin mielestä joissain tapauksissa jotkut jutut hieman överiksi, mutta en mä silti ala ketään siitä julkisesti arvostelemaan.

 

["koiruus"]

Tuon takia minä en enään ikinä hanki mitään lemmikkiä ostan surun liian raskaasti, helpompaa lohduttaa kaverin surua ja unohtaa koko asia kun omaan kotiisi saavut.

 

["vieras"]

Ap on todella outo! Ja kylmä! Puistattaa oikein. Mun kavereilla on monilla ollut vastaavia päivityksiä kissoista ja koirsta ja netti on pullollaan muistosivuja jne lemmikeistä.

Oma rakas koiramme on ollut meillä pian 13 vuotta ja on kyllä meidän perheenjäsen. Olemme sen ostaneet mieheni kanssa melkein heti, kun muutimme yhteen asumaan nuorina 19vuotiaina. Ensimmäiset 4,5vuotta koira oli ainut vauvamme. Sittemmin meille on tullut jo kolme lastakin, jotka kaikki on koirallekin todella tärkeitä. Ja koira lapsille. On se nyt perhana, jos en saa inhimillistää perheenjäsentäni. En sentään puhu tässä mistään ullakolle talvea pakoon tulleesta hiirestä.

 

[Minerva McGarmiwa]

Jonko ap:n mielestä fb vaan semmonnen halipusinamihali-maailma jonne ei saa mitään surullista kirjottaa vai eikö löydy sen vertaa ymmärrystä, että tajuais ihmisten surevan lemmikkejään?
On siinä taas "kaveri"...

 

["tunteeton"]

Jokainen suree tavallaan mutta joskus joillakin on vain taipumus mennä älyttömyyksiin.
*avaan sateenvarjon*
Kaveri suree vieläkin syntymätöntä lastaan joka meni viikolla 8 kesken.
Teki 2viikkoa aijemmin + testin ja kuulutti kaikille, silloin sanoin että kannataisikohan olla varovainen kaikille huutelulusta ettei käy köpelösti ja on sitten ikävä kaikille erikseen asiaa selventää
Hän suuttui etten ole muka hänen puolestaan onnellinen.
Toki olin onnellinen mutta kun esikoista odotti niin ajattelin vihjata varovaisuuteen jos ei ollut tietoinen tuosta riskistä.
Kuinka ollakkaan menikin sitten kesken vk 8
eli oli tuulimuna.
Toki ymmärrän että hän sitä suri mutta kieltämättä vielä vuosienkin päästä kun hänelle on jo syntynyt 2 "uutta" lasta
saan lukea joka vuosi hänen face päivityksistään kuinka silloin vuonna se ja se menetimme esikoisen taivaan kotiin?
(ennekuin liittyi faceen hän päivitti tilaansa netlogissa)
ja autahan armias kun olisi ollut tämän syntymättömän tuulimunan LA aika tulee päivitykseen siitäkin tietoa
Tämä jos mikä on minusta ehkä pelottavankin sairasta.
Juu sanokaa vaan minua tunteettomaksi paskaksi mutta jos asiasta on jo kulunut 6vuotta ja aina keskemenopv poltetaan kynttilää ja surraan ja syntymäpv surraan lisää tuulimunaraskautta.

 

[Möppöläinen]

Eiköhän se ole ihan normaalia, että suree kuollutta lemmikkiään.

 

[IhanaValo]

Miten mie en näe tässä muuta outoa kuin ap:n reaktion kaverinsa suruun?

Vanhempieni kissa kuoli 3v. sitten, asuin ite kotona kun kissa sinne tuli ja monta vuotta oli jokapäiväinen karvakaveri.
Kyllä se vaan oli kova paikka kun äitini laittoi viestiä että nyt kävi näin. Vaikka kissa oli suht vanha niin silti se tuli niin yllättäen ja edelleen tulee itku kun kissaa ajattelen. Vaikka siitä on niinkin pitkä aika, ja vaikka kissa olikin VAIN eläin.
Ihmiset on erilaisia, surussaankin, ja se pitäis mielestäni vaan suvaita vaikkei aina toista tajuaiskaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="tunteeton";24827629]Jokainen suree tavallaan mutta joskus joillakin on vain taipumus mennä älyttömyyksiin.
*avaan sateenvarjon*
Kaveri suree vieläkin syntymätöntä lastaan joka meni viikolla 8 kesken.
Teki 2viikkoa aijemmin + testin ja kuulutti kaikille, silloin sanoin että kannataisikohan olla varovainen kaikille huutelulusta ettei käy köpelösti ja on sitten ikävä kaikille erikseen asiaa selventää
Hän suuttui etten ole muka hänen puolestaan onnellinen.
Toki olin onnellinen mutta kun esikoista odotti niin ajattelin vihjata varovaisuuteen jos ei ollut tietoinen tuosta riskistä.
Kuinka ollakkaan menikin sitten kesken vk 8
eli oli tuulimuna.
Toki ymmärrän että hän sitä suri mutta kieltämättä vielä vuosienkin päästä kun hänelle on jo syntynyt 2 "uutta" lasta
saan lukea joka vuosi hänen face päivityksistään kuinka silloin vuonna se ja se menetimme esikoisen taivaan kotiin?
(ennekuin liittyi faceen hän päivitti tilaansa netlogissa)
ja autahan armias kun olisi ollut tämän syntymättömän tuulimunan LA aika tulee päivitykseen siitäkin tietoa
Tämä jos mikä on minusta ehkä pelottavankin sairasta.
Juu sanokaa vaan minua tunteettomaksi paskaksi mutta jos asiasta on jo kulunut 6vuotta ja aina keskemenopv poltetaan kynttilää ja surraan ja syntymäpv surraan lisää tuulimunaraskautta.[/QUOTE]eihän siinä tuulimunassa oikeestaan edes menetetä lasta.

 

[Suzyanne]

Lemmikki on perheenjäsen jota oppii rakastamaan. Ja tottakai saa surrakin.

 

["tunteeton"]

eihän siinä tuulimunassa oikeestaan edes menetetä lasta.

Sepä se mutta kun tuossa tilanteessa ei sitä toiselle voi ja kannata sanoa vaikka mieli kuule tekisi aina kun LA pv on tai tämän tuulimunan "kuolinpv"
No eipä sillä, emme ole juuri enään yhteyksissä kun olen näin tunteeton.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="tunteeton";24827675]Sepä se mutta kun tuossa tilanteessa ei sitä toiselle voi ja kannata sanoa vaikka mieli kuule tekisi aina kun LA pv on tai tämän tuulimunan "kuolinpv"
No eipä sillä, emme ole juuri enään yhteyksissä kun olen näin tunteeton.[/QUOTE]no ei tietenkään sitä sille toiselle kannata sanoa. tulee vaan kuitenkin mieleen, että olisko tämän ihmisen ollut aikanaa aihetta käydä puhumassa ammatti ihmiselle että olis päässyt yli tapahtuneesta. tunnen toki monia, joilla on vauva syntynyt kesken ja he sytyttävät kynttilän palamaan vuosipäivänä. ja minusta se on ihan luonnollista. jos on ollut ns. oikea kesken meno, jossa on menetetty se lapsi, ei tuulimuna

 

[bbbb]

mutta menetys se tuulimunakin on..Meilläkin on muuten koira 17v vanhus rouva joka alkaa olemaan huonossa kunnossa ja muutaman kerran oon ollut surullinen jo valmiiksi kun se väistämättäkin kuolee joskus..Mutta tuskin sitä koko maailmalle ilmoitan vaikka "paras ystävä" onkin ollut ihan lapsuudesta asti.Toki surraan sitä jonkin aikaa.

 

[Madicken04]

En näe tuota minään eläinten inhimilllistämisenä. Vaikka lemmikki olisi lemmikki, niin silti se on perheenjäsen jonka kanssa ollaan taivallettu ehkä pitkäkin matka yhdessä, nähty ja koettu kaikenlaista jne. Kun tästä sitten aika jättää on ihan luonnollista surra ja fb nyt on paikka mihin nykyisin kirjoitellaan kaikista fiiliksistä niin miksei sitten tuosta. Samalla saa kerrottua kavereille lemmikin kuolemasta ja mahdollisesti sitä vertaistukea muilta saman läpikäyneiltä.

Ei sen fb-päivityksen tarvitse tarkoittaa että ihminen pitää lemmikkiään lapsen asemassa tai että nyt lemmikin lopettamisen myötä ihmisen elämä hajoaa. Kirjoitellaanhan tuonne kaiken maailman "tänään ruuaksi makaroonilaatikkoa", "nyt töihin/opiskelemaan/nukkumaan", "ottaa päähän kun sataa noin", "pitäisi lähteä kauppaan mutten millään jaksaisi" jne juttuja. Tuskin nuokaan mitään elämää isompia asioita on.

 

[idunnor]

Mä varmaan hajoan palasiksi sitten, kun mun pikkuiseni (kisut) kuolevat. He eivät ole vain jotain lemmikkejä, vaan osa mun elämääni ja meidän perhettä, olleet jo vuosia.

 

[Alaston lohikäärme]

no ei tietenkään sitä sille toiselle kannata sanoa. tulee vaan kuitenkin mieleen, että olisko tämän ihmisen ollut aikanaa aihetta käydä puhumassa ammatti ihmiselle että olis päässyt yli tapahtuneesta. tunnen toki monia, joilla on vauva syntynyt kesken ja he sytyttävät kynttilän palamaan vuosipäivänä. ja minusta se on ihan luonnollista. jos on ollut ns. oikea kesken meno, jossa on menetetty se lapsi, ei tuulimuna

Juu,minunkin erään tuttavan olis varmaan aikoinaan kannattanut puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Hänellä todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12+jotain ja se oli mennyt kesken joskus rv 10 ja hän puhuu edelleen kohtukuolemasta.
Eihän toi muutenkaan "täytä" kohtukouleman "vaatimuksia", mutta hieman mua nolotti, kun hän tästä asiasta joskus puhui erään toisen ystäväni kuullen, joka oli kokenut kohtukuolenan rv 36+ (en muista ihan tarkkaan, mutta tosi lähellä täysaikaisuutta kuitenkin).

Mutta kyllä lemmikkiä saa surra, tosin en oikein ymmärrä minäkään sellaista fb:n osanottoketjua.

*muoks* Ai niin ja tällä mun rv12+ viikolla kohtukuoleman kokeneella tuttavalla on kyllä sen jälkeen tullut ihan eläväkin lapsi.